• Rauhan asialla

    Maailmalla kuohuu. En muista, että oman lyhyen elämäni – 60 vuotta – aikana tulevaisuus olisi milloinkaan näyttänyt niin utuiselta ja epävarmalta kuin juuri nyt armon vuonna 2026. Olen parhaillaan kuuntelemassa Väinö Linnan kirjasarjaa Täällä Pohjantähden alla, ja tätä kirjoittaessani tarinassa ollaan toisen maailmansodan kynnyksellä. Silloin varmaan koettiin samanlaista epävarmuutta kuin tänään.  Suurvaltojen johtajien vallanhalu ja häikäilemättömyys yllättivät silloin ja yllättävät nyt. Kuka osaa aavistaa, millainen tulevaisuus on ja millainen rooli meillä siinä on?

    Maailmanhistoriaa tarkastellessa voi kuitenkin todeta, ettei auringon alla ole mitään uutta. Valtakunnat ovat seuranneet toisiaan, uusia valtioita on syntynyt kukistuneiden tilalle. Rooman kukistumattomaksi ajateltu suurvalta hajosi pirstaleiksi, ja Saksan tuhatvuotiseksi haaveiltu kolmas valtakunta kesti vain runsaat kymmenen vuotta. Euroopan valtioiden rajoja on piirretty moneen kertaan uusiksi. Ihmisten maailma on alati muuttuva ja monella tavalla hauras.

    Tämän maailman keskelle Kristus on perustanut kirkkonsa, Jumalan valtakunnan näkyvän olemuksen. Kristuksen kirkko on ihmiskunnan myrskyisän historian aikana pysynyt kestävänä ja kasvanut kaikkialle maailmaan. Jumalan valtakunta ei muutu eikä horju. Sitä ei mikään mahti voi kukistaa. Kristuksen kirkon jäseninä meillä ei ole pelättävää. Ja meille on annettu tehtävä: ”Menkää kaikkeen maailma ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille!” (Mark. 16:15) Lähetystehtävän toteuttaminen on todellista rauhantyötä, sillä se tuo rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Ja siellä missä Jumalan rauha saavuttaa sydämet, syntyy rauha myös ihmisten välille.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Hän on meidän rauhamme

    Raamattu puhuu rauhan Jumalasta. Siksi toivotamme jumalanpalveluksessa ”Kristuksen rauhaa”. Maailmassa rauha näyttää vaikealta ja hauraalta. Juutalaisuuden ja kristinuskon syntysijoilla vihollisuudet lähtivät uusille, koville kierroksille 7.10.2023 jälkeen. Kuohunta on levinnyt eri puolille maailmaa. Viimeksi sotivat Iran ja Israel. Ihmiset ottavat puolia ja vaativat rangaistusta. Viha ja katkeruus ovat kauhistuttavia voimia.

    Kun ajattelin tätä, mieleeni nousi takavuosien kirja Hamasin poika. Se kertoo Hamasin perustajan pojasta Mosab Hassan Yousefista, joka syntyi Länsirannan palestiinalaiseksi, kasvoi vihaamaan Israelia ja israelilaisia, joutui nuorena Israelin turvallisuuspalvelun sieppaamaksi ja päätyi saman turvallisuuspalvelun työntekijäksi. Lopulta eri vaiheiden jälkeen hän kääntyi Jeesuksen seuraajaksi. Käydessään Suomessa vuonna 2011 hän kertoi: ”Jumala, jota nuorena palvoin, ei pitänyt juutalaisista. 18-vuotiaana motiivina työskennellä Israelin hallitukselle oli kosto. Päämääräni oli soluttautua Israelin tiedustelupalveluun ja työskennellä Hamasin hyväksi. Ensimmäisen kolmen vuoden ajan, kun tein työtä vihollisteni kanssa, ystävystyin heidän kanssaan. Opin vihollisiltani monia asioita… Shokeeraavin asia oli se, että Israel ei ole se suuri vihollinen, jota olin etsinyt. Ja yksinkertaisesti, kun Kristus sanoo: ”Rakasta vihollisistasi”, Hän tarkoitti, että rakastaisimme kaikkia. Kun aluksi motiivinani oli kosto ja koston saaminen, myöhemmin päädyin ehdottomaan rakkauteen kaikkia ihmisiä kohtaan.”

    Myöhemmin, opittuaan tuntemaan Jeesuksen, hän sanoo: ”Meidän yhteytemme löytyy vain Jeesuksen Kristuksen kautta.” Mosab oli kulkenut tien vihasta ystävyyteen ja jopa vihollisrakkauteen. Tämän ihmiselle vaikean mutta Jumalalle mahdollisen sovinnon ja rakkauden tien hän löysi Kristuksessa. Kristus oli ja on rauhamme – silloinkin, kun itsessämme emme koe rauhaa. Hyvä ystävä, tänäkin kesänä: ”Kristuksen rauhaa!”

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista