Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.

  • ”Paavi Franciscuksen opetus on jättänyt minuun syvän jäljen”

    kirjoittaja päällä

    Oskari Juurikkala on katolisen kirkon pappi ja dogmatiikan apulaisprofessori Roomassa, katolisessa Paavillisessa Pyhän Ristin yliopistossa. Juurikkalan mukaan ei olisi yllätys, jos Franciscuksen jälkeen seuraavaksi paaviksi haettaisiin ikään kuin virkamiesmäisempää persoonallisuutta. Jotkut katoliset ovat nimittäin pitäneet puutteena sitä, ettei opillinen selkeys ollut Franciscuksen vahvuus.

    Minkälaisen perinnön Paavi Franciscus mielestäsi antoi katoliselle kirkolle? Mitä Franciscus uudisti?

    Päällimmäisenä mieleeni tulee Franciscuksen toiminnassa ihmisen kohtaaminen, hänen ihmisläheisyytensä ja laupeuden korostaminen. Tämä on näkynyt hauskasti myös ihmisten reaktioissa Franciscuksen nukuttua pois. Kun kävelin hiljattain kotiini Trastevereen Tevere-joen rantaa, näin tutun kerjäläisen. Hän huikkasi minulle: ”Kuka meistä nyt pitää huolta, kun Franciscus on kuollut?” Köyhät kokevat, että Franciscus puhui heidän puolestaan.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Harhaoppien suohonlaulanta

    kirjoittaja päällä

    J.R.R. Tolkienin fantasiamaailmassa luojajumala Ilúvatar teki ajatuksistaan ainurin, Pyhät, joille hän antoi sävelaiheet soitettavaksi. Tuon soiton kautta hän loi maailman: kaikki maailman kauneus, suru, kunnia ja ristiriidat olivat sävelinä olleet kuultavissa ainurin soitossa jo silloin, kun mitään materiaa ei ollut. Siksi erityisesti haltiat ja ihmiset, joita myös Ilúvatarin lapsiksi kutsutaan, liikuttuvat laulusta ja musiikista. Meidän maailmamme alku taas on Jumalan sanassa. Silti voisi melkein kuvitella, että Jumala lauloi ne sanat, joilla hän loi – niin suuri vaikutus musiikilla on meihin ihmisiin.

    Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka suuri vaikutus lauluilla, hymneillä ja liturgialla on ollut myös kristillisen opin kehitykselle. Kun Pyhän Hengen jumaluudesta kiisteltiin 300-luvulla, kirkkoisä Basileios Suuri perusteli Pyhän Hengen jumaluutta sillä, että liturgiassa Pyhälle Hengelle annetaan sama kunnia, kunnioitus ja palvonta kuin Isälle ja Pojallekin. 400-luvun alussa Konstantinopolin kirkkokansa pillastui Nestoriokselle, koska tämä ei suostunut liturgiassa kutsumaan Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi, mikä johti suuriin kristologisiin keskusteluihin koko kristikunnassa. Athanasios Aleksandrialainen puolestaan kuvaa teoksessaan Areiolaisia vastaan, kuinka Konstantinopolin patriarkka Johannes Krysostomos kävi laulusotaa Jeesuksen jumaluuden kieltäviä areiolaisia vastaan. Areiolaiset kulkivat kaupungilla laulaen pilkkalauluja, kuten: “Missä ovat ne, jotka sanovat, että kolme asiaa ovat vain yksi voima?” Johannes, pelätessään että areiolaisten laulu saisi houkuteltua kirkkokansaa heidän puolelleen, järjesti omia ristisaattoja ja kulkueita, joissa kristityt lauloivat lauluja areiolaisia vastaan. Kilpalaulanta äityi melkein mellakoinniksi asti, kunnes keisari kielsi areiolaisia laulamasta laulujaan julkisesti.

    Myös meidän virsikirjamme on täynnä aarteita, jotka auttavat ymmärtämään kristillistä oppia yhä syvällisemmin. Mikä Kirkko oikeastaan on? Vaikea sanoa, mutta virsi 164 voi selventää asiaa. Kuinka tulisi suhtautua siihen, ettei Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa voi järjellä ymmärtää? Virsi 228 neuvoo: “Vaiti kaikki palvokaamme / salaisuutta Kristuksen / hän on tullut keskellemme / väisty huoli maallinen.” Virsiin ja hengellisiin lauluihin kannattaa siis syventyä ja antaa niiden tehdä tehtävänsä ihmissielussa. Tolkien nimittäin havainnoi aivan oikein, että usein ihmiset kuulevat luojansa äänen juuri laulussa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Anteeksipyytämisen merkitys rapautuu

    kirjoittaja päällä

    Kun ihminen loukkaa toista, hänen kuuluisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää ja pyytää anteeksi. Aikamme minäkeskeisyys korostaa kuitenkin ihmisen omia oikeuksia, ei toisen kokemuksen ja tunteiden huomioonottamista.

