Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattaja-lehden verkkolukuoikeus.
  • ”Usko kannattelee minua”

    Espoossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt muusikko Eivor Hagmark on asunut pian kymmenen vuotta Kokkolassa. Hagmark johtaa äitiyslomasijaisena Sleyn Armon kappelilla harjoittelevaa Evankelista kuoroa. Sen lisäksi hän soittaa kansanmusiikkia, säveltää ja kevään tultua raivaa vanhaa puutarhaa Siuntiossa.

    Miten sinusta tuli muusikko?

    Oman paikan löytämiseen on minulla liittynyt monenlaisia haasteita – myös sen osalta, onko minulla itseluottamusta musiikin tekemisessä. Olen kiitollinen johdatuksesta, jota olen saanut kokea, vaikka kaikki ei ole mennyt, niin kuin 18-vuotiaana olisin toivonut. Ajattelen, että ihminen voi elää vähän erilaistakin elämää ja kulkea omia polkujaan.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Rippi – kadotettu aarre

    Isä Brown ja hänen laumansa, jonka monet jaksot ovat yhä katsottavissa YLE Areenassa, kertoo rikosjuttuja ratkovasta katolisesta papista 1950-luvun Englannissa. Chestertonin teksteihin perustuvissa tapahtumissa ollaan usein rippituolissa ja murhaajillekin tarjotaan Jumalan anteeksiantamusta.

    On suuri vahinko, että yksityisrippi on jäänyt luterilaisessa kirkossa melkein kokonaan pois käytöstä. Rippiä pidetään katolisten ja ortodoksien juttuna. Uskonpuhdistajat poistivat kyllä rippipakon, mutta tarkoitus ei suinkaan ollut poistaa rippiä. Luther kirjoitti ripistä Vähään ja Isoon katekismukseen ikään kuin se olisi kolmas sakramentti.

    Nykyisin sana rippi tunnetaan parhaiten rippikoulun alkuosana, mutta tuskin rippikoulussa opetetaan ripittäytymään. Joskus aiemmin rippi on ollut ahkerassa käytössä. Vielä 1960-luvulla Lempäälän kappalaisen pappilassa pidetyissä seuroissa ohjattiin ripittäytymään erityisesti silloin, kun joku oli pyrkimässä uskon tielle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Raija Hämynen Matkoista vaikein

    Raija Hämynen oli kymmenen vuotta lähetystