• Turvallinen tila

    Viime vuosina käsite ”turvallinen tila” tai ”turvallisempi tila” on yleistynyt Suomessa kouluissa ja kirjastoissa ja yliopistoissa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ottanut käsitteen käyttöön myös koskemaan seurakuntia. Ajatus maailmasta, yhteiskunnasta ja kirkosta tilana, jossa jokainen ihminen saa kokea fyysistä ja henkistä turvallisuutta, on sinänsä jalo. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan jokainen ihminen on Jumalan luoma ja Kristuksen kalliisti lunastama, ainutkertainen ja arvokas. Ihmisarvo on jotain luovuttamatonta.

    Ongelmalliseksi turvallisen tilan soveltaminen muuttuu kun sitä käytetään välineenä julkisen keskustelun ja ”ei-toivottujen näkemysten” ilmaisemisen kieltämiseen. Tällöin kyse ei ole “turvallisesta tilasta” vaan “sananvapauden kaventamisesta”. Mistä koko “turvallinen tila” -käsitteessä on pohjimmiltaan kyse?

    ”Turvallinen tila” -käsite juontaa juurensa Yhdysvalloista, jossa 1960-luvulla feministit ja seksuaalivähemmistöt halusivat luoda kokoontumispaikkoja, joissa he kokivat voivansa olla vapaita vastustuksesta, sosiaalisista valtarakenteista, syrjinnästä ja häirinnästä. 1990-luvulta lähtien ilmiö levisi yliopistokampuksille ja edelleen koulumaailmaan jopa tänne Pohjolan perukoille.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Fiksusti erimielisinä?

    ”Mitään ei saa enää sanoa”, on usein kuultu puuskahdus, kun keskustelu jostakin tunteita herättävästä ja työläältä tuntuvasta aiheesta on päättynyt umpikujaan. Erityisen haastavaa on puhua vaikeista aiheista koulussa.

    Voiko aiheista, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja joiden pelkkä esille ottaminen jo loukkaa toisia, puhua kouluissa ja yliopistoissa ollenkaan? Tätä pohditaan Mikko Puustisen, Jenni Marjokorven ja Janne Säntin toimittamassa teoksessa Erimielisten tila. Vaikeiden aiheiden käsittely opetuksessa.

    Puustinen, Marjokorpi ja Säntti määrittelevät vaikeiksi aiheiksi teemat, jotka herättävä keskustelijoissa syviä, identiteetteihin asti ulottuvia erimielisyyksiä sekä vahvoja tunteita. Tällaiset teemat liittyvät usein politiikkaan, maailmankuvaan ja arvoihin.  Vaikeita aiheita ovat myös henkilökohtaisesti herkät teemat kuten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai terveydentilaan liittyvä asiat.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista