Muistan lapsuudesta hetken, jona tulin koulusta kotiin ja jo melkein portaille asti tunsin vastaleivotun pullan ihanan tuoksun. Keittiön pöydältä sain napata pehmeän pullan ja syödä sen nautiskellen kylmän maidon kera. Tuo muisto kodista, rakkaasta äidistäni ja pullan tuoksusta on piirtynyt syvälle sydämeeni.
Vastasyntyneen vauvan, kesäillassa lämpiävän saunan, vihtojen, vastaleikatun nurmen tai kukkakedon tuoksu saavat mielen ja sielun ihastelemaan ja muistelemaan. Joulu tuoksuu pipareille. Mikä voittaisikaan aamukahvin tuoksun. Tutkimusten mukaan puolison valinnassakin tuoksulla on valtavan suuri merkitys.
Raamatussakin puhutaan tuoksuista useamman kerran. Vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuotiin suitsuketta, mirhaa ja monenlaisia tuoksuvia lahjoja. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Maria otti täyden pullon aitoa, kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas moitti naista, mutta Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän hautaamispäivääni varten. Sillä köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina” (Joh. 12:7–8) Maria kiitti ja palvoi Jeesusta. Mekin saamme tulla Herramme eteen kiitollisin mielin. Meillä ei ole mitään, mikä ei jo olisi Jumalan omaa. Kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme häneltä saaneet ja joka päivä saamme, meillä on myös varaa uhrata hänelle.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.