• Kuvassa Marja Kuronen Psykiatri katsoo elämää lempeydellä

    kirjoittaja päällä

    Psykiatri Marja Kuronen ei unohda sitä vakavasti masentunutta tansanialaista miestä, jonka kanssa hän löysi yhteisen kielen. Kirkolliskokousedustajanakin hän haluaa etsiä yhteyttä, mutta suree kirkon muuttumista taistelutantereeksi.

    Psykiatri Marja Kuronen tulee minua vastaan Mikkelin rautatieasemalle. Tämäkö farkkutakkiin pukeutunut, ikäistään nuoremmalta näyttävä nainen tosiaan eläköityi viime kesänä? Kuronen kertoo, että oli päättänyt jäädä työstä pois ”siinä kuusvitosena”.

    Marja Kurosen päivä on alkanut vesijuoksulla. Menemme lounaalle Kenkäveron pappilaan. Kahdeksantoista huonetta käsittävä pytinki on Suomen suurin puupappila. Kuroselle tulee Kenkäveron tunnelmasta mieleen Haukivuorella sijaitseva lapsuudenkoti, jonka rakennuksista osa on 1700-luvulta. Nykyään Kurosen veli viljelee Lietlahden tilalla luomuporkkanaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Kirkon lähetystyö eilen, tänään ja huomenna

    kirjoittaja päällä

    Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei palkkaa lähetystyöntekijöitä vaan toteuttaa lähetystyötä itsenäisten lähetysjärjestöjen kautta. Suomen Lähetysseuran (SLS) ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetystyö on jo yli sadan vuoden ajan tunnustettu kirkon työksi, ja 1960-luvulta lähtien on kirkon lähetysjärjestöiksi tullut lisää järjestöjä. Tällä hetkellä kirkolla on kahdeksan sopimusjärjestöä, joista kolmen tausta on evankelisessa herätyksessä (Sley, SLEF, Ely), kolmen viidennessä herätysliikkeessä (Kansanlähetys, Kylväjä, Sansa), yksi on ekumeeninen (Piplia-seura) ja yksi yleiskirkollinen (SLS).

    Viimeisten parin vuosikymmenen aikana järjestelmää on aika ajoin kritisoitu. On katsottu, että kirkko voisi paremmin toimia vain yhden järjestön kautta. Näitä ajatuksia on kuultu lähinnä Lähetysseuran taholta. Monen järjestön malli on kuitenkin säilynyt.

    Marraskuun alussa kokoontuvan kirkolliskokouksen esityslistalla on Helsingin hiippakuntavaltuuston aloite kirkon lähetystyön kokonaisarvioinnin tekemiseksi. Aloitteessa pyydetään piispainkokousta tekemään selvitys ja ryhtymään toimenpiteisiin järjestelmän muuttamiseksi. Aloitteen todellinen intentio on varsin selvä. Tahdotaan yhden tai korkeintaan kahden järjestön malli, jossa herätysliiketaustaiset lähetysjärjestöt eivät ole mukana. Nyt voimassa oleva viisivuotinen sopimuskausi päättyy vuonna 2028, ja aloitteen tavoitteena on uuden mallin voimaan tuleminen tuolloin.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Piispainkokous nostatti myrskyn

    kirjoittaja päällä

    Piispainkokouksen kesäkuun alussa antama pastoraalinen ohje samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä on nostanut melkoisen myrskyn. Välittömänä reaktiona monet uutta avioliittokäsitystä kannattavat juhlivat, miten seurakunnissa vihdoin on lupa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Pian ohjeen julkistamisen jälkeen kahdentoista herätysliikejärjestön johtajat julkaisivat kannanoton, jossa muun muassa totesivat ohjeen antaneiden piispojen rikkoneen piispanlupauksensa.

    Kolmenkymmenenviiden kirkolliskokousedustajan allekirjoittamassa julkilausumassa todettiin piispainkokouksen ohjeen pyrkineen selvästi ohittamaan kirkolliskokouksen tekemän päätöksen olla muuttamatta kirkon avioliittokäsitystä. Kirkolliskokouksen liberaalipuolen laatima, 52 edustajan allekirjoittama vastine, puolestaan kiitti piispainkokousta ”inhimillisyydestä, ihmisten välisen rakkauden todeksi hyväksymisestä ja Jeesuksen esimerkin seuraamisesta”. Pian näiden jälkeen neljätoista kirkkoherraa otti kantaa kysymykseen ja kertoi ohjeistaneena omien seurakuntiensa pappeja olemaan vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Reaktiot eivät varmasti jää tähän.

    Kirkkomme on sekaisin. Kukaan ei enää tiedä, kenellä kirkossa on johtajuus, vai onko kenelläkään. Kirkkoon on syntynyt pahoja repeämiä. Lähitulevaisuus näyttää, onko tämä vain ohimenevä myllerrys vai onko kirkko pysyvästi vaurioitunut. Voi olla, että jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista