Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.
  • Jumalan mahdollisuudet

    Kun mietimme, millainen kirkkomme ja herätysliikejärjestöjemme välinen suhde on tulevaisuudessa, laadimme toimintaympäristöanalyyseja ja erilaisia tulevaisuuden skenaarioita. Niiden perusteella mietimme sitten omia toimintastrategioitamme. Suunnitelmiin kirjataan usein muodossa tai toisessa kommentti: ”Jumalan ihme on kuitenkin mahdollinen.” Ajatus Jumalan mahdollisuuksista kuuluu tietysti liittää hengellisen järjestön strategisiin visioihin. Uskommeko me kuitenkaan siihen, että Jumala oikeasti voisi tehdä niin suuren ihmeen, että vuosikymmenten aikana koettu Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehityssuunta ja kirkon ja herätysliikejärjestöjen monin tavoin vaikea suhde voisi muuttua radikaalisti toisenlaiseksi? Tai uskommeko siihen, että jos järjestöjemme olisikin aika jäädä vaille paikallisseurakuntien taloudellista tukea ja yhteyttä kirkkoon, Jumala kuitenkin pitää meistä hyvää huolta?

    Paavali kirjoittaa Jumalasta: ”…joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella” (Ef. 3:20). Entä jos Jumala ihan oikeasti voi toimia niin? Ja entä jos hän meidän aikanamme päättääkin toimia niin? Entä jos juuri nyt elämme Jumalan ihmeellisten tekojen ajassa? Monia sellaisia merkkejä on jo näkyvissä.

    Nyt ei ole hengellisen alakuloisuuden tai pelon aika. Tämä vuosi on Herran vuosi, ja niin on ensi vuosikin ja sitä seuraava. Hän hallitsee, hänellä on voima ja valta. Puhe Jumalan ihmeestä ei ole vain hurskasta puheenpartta vaan elävää todellisuutta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Donatolaiset iskivät varpaansa kompastuskiveen

    Entä jos piispan on vihkinyt uskostaan luopunut? Saako kirkon ykseyden rikkoa? Nämä kysymykset olivat kirkkoa repineen donatolaiskiistan ytimessä. Vaikka kiista ratkaistiin Karthagossa vuonna 411, sen jälkijäristykset tuntuvat edelleen.

    Pohjois-Afrikassa koettiin 300- ja 400-luvuilla repivä uskonnollinen kiista, jonka jälkivaikutukset ovat olleet merkittävät.

    Donatolaiskiistan osapuolet olivat katolinen kirkko sekä niin kutsutut donatolaiset. He olivat katolisesta kirkosta irrottautunut kristittyjen ryhmä. Donatolaisen kirkon näkemyksen mukaan vain heidän kirkkoyhteisönsä oli pelastettujen ja valittujen yhteisö. Donatolaisten vastustajat nimittivät heitä skismaatikoiksi, joiden toiminta rikkoo kirkon ykseyttä. Skisma-sana tulee kreikan repeämää tarkoittavasta sanasta skhisma.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Virsikirjan piispallinen puolustus

    Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen esittelee uusimmassa kirjassaan 35 hänelle rakkainta virttä. Useimmat ovat virsihistorian klassikkoja. Moni virsi nousee piispan lapsuudesta. Mukana on esimerkiksi hänen isänsä, tuomiorovasti Lauri Huovisen saarnavirsi numero 326, samoin Martti Lutherin virsi numero 170 ja F. G. Hedbergin virsi numero 336.

    Kunkin virren sisältöön liittyvät selitykset ovat hyvin lyhyitä ja helppolukuisia. ”Eeromaiseen” tapaan otsikot ovat nasevia ja todella lyhyitä, esimerkiksi ”Ah”, ”Hän”, ”Ilta”. Otsikot toimivat virren uskonsisällön taitavasti valittuina avainsanoina.

    Piispa Huovinen jatkaa näissä virsiselityksissä samaa metodia, josta hän tuli virassaan tunnetuksi. Huovinen porautui puheissaan ja saarnoissaan raamatuntekstiin usein vain yhden keskeisen käsitteen kautta. Se ei ollut sanoilla keikarointia vaan asian keskittämistä asian ytimeen. Niin tapahtuu myös tässä kirjassa. On virkistävää, että dogmatiikan professorina toiminut piispa avaa virsiä opillisesti ja samalla kokemusperäisesti. Historialliset pikkutiedot eivät rasita lukijaa. Ne on esitetty luettelona kirjan loppusivulla, samoin kirjan loistavien taide- ja luontokuvien lähteet.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kevyttä ja painavaa

    Arjessani toistuu pieni leikkimielinen kisa. Käydessämme ruokakaupassa mieheni kanssa, hän pyrkii kassahihnan jälkeen latomaan kaikki ostokset nopeasti omaan reppuunsa. Jos en pidä varaani ja ehdi napata yhtään purkkia tai pussia, kotimatkalla miehelläni on painava, täysi kantamus selässään ja minulla ei mitään. Tämä tuntuu minusta vähän nololta ja matkalla jupisen, että pystyisin kyllä tekemään oman osani. Toisaalta on mukava kulkea, kun askel on kevyt.

    Minulta on viety sellainenkin taakka, jonka painoa en täysin edes ymmärrä. Jeesus nosti harteiltani ja kantoi puolestani kaiken syntini rangaistuksen niin, ettei minulle jäänyt siitä mitään. Sana sanoo, että siitä kuormasta pienikään hippu ei olisi minun voimillani hievahtanut.

    Siksi Jumalan Pojan selässä täytyi kerran olla karkea, raskas risti. “Itse, omassa ruumiissaan, hän kantoi meidän syntimme ristinpuulle” (1. Piet. 2:24). Jeesusta painoi ihmisten pilkka ja Jumalan tuomio.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Vakavasti ottaen

    Talvisin olen tavannut pistäytyä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa. Erityisesti olen viipynyt Välimeri-huoneessa hengittelemässä vienosti tuoksuvaa vehreyttä. Kun lasien takaa pilkistää väritön ja kylmä maailma, tuntuu lehtevien kasvien katveessa kuljeskelu ilona iholla asti.

    Samankaltaiselta minusta tuntuu myös pääsiäinen. Kun vilkuilee uutisia ja omaa sisimpäänsä, ympärillä näkyy karu ja toivoton kuoleman varjon maa. Otsikot huutavat pimeyttä ja hulluutta, sydän parka hytisee kylmässä kyynisyydessään. Yllättäen juuri tähän mahdottomuuteen alkaa valua elämän lämpö, Kristuksen tuoksu.

    Puolen vuosisadan rajapyykin lähestyessä olen miettinyt paljon uskoa ja uskottavuutta. Olenko vakavasti otettava aikuinen, jos otan todesta nämä jeesusjutut? Tiede kehittyy, maailma muuttuu, minäkin muutun. Olisiko aika avartaa ajattelua ja päästää irti muinaisista uskomuksista?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Pääsiäinen, merihirviö ja tuhotulva

    Kertomukset Joonasta suuren kalan tai merihirviön vatsassa ja Nooasta tuhotulvan keskellä muistuttivat kristittyjä siitä, että Jumala pelastaa kaikkein suurimmastakin tuhosta eli kuolemasta. Varhaiset kuvat katakombien seinillä ja kivisissä sarkofageissa kertovat kasteen ja pääsiäisen sanomaa: kuolema on voitettu!

    Pääsiäinen oli varhaisen kirkon tavallisin kastepäivä. Sitä edelsi usein monen viikon pituinen kastekoulu, jonka aikana opittiin tuntemaan Raamattua ja uskontunnustusta sekä sitä, miten kristityn kuuluu elää. Ennen kaikkea kastekoulussa kuultiin Jeesuksesta ja siitä, mitä hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa merkitsevät. Opittiin, että kaste liittää jokaisen kastettavan Kristukseen ja hänen elämäänsä. Koska Kristus on noussut kuolleista ja elää, mekin saamme elää.

    Paavali yhdistää pääsiäisen tapahtumat ja kasteen kirjoittaessaan roomalaisille kristityille näin: ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän” (Room. 6:3–5).

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Harri Huovinen Hyvä uutinen huonoille paastoajille

    Ortodoksisessa kirkossa iloinen pääsiäisjuhla notkuvine herkkupöytineen on suuri kontrasti sitä edeltäneelle paastonajalle, jolloin kuoletetaan omia haluja ja keskitytään rukoukseen. Ortodoksiksi kääntynyt teologian tutkija Harri Huovinen kertoo omasta pääsiäisen vietostaan.

    Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta. Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon. Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta. Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion. Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa. Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään. Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä. Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään, sillä valtias on jalomielinen: hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin, hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.

