J.R.R. Tolkienin fantasiamaailmassa luojajumala Ilúvatar teki ajatuksistaan ainurin, Pyhät, joille hän antoi sävelaiheet soitettavaksi. Tuon soiton kautta hän loi maailman: kaikki maailman kauneus, suru, kunnia ja ristiriidat olivat sävelinä olleet kuultavissa ainurin soitossa jo silloin, kun mitään materiaa ei ollut. Siksi erityisesti haltiat ja ihmiset, joita myös Ilúvatarin lapsiksi kutsutaan, liikuttuvat laulusta ja musiikista. Meidän maailmamme alku taas on Jumalan sanassa. Silti voisi melkein kuvitella, että Jumala lauloi ne sanat, joilla hän loi – niin suuri vaikutus musiikilla on meihin ihmisiin.
Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka suuri vaikutus lauluilla, hymneillä ja liturgialla on ollut myös kristillisen opin kehitykselle. Kun Pyhän Hengen jumaluudesta kiisteltiin 300-luvulla, kirkkoisä Basileios Suuri perusteli Pyhän Hengen jumaluutta sillä, että liturgiassa Pyhälle Hengelle annetaan sama kunnia, kunnioitus ja palvonta kuin Isälle ja Pojallekin. 400-luvun alussa Konstantinopolin kirkkokansa pillastui Nestoriokselle, koska tämä ei suostunut liturgiassa kutsumaan Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi, mikä johti suuriin kristologisiin keskusteluihin koko kristikunnassa. Athanasios Aleksandrialainen puolestaan kuvaa teoksessaan Areiolaisia vastaan, kuinka Konstantinopolin patriarkka Johannes Krysostomos kävi laulusotaa Jeesuksen jumaluuden kieltäviä areiolaisia vastaan. Areiolaiset kulkivat kaupungilla laulaen pilkkalauluja, kuten: “Missä ovat ne, jotka sanovat, että kolme asiaa ovat vain yksi voima?” Johannes, pelätessään että areiolaisten laulu saisi houkuteltua kirkkokansaa heidän puolelleen, järjesti omia ristisaattoja ja kulkueita, joissa kristityt lauloivat lauluja areiolaisia vastaan. Kilpalaulanta äityi melkein mellakoinniksi asti, kunnes keisari kielsi areiolaisia laulamasta laulujaan julkisesti.
Myös meidän virsikirjamme on täynnä aarteita, jotka auttavat ymmärtämään kristillistä oppia yhä syvällisemmin. Mikä Kirkko oikeastaan on? Vaikea sanoa, mutta virsi 164 voi selventää asiaa. Kuinka tulisi suhtautua siihen, ettei Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa voi järjellä ymmärtää? Virsi 228 neuvoo: “Vaiti kaikki palvokaamme / salaisuutta Kristuksen / hän on tullut keskellemme / väisty huoli maallinen.” Virsiin ja hengellisiin lauluihin kannattaa siis syventyä ja antaa niiden tehdä tehtävänsä ihmissielussa. Tolkien nimittäin havainnoi aivan oikein, että usein ihmiset kuulevat luojansa äänen juuri laulussa.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