    ”Koska olet viimeksi pyytänyt anteeksi? Siis pyytänyt anteeksi kunnolla niin, että sisuskaluissa tuntuu katumus, pelko, ehkä häpeä ja kimppu muita inhottavia tunteita”, kysyi hiljattain Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen pääkirjoituksessaan (AL 19.4.2025). Keskisen kirjoituksen – joka muuten päättyi pääsiäisen kristilliseen teemaan anteeksiannosta ja siitä, että Jeesus sovitti ihmisten synnit – tausta oli virheessä, jonka Aamulehti teki taannoin vaaliuutisoinnissaan. Lehden toimittaja oli vaalivalvojaisten melskeessä kuullut pormestariehdokas Kalervo Kummolan sanat väärin. Tämä oli puhunut ihanasta Aamulehdestä, kun taas toimittaja oli kuullut poliitikon sanovan ”vihaan Aamulehteä”. Päätoimittaja pyysi julkisesti anteeksi Kummolalta virheellistä uutisointia. Tapaus sai hänet pohtimaan anteeksipyytämisen merkitystä syvemminkin kuin vain Kummola-tapauksen osalta.

    Keskinen viittasi kulttuurimme minäkeskeisyyteen ja yltiöyksilöllisyyteen, josta psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen hiljattain varoitti Helsingin Sanomien (4.3.2025) haastattelussa. Artikkelissa, joka oli otsikoitu ”Itsekkäiden yhteiskunta”, Keltikangas-Järvinen totesi: ”Aikuinen voi nykyään julkisesti sanoa, että minun on velvollisuus keskittyä itseeni. Tai että lakkasin tekemästä kompromisseja ja olemasta kiltti.” Vaikka ihmisellä onkin oikeus pitää kiinni rajoistaan, tämä voi kääntyä puhtaaksi itsekkyydeksi. Syyllisyyden ja häpeän tunteista ei pitäisi yrittää päästä eroon, sillä ne ohjaavat käyttäytymään oikein toisia kohtaan, Keltikangas-Järvinen painotti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Kuvassa Pinja Alenius ja Eeva-tytär ”Toivon, että Eevasta kasvaisi rohkea nainen”

    kirjoittaja päällä

    Pinja Alenius juhlii tänä keväänä ensimmäistä äitienpäiväänsä. Esikoisen synnyttyä hän arvostaa entistä enemmän omalta äidiltään saamaansa rakkautta ja pyyteetöntä huolenpitoa.

    – Ootko hereillä, muru? Pinja Alenius kysyy ja kurkistaa violetteihin vaunuihin, jotka alkoivat juuri yllättävästi heilua. Neljän kuukauden ikäinen Eeva ei nukukaan tällä kertaa kolmen tunnin päiväunia. Pian hän istuu hymyillen ja valppaana äitinsä sylissä. Eevalla on jalassaan äidinäidin neulomat sukat ja isänäidin tekemät lapaset.

    Lahdessa asuva Pinja Alenius kertoo, että vieraat ihmiset ovat kysyneet häneltä, onko hän tyttärensä isosisko. Tottahan se on, että Alenius näyttää nuorelta. Hän täytti 21 vuotta, kun Eevan syntymästä oli kulunut reilu viikko.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Jeesuksen tuoksu

    kirjoittaja päällä

    Muistan lapsuudesta hetken, jona tulin koulusta kotiin ja jo melkein portaille asti tunsin vastaleivotun pullan ihanan tuoksun. Keittiön pöydältä sain napata pehmeän pullan ja syödä sen nautiskellen kylmän maidon kera. Tuo muisto kodista, rakkaasta äidistäni ja pullan tuoksusta on piirtynyt syvälle sydämeeni.

    Vastasyntyneen vauvan, kesäillassa lämpiävän saunan, vihtojen, vastaleikatun nurmen tai kukkakedon tuoksu saavat mielen ja sielun ihastelemaan ja muistelemaan. Joulu tuoksuu pipareille. Mikä voittaisikaan aamukahvin tuoksun. Tutkimusten mukaan puolison valinnassakin tuoksulla on valtavan suuri merkitys.

    Raamatussakin puhutaan tuoksuista useamman kerran. Vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuotiin suitsuketta, mirhaa ja monenlaisia tuoksuvia lahjoja. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Maria otti täyden pullon aitoa, kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas moitti naista, mutta Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän hautaamispäivääni varten. Sillä köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina” (Joh. 12:7–8) Maria kiitti ja palvoi Jeesusta. Mekin saamme tulla Herramme eteen kiitollisin mielin. Meillä ei ole mitään, mikä ei jo olisi Jumalan omaa. Kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme häneltä saaneet ja joka päivä saamme, meillä on myös varaa uhrata hänelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Kuka korjaa herätyksen hedelmät?

    kirjoittaja päällä

    Herätys on käynnissä ja moni nuori tai vanhempikin ihminen pohtii tällä hetkellä omaa suhdettaan kristilliseen uskoon. Miten jo olemassa olevat herätysliikkeet voisivat löytää etsijät tai tulla itse löydetyiksi? Entä pitäisikö vastauskoontulleita ohjata paikallisseurakuntien toimintaan, vai olisiko heidän turvallisinta pysytellä herätysliikkeiden omilla ruokintapaikoilla?

    Luterilaisissa herätysliikejärjestöissä, Kansanlähetyksessä, Evankeliumiyhdistyksessä ja Suomen Raamattuopistolla (SRO), merkkejä herätyksestä on ollut näkyvillä jo jonkin aikaa.

    – Tilaisuuksiin on ilmestynyt nuoria miehiä, joista monet ovat tulleet jälkikäteen henkilökohtaisesti jututtamaan, kertoo SRO:n julistustyön johtaja Petri Kortelahti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Sapatti, lepopäivä ja levon tarve

    kirjoittaja päällä

    Velvoittavatko Vanhan testamentin sapattisäädökset kristittyjä? Mikä on lepopäivän rooli kristillisessä kirkossa? Onko levolle raamatullisia perusteita? Tässä raamattuopetuksessa paneudumme näihin kysymyksiin.

    Sapatti on hepreaksi sabbat.  Se tulee verbistä sabat, joka merkitsee ”levätä” tai ”lakata työskentelemästä”. Sapatti tarkoittaakin Raamatussa juutalaisten lepopäivää, jonka Jumala asetti kymmenessä käskyssään.

    Antaessaan sapattikäskyn Jumala myös perusteli sen. Käsky ja perustelut löytyvät toisen Mooseksen kirjan luvusta 20: ”Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä viikossa tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä (…) Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mikä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20: 8–11) Jumalan luomisprosessi antoi rytmin työllemme ja levollemme.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Älkää olko huolissanne, lähetyspiiriläiset!

    kirjoittaja päällä

    Ylöjärven seurakunnassa nuoret ovat saaneet intoa lähetystyön tekemiseen Operaatio Mobilisaation kansainvälisistä nuortentapahtumista.

    Yksi seurakunnan nuorista on hiljattain perustanut katuevankeliointia tekevän ryhmän, joka toimii Ylöjärvellä. Olen tosi ylpeä tästä nuoresta! kertoo Ylöjärven seurakunnan lähetystoiminnan koordinaattori Jaana Skyttä iloisena.

    Evankelioivat nuoret ovat hänelle osoitus siitä, että lähetystyö on nuorille tärkeää, ja sitä voi tehdä omassa kotikaupungissakin.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Psykologian tohtori Eeva Eskola: “Kristillinen vakaumus antaa voimaa nähdä myös kamalia asioita”

    kirjoittaja päällä

    Lapsia hoitava neuropsykologi Eeva Eskola näkee työssään kovia kohtaloita, joiden myötä voisi kyynistyä. Eskola on kuitenkin halunnut säilyttää herkkyytensä. Asiaa auttaa se, että suuri osa hänen työstään on leikkimistä.

    Kliininen neuropsykologi ja psykologian tohtori Eeva Eskola teki vuonna 2024 väitöskirjatutkimuksen vauvoista. Hänen työnsä oli osa 2010 aloitettua monitieteistä FinnBrain-tutkimusta, jossa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen.

    Eskola keskittyi omassa tutkimuksessaan siihen, miten pienet lapset käsittelevät tunteisiin liittyvää tietoa. Eskola löysi jotakin uutta: vauvan taipumus kiinnittää voimakkaasti huomiota pelokkaisiin kasvoihin on yhteydessä vähäisempiin varhaisiin säätelyongelmiin ja parempiin sosiaalisiin taitoihin taaperoiässä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista

  • Rukoilevat äidit ovat tärkeämpiä kuin ymmärrämme

    kirjoittaja päällä

    Minua kiehtovat Raamatussa henkilöt, joiden tiedot ovat hyvin vähäisiä. Monet heistä esiintyvät välähdyksenomaisesti, hyvin lyhyesti, vain muutamilla riveillä. He ovat todellisia rivihenkilöitä. Silti heihin kannattaa tutustua. Kaikessa vaatimattomuudessaan heillä on oma sanomansa meille nykyajan ihmisille.

    ”Kiitän Jumalaa, kun muistan sen vilpittömän uskon, joka sinulla on ja joka oli jo isoäidilläsi Looiksella ja äidilläsi Eunikella; myös sinulla se on, siitä olen varma.” (2. Tim. 1:5) Näin apostoli Paavali kuvaa kahta naista, nuoren työtoverinsa Timoteuksen äitiä ja isoäitiä. Juuri muuta heistä ei tiedetäkään. Eunike mainitaan lisäksi Apostolien teoissa: ”Lystrassa oli Timoteus-niminen opetuslapsi, jonka äiti oli kristitty juutalainen mutta isä kreikkalainen.” (Apt. 16:1)

    Lyhyt maininta Timoteuksen äidistä ja isoäidistä riittää kertomaan olennaisimman. Paavali kiittää Jumalaa Timoteuksen äidin ja isoäidin uskosta. Hän antaa kauniin todistuksen äitien merkityksestä uskonelämän kasvulle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
Lataa lisää kohteita