Maata Näkyvissä -festareiden ja Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen sai elokuussa Glow-festivaalissa Vuoden Gospel-tunnus -palkinnon. Heinonen on tehnyt vuosikymmenten ajan laajaa työtä suomalaisen gospelmusiikin ja nuorisotyön parissa.
Se oli yllätys! Rinnallani ehdokkaina samassa palkintokategoriassa oli niin kovaa porukkaa, kuten Anna-Mari Kaskinen, jota on palkittu niin monesta muustakin syystä. Kyllä se tuntui hienolta ja olin tosi yllättynyt. En ole koskaan tehnyt työtä tunnustusten takia, mutta kun tällaisen saa, niin se rohkaisee ja antaa voimia jatkaa.
Minulle gospel on aina ollut enemmän kuin musiikkia. Olen ollut pienestä asti gospeldiggari (LIISA VOISKO TUOHONKURSIIVIN LISÄKSI/SIJAAN TEHDÄ SELLASEN MERKKIVÄLIEN HARVENNUKSEN, KUN ON VAIKEA SANA T: MARTTI): kymmenvuotiaana kuuntelin Jaakko Löytyn ensimmäistä levyä Asioita, joista vaietaan ja pian sen jälkeen Pro Fiden toista albumia. Kaikki lähti niistä hetkistä. Ajattelen, että gospel on maailman paras väline maailman parhaalle viestille Jumalan rakkaudesta, joka tulee ilmi Jeesuksessa. Moni ajattelee, että se on vähättelyä, jos sanon, että gospel on väline – mutta sehän on valtava asia, jos saa olla väline evankeliumille.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
