ristin kantaminen

Palvelin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena yli 14 vuotta. Nykyinen Heinolan pitäjänkirkko oli kotikirkkoni yli 22 vuotta. Sen alttaritaulussa Jeesus kantaa ristiään Golgatalle. Jeesuksen takana näkyy muutama sotilas keihäineen, sininen lippu, tikkaat ja muita ihmisiä. Ristin alaosaan on juuri tarttumassa vihreäpaitainen mies, Simon Kyreneläinen.

Taulussa huomio kiinnittyy Simoniin, sillä hän on kierosilmäinen. Alttaritaulua on ammuttu kevään 1918 taisteluissa ja ristinkantaja on saanut luodinreiän silmäänsä. Reikä on myöhemmin paikattu, mutta Simonista tuli kierosilmäinen.

Simon Kyreneläinen kuuluu siihen joukkoon Raamatun henkilöitä, joista tiedot ovat vain muutaman rivin mittaisia. Simon oli kotoisin Kyrenestä, Pohjois-Afrikasta nykyisen Libyan alueelta. Hänellä oli kaksi poikaa, Aleksandros ja Rufus. Ohikulkijana hänet pakotettiin kantamaan Jeesuksen ristiä. Siinä kaikki. Vähäisistä tiedoista huolimatta Simon tunnetaan kaikkialla maailmassa.

Jokaisella on ristinsä kannettavanaan, sanotaan. Yhdellä se on sairaus, toisella jokin lapsuuden trauma, jollain taas kurja aviopuoliso tai kurittomat lapset. Jeesus tuskin kuitenkaan tarkoitti tällaisia taakkoja, kun puhui seuraajilleen ristin kantamisesta.

Evankeliumeihin on talletettu kaksi toisistaan vähän poikkeavaa Jeesuksen sanaa, joissa hän kehottaa ristin kantamiseen. Ensimmäinen on Markuksen evankeliumin luvussa 8: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mark. 8:34; rinnakkaiskohdat Matt. 16:24 ja Luuk. 9:23), ja toinen Matteuksen evankeliumin luvussa 10: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38, rinnakkaiskohta Luuk. 14:27) Molemmissa lauselmissa ristin kantaminen ja Jeesuksen seuraaminen liittyvät kiinteästi yhteen. Jeesusta ei voi seurata ilman ristin kantamista.

Jeesuksen kuulijoille oli selvää, mitä ristin kantaminen tarkoitti: häpeää, kärsimystä ja lopulta kuolemaa. Roomalaisten käyttämän teloitustavan tarkoitus oli nimenomaan häpäistä kuolemaantuomittu. Siksi ristiinnaulitsemiset toteutettiin julkisella paikalla, jossa oli paljon ihmisiä seuraamassa. Ennen varsinaista ristiinnaulitsemista tuomittu joutui kantamaan ristiä tai oikeastaan sen poikkipuuta vilkkaita katuja pitkin teloituspaikalle, jotta vierestä katselijat saivat pilkata häntä. Sellaiseen pilkan ja häpeän kantamiseen Jeesus siis kutsui seuraajiaan. Mutta miksi Jeesuksen seuraamiseen olisi liittynyt häpeä? Sitä kuulijat eivät varmaan vielä osanneet ymmärtää. Olihan Jeesus heille vielä tuossa vaiheessa kauan odotettu voittoisa Messias, Psalmin 24 kunnian kuningas. Hänen seuransahan pitäisi tuottaa kunniaa eikä häpeää.