• ”Ihminen tarvitsee hengellisen kodin”

    kirjoittaja päällä

    Jukka Aarnio löysi Sleyn Porin messuyhteisön kuutisen vuotta sitten ja jäi sille tielleen. Tänä syksynä hän ja 250 muuta messuyhteisön jäsentä vetosivat Turun arkkihiippakuntaan messujen jatkumisen puolesta.

    Miten olet löytänyt tiesi Porin messuyhteisöön?

    Tulimme vaimoni kanssa messuyhteisöön vuonna 2019. Sitä ennen olimme olleet mukana Lähetyshiippakunnan seurakunnassa. Olemme aikanaan tulleet Kansanlähetyksen piirissä uskoon, eikä evankelisuus ollut meille ennestään kovin tuttua. Yhtenä sunnuntaina päätimme lähteä Väinölän kirkolle, jossa messuyhteisö silloin kokoontui. Alussa seurakuntalaiset olivat vähän vieraita meille, mutta pastorin tapa julistaa evankeliumia oli niin rakkaudellinen ja koskettava, että päätimme tulla uudelleen. Sillä tiellä olemme edelleen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Juuret, voima ja vastuu – miksi Sley toimii Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?

    kirjoittaja päällä

    Jos Sley irtautuisi kansankirkosta, sillat kapenisivat niin kotimaan seurakuntiin kuin globaaliin lähetystyöhönkin. Kriittiset ystävät katoaisivat kirkon saleista ja moni epäkohta saisi kasvaa rauhassa. Siksi uskonpuhdistajien paikka on kirkon keskellä, ei sen laitamilla, kirjoittaa Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtaja Tom Säilä.

    Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) perustettiin jo vuonna 1873 – miltei puolivuosisataa ennen itsenäistä Suomea. Silloin evankeliumia vietiin purjelaivoilla satamakaupungeista ja hevoskyydeillä takamaille. Aika, kulkuneuvot ja kiistojen otsikot ovat vaihtuneet, mutta tehtävä ei: tarkoituksemme on “levittää Kristuksen evankeliumia”. Tänään kirkko on maallistuneempi ja sisäiset ristiriidat – virkakysymys, avioliittokäsitys – kuumentavat keskustelua. Miksi Sley silti toimii kansankirkon sisällä?

    Millainen kirkon pitäisi olla – ja millainen kelpaa minulle? Kun aloitin lähetystyöntekijänä Sambiassa, ihmettelin, miten kirkko voi olla niin yksinkertainen. Kastetuista ei pidetty tarkkaa kirjaa ja hallinnollinen jäsenyys oli lähes veteen piirretty viiva. Suomalaiseen, pikkutarkkaan julkishallintokirkkoon tottuneena kysyin itseltäni, voiko ”oikea” kirkko todella olla tällainen. Entä jos oma kirkkoni toimisi kasteesta hautaan siunaamiseen asti samanlaisella keveydellä?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Vääntöä virasta

    kirjoittaja päällä

    Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvaisen mielestä naispappeus on teologisesti mielenkiinnoton kysymys, josta on silti tarpeellista keskustella julkisesti.

    Emeritusarkkipiispa John Vikström ja Sleyn kotimaantyönjohtaja Juhana Tarvainen ovat käyneet Kotimaa-lehdessä kirjeenvaihtoa naispappeudesta viime marraskuusta alkaen.

    Keskustelun kirvoitti Tampereen hiippakunnan piispa Matti Revon ja Tarvaisen yhteishaastattelu (Kotimaa 6.11.), jota Vikström kommentoi yleisönosastokirjoituksessa muutama päivä myöhemmin. Vikströmin mielestä naispappeus ei ole niinkään virka- kuin naiskysymys: Raamatun naiskäsitys puhekieltoineen on vanhentunut eikä sillä voida enää nykypäivänä perustella kirkon virkaa. Tähän Tarvainen vastasi, että ”Raamatun sisältöä ei voi jakaa koreihin sen mukaan mikä sitoo ja mikä ei. Nainen pappisvirassa irrottaa pappisviran sen apostolisesta luonteesta ja hylkää virkaan liittyvät kriteerit, jotka Raamattu sille antaa”. (Kotimaa 20.11.)

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista