Sanansaattajan maksulliset artikkelit

”Kristinusko – usko, joka pettää”. Näin hätkähdyttävä otsikko on Leif Andersenin erinomaisessa kärsimyksen ongelmaa käsittelevässä kirjassa Miksi nukut, Herra?

Tuolla hätkähdyttävällä ilmaisulla kirjoittaja tarkoittaa sitä suurta etäisyyttä, joka on Raamatun lupausten ja meidän elämämme välillä. Ehkä asia on joskus askarruttanut meitä kaikkia. ”Anokaa, niin te saatte”, ”Hän parantaa kaikki meidän sairautemme” Eiväthän nämä näytä olevan totta.

Miten tämä pitäisi ymmärtää? Emme voi lähteä supistamaan Jumalan lupauksia. Emme myöskään voi väittää, että nuo lupaukset toteutuisivat, jos oikein tosissamme uskoisimme tai jos olisimme kokonaisesti antautuneet Jumalalle.

Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola koki kuolemanpelkoa sairastuttuaan vakavasti. Tuore lääketieteen tohtori toivoo, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla yksin ja ahdistuneena.

Naisella oli parantumaton sairaus ja hän kärsi kivuista. Kun Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Raimo Goyarrola tapasi naisen sairaalassa, tämä kyseli yhä uudelleen: ”Miksi tämä on tapahtunut minulle?” ”Miksi? ”

Ei Goyarrolalla ollut vastausta potilaan kysymykseen.

Saksalaisen LKM-lähetysjärjestön johtaja Edmund Hohlsin ajokortti oikeuttaa hänet ajamaan suurta leikkuupuimuria. Eläkkeelle jo kerran jäänyt pappi ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi tee töitä kotimaansa viljavainioilla.

Pastori ja lähetysjohtaja Edmund Hohls yllättyi kesäkuun lopulla positiivisesti, kun hän matkusti junalla Helsingistä Karkkuun osallistuakseen Sleyn Evankeliumijuhlaan. Hohls nautti matkalla kauniista maisemista sekä siitä, että juna saapui Karkun asemalle aivan aikataulun mukaisesti.

Hohls, joka oli vuodesta 1983 lähtien ollut lähetystyössä Botswanassa ja Etelä-Afrikassa, muutti vuonna 2001 takaisin Saksaan. Yksi asia, joka muutossa ilahdutti saksalaiseen täsmällisyyteen tottunutta Hohlsia, oli se, että Saksassa asiat toimivat. Ikävä kyllä kotimaassa junat kuitenkin myöhästelevät nykyään varsin paljon.

Raamattu on ristiriitainen. Niin voi sanoa se, joka arvostelee kristinuskoa ja perustelee sen torjumista juuri Raamatun ristiriitaisuudella. Raamattu voi tuntua ristiriitaiselta myös siitä lukijasta, joka haluaa sitoutua kristinuskoon.

Onko Raamattu ristiriitainen? Sitä tulisi lukea näiden periaatteiden mukaan: Raamattu on kokonaisuus ja suuri kertomus. Se huipentuu siihen, että Jumala itse tuli ihmiseksi ja puhui ihmisille. Raamattua tulee siis lukea tästä huipennuksesta käsin: Jeesuksesta, hänen puheistaan ja teoistaan käsin. Ja siitä käsin, mitä Jeesukselle tapahtui ja mitä hänen opettamansa apostolit opettavat. Hän valitsi heidät edustamaan häntä. Raamattua tulee lukea Uudesta testamentista käsin.

Raamatun lukija saattaa kysyä: Miksi voimme syödä sianlihaa, vaikka Mooseksen kirjoissa se kielletään? Siksi, että luemme suurta kertomusta Jeesuksesta käsin, ja hän antaa nyt luvan syödä kaikkea syötäväksi kelpaavaa. Kristinuskon arvostelija voi kysyä: Miksi ette surmaa pahantekijöitä? Sanotte noudattavanne Raamattua ja Vanhassa testamentissa on näitä määräyksiä. Siksi, että Jeesus ja apostolit eivät opeta toimimaan näin. Miksi käsky, ettei saa varastaa, on edelleen voimassa, jos kaikki Vanhan testamentin käskyt eivät ole? Siksi, että Jeesus ja hänen edustajansa sanovat, että tätä käskyä, ja monia muitakin, tulee noudattaa. Miksi uskomme Jumalan luoneen tämän maailman, niin kuin Raamatun alussa kerrotaan? Siksi, että myös suuren kertomuksen huipennus kertoo Jumalan luoneen kaiken.

Jumalan lähetyksen virrassa. Medialähetys Sanasaattajat 1973–2023. Sansa 50 vuotta. Väyläkirjat 2026.

Medialähetys Sanansaattajat on saanut 752 sivun mittaisen juhlakirjan, jossa matka Kansanlähetyksen slaavilaistyöstä nykyaikaisia välineitä käyttävien kansainvälisten järjestöjen yhteistyökumppaniksi on kuvattu perusteellisesti. Evankeliumin sanomaa on lähetetty hämmästyttävän moneen maahan ja monella kielellä.

Kirjaan ei ole merkitty kirjoittajia, mutta johdannosta käy ilmi, että alkuosasta vastaa järjestön pitkäaikainen työntekijä Matti Korpiaho ja loppuosasta 2000-luvulla järjestöä johtanut Juha Auvinen. Päätoimittajana on toiminut Juha Koivulahti.

Tekoäly ei ole vain tekninen uutuus tai työelämän murros. Se koskee myös totuutta, vastuuta, sielunhoitoa ja seurakuntien arkea. Siksi kristityn ei kannata suhtautua siihen hurmoksella eikä pelolla vaan viisaasti, pohtii Sleyn viestinnän koordinaattori Martti Pyykönen.

Tiesitkö, että tekoäly on kaikkea muuta kuin uusi juttu? Voi tuntua hullulta, että sanana se on kultaisen 1950-luvun tuote. Tekoäly onkin tarkoittanut kautta historiansa kaikenlaista aallonharjaa ja keihäänkärkeä, mitä tulee koneen kykyyn suorittaa monimutkaisia matemaattisia tehtäviä.

Tänään tekoälystä on tullut varsinainen trendisana, kun niin sanotut suuret kielimallit ovat mahdollistaneet luonnollisen tuntuisen keskusteluyhteyden ihmisen ja koneen välillä. Muutamassa vuodessa lähes kaikkien saataville on avautunut kuluttajahintaisia tekoälypalveluja, jotka osaavat sekä tulkita että tuottaa yhä vivahteikkaampaa ihmiskieltä.

Raamattukoulussa opiskellut Steven Linscott näki vuonna 1980 unen, joka tuotti hänelle pahoja ongelmia.

Eksyin taannoin kuuntelemaan Maanantaimysteeri-podcastia, jossa käsitellään rikostapauksia. Eräs jaksoista oli poikkeuksellisen erikoinen, ja se liittyi omituisella tavalla myös uskon asioihin.

Jaksossa kerrottiin, että lokakuun neljäntenä päivänä vuonna 1980 Steven Linscott -niminen nuorukainen heräsi tavanomaiseen aamuun Oak Parkissa, Chicagon esikaupunkialueella. Kaksi pientä lasta kapusi sänkyyn isänsä kainaloon.

Kun Jeesus katsoo sinua, hän ei näe aihiota, potentiaalia, lupaavaa projektia tai jotakuta, josta voi joskus tulla jotakin. Jeesus näkee aarteensa, rakkaansa. Saat kulkea aamusta iltaan ja päivästä päivään syntisten ystävän, suuren parantajan ja kuoleman voittajan sylissä.

Tiedätkö vanhan tarinan jalanjäljistä hiekkarannalla? Joku näkee unessa elämänsä hiekkarantana. Uneksija katsoo rantaviivaa taaksepäin ja näkee kahdet jalanjäljet: omansa ja Jeesuksen. He ovat kulkeneet vierekkäin. Mutta elämän vaikeimpina aikoina hiekkaan ovat painuneet vain yhdet jäljet. Näky herättää levottomuutta ja niinpä uneksija kysyy: ”Jeesus, miksi hylkäsit minut juuri silloin kun tarvitsin sinua kaikkein eniten?” Mutta Jeesuspa vastaa: ”Niinä hetkinä, kun näit vain yhdet jalanjäljet, minä kannoin sinua.”

Oletko samaa mieltä kanssani siitä, että tarina ei ole kauhean hyvä? Pane tarina nyt mietintämyssyyn. Nostetaan se sieltä hetken kuluttua.

Teologian tohtori Richard Harvey korostaa, ettei messiaaninen juutalaisuus ole mikään antropologinen kuriositeetti tai erikoisuus. Se nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä teologiasta, kirkko-opista, lähetystyöstä, kirkkohistoriasta sekä juutalaisten ja kristittyjen suhteesta.

Mitä tarkoittaa olla messiaaninen juutalainen eli Jeesukseen uskova juutalainen? Miten niin kutsuttu messiaaninen teologia haastaa kirkon itseymmärryksen ja lähetystyön? Näitä kysymyksiä pohdittiin kesäkuun alussa Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivillä järjestetyssä missiologisessa symposiumissa.

Kristinusko ja juutalaisuus ovat uskontoja, joissa uskotaan samaan Jumalaan. Kuitenkin jo 300-luvulla juutalaiskristityt – siis ne juutalaiset, jotka uskoivat, että Jeesus on Messias – olivat joutuneet kristillisessä kirkossa marginaaliin, sivuun sysätyiksi. Esimerkiksi teologi Mark Kinzer on esittänyt, että niin kutsuttu korvausteologinen narratiivi sai virallisen aseman Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Korvausteologisen raamatuntulkinnan mukaan juutalaiset menettivät asemansa Jumalan valittuna kansana, kun kristikunta tuli sen tilalle pakanoiden kääntymisen myötä.

Geoffrey Boyle työskentelee lähetystyön ja pastoraalityön apulaisprofessorina Missouri-synodin luterilaisen kirkon Concordia-pappisseminaarissa Fort Waynessa Indianan osavaltiossa. Hän kertoo, että seminaarin nykyisistä opiskelijoista jopa puolet on kasvanut joko toisessa tunnustuskunnassa tai ilman mitään kristillistä taustaa.

Suomessa nuoret miehet ovat tutkimusten mukaan kiinnostuneita kristinuskosta ja monet löytävät tiensä kirkkoon. Onko Yhdysvalloissa näkyvissä merkkejä samasta ilmiöstä?

Kyllä on, esimerkiksi omassa seurakunnassani Fort Waynessa nuorten miesten ja nuorten perheiden määrä on kasvanut huimasti. Seurakunnassani käy noin 300 ihmistä, joista sata on 0–10-vuotiaita lapsia. Suurin osa nuorista seurakuntalaisista on miehiä.