Sanansaattajan maksulliset artikkelit

– Pyhiinvaeltajat toivat värikkyyttä kaupunkiin, ja esimerkiksi pääsiäiskulkueissa koko kaupunki eli pääsiäisen tapahtumia uudelleen, Häkli muistelee.

Paasto on siis konkreettinen teko, mutta Raamattu painottaa myös sen sisäistä puolta. Profeetta Jesaja moittii paastoa, joka on vain ulkoista itsensä kurittamista mutta jossa sydän ei ole mukana. Jumala odottaa paastoa, joka johtaa lähimmäisen auttamiseen, oikeudenmukaisuuteen ja vääryyden vastustamiseen: ”Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat teidän puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin. Tuollaistako paastoa minä teiltä odotan, tuollaista itsenne kurittamisen päivää? Sitäkö, että te riiputatte päätänne kuin rannan ruoko, pukeudutte säkkivaatteeseen, makaatte maan tomussa, sitäkö te kutsutte paastoksi, Herran mielen mukaiseksi päiväksi? Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”  (Jes. 58:3–7) Paasto, joka ei ulotu sydämeen, ei ole Jumalan mielen mukaista.

Joka aamu on armo uus.

Antiikin tutkijalle tapaus Epstein ei ole mitään uutta auringon alla. Jo kreikkalais-roomalaisessa pakanamaailmassa seksuaalimoraali perustui vahvemman oikeuteen.

Tämän maailman keskelle Kristus on perustanut kirkkonsa, Jumalan valtakunnan näkyvän olemuksen. Kristuksen kirkko on ihmiskunnan myrskyisän historian aikana pysynyt kestävänä ja kasvanut kaikkialle maailmaan. Jumalan valtakunta ei muutu eikä horju. Sitä ei mikään mahti voi kukistaa. Kristuksen kirkon jäseninä meillä ei ole pelättävää. Ja meille on annettu tehtävä: ”Menkää kaikkeen maailma ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille!” (Mark. 16:15) Lähetystehtävän toteuttaminen on todellista rauhantyötä, sillä se tuo rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Ja siellä missä Jumalan rauha saavuttaa sydämet, syntyy rauha myös ihmisten välille.

Ehkäpä hätkähdyttävin Keltikangas-Järvisen väitteistä on, että kulttuurissamme vallitseva ihmiskuva on muuttunut.  Ihmisessä ei siis ole tapahtunut perustavanlaatuista muutosta, jonka myötä hänestä olisi tullut itsekäs ja itsekeskeinen.  Ihmisenä olemiselle ja käyttäytymiselle asetetut normit ovat sen sijaan muuttuneet voimakkaasti.

– Enää ei tarvitse mennä yhdeksäksi kouluun ja tulla kahdeksalta illalla töistä! Nyt voin keskittyä omaan ilmaisuun ja etenkin säveltämiseen, Sinkko iloitsee.

Evankeliumeissa Pyhän Hengen pilkasta puhuvia kohtia ovat Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeet 31 ja 32: ”Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa” sekä Markuksen evankeliumin kolmannen luvun jakeet 28 ja 29: ”Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.”

Miksi vanhemmuuden tukeminen on sydämelläsi?

Evankelisuus syntyi 1800-luvulla, kun nuori pastori Fredrik Gabriel Hedberg kipuili oman syntisyytensä kanssa vaatimuskeskeisessä kristillisessä ilmapiirissä. Hedbergin Raamatun äärellä oivaltama “koko maailman autuus” oli vapauttava löytö. Siinä kiteytyy Raamatun ydinviesti, koko maailmanlaajuisen kirkon liikevoima ja yksittäisen ihmisen turva: “Hän [Jeesus] on meidän syntimme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman.” (1. Joh 2:2)