    Näin alkaa kirkkoisä Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, joka luetaan ortodoksisessa pääsiäisliturgiassa joka vuosi.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Suosittua somesisältöä matematiikasta tekevä Miika Polso: Olen kristitty ja uskon Jeesukseen

    Kokkolalainen Miika Polso tekee nettiin lyhytvideoita matematiikasta ja muista luonnontieteistä. Hän luottaa positiiviseen pedagogiikkaan, jossa oppimista tukevat myönteiset kohtaamiset ja kohdennettu kehu.

    Jos tiputetaan kaksi erikokoista kuulaa alas korkealta, moni ajattelee, että isompi kuula

    putoaa nopeammin kuin pieni! Mutta ilmanvastus on käytännössä samaa luokkaa sekä isolle että pienelle kuulalle, ja ne tipahtavat maan vetovoiman vaikutuksesta alas yhtä nopeasti. Tästä voisi tehdä lyhytvideon! Voisin pudotella kuulia varaston katolta, Miika Polso suunnittelee innostuneena.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jumalan Hengen tuuli

    Jumalan tuuli, hänen Henkensä, puhaltaa missä ja milloin tahtoo. Sitä eivät pidättele ihmisten asettamat esteet tai kahlehtivat säännöt. Ensimmäinen pääsiäinen kertoo siitä omaa selvää kieltään. Jeesuksen haudan suulle vieritetty kivi tai edes hautaa vartioimaan komennettu roomalainen sotilasjoukko eivät voineet estää kuoleman voittajaa tulemasta ulos haudasta.

    Jumalan Hengen työtä yrittävät estää niin ateistiset totalitarismit kuin ääri-islamistiset valtiot. Tiukinkaan kuolemanrangaistuksella uhkaava sharia-laki tai kommunistinen hirmuhallinto ei kuitenkaan ole pystynyt eikä pysty estämään Kristuksen seurakunnan kasvua, joka joskus tapahtuu salassa maan alla. Surullisimpia historian vaiheita ovat olleet ne, joissa Kristuksen nimeä kantava kirkko on vainonnut Hengestä syntyneitä tai yrittänyt tukahduttaa herätystä. Niistä voi lukea Suomenkin kirkkohistoriasta. Herätykset kuitenkin lopulta ovat murtautuneet kaikkien esteiden läpi.

    Eräs työtoverini on muutamankin kerran raamattutunnillaan siteerannut Paavalin sanaa: ”Minulle on avautunut laaja ja lupaava työmaa. Tosin myös vastustajia on paljon.” (1. Kor. 16:9) Jumalan työ herättää aina myös vastustusta, koska hengellinen sodankäynti on todellisuutta. Eräässä tilaisuudessa puhuttiin siitä, miten herätystä näyttää nyt tapahtuvan vähän kaikkialla. Yksi keskusteluun osallistuneista totesi vakavana, että meidän täytyy siis varautua vaikeuksiin. Mutta minkälaista sielunvihollisen vimmaa sitten joudummekin kokemaan, se on kuitenkin vain kukistetun vihollisen epätoivoista raivoamista ennen sen lopullista tuhoa. Ylösnoussut Kristus hallitsee jo nyt niin taivaassa kuin maan päällä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Timo Keskitalo: ”Jos suomesta tulee maahanmuuttajalapsille uskon kieli, heidän on myöhemmin helpompi löytää tiensä suomalaisiin seurakuntiin”

    Suomessa asuville maahanmuuttajaryhmille on viime vuosina perustettu omankielisiä seurakuntia, esimerkkinä farsinkielinen seurakunta Helsingissä. Toisaalta monet maahanmuuttajat ovat sulautuneet osaksi kantasuomalaisia seurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä, ja osa on löytänyt tiensä kansainvälisiin englanninkielisiin seurakuntiin. Onko jokin malli toista parempi? Kuinka seurakunta voi auttaa maahanmuuttajaa kotoutumaan uuteen maahan ja kulttuuriin?

    Jos mietitään puhtaasti lähetystyön näkökulmaa, tehokkain tapa tavoittaa ihmisiä evankeliumilla on muodostaa seurakuntia kielen ja kulttuurin perusteella, huomauttaa farsinkielistä seurakuntaa Helsingissä luotsaava pastori Timo Keskitalo.

    Keskitalon seurakunnan jäsenet ovat kotoisin Iranista ja Afganistanista. Asetelma ei ole yhteisestä kielestä huolimatta aivan ongelmaton.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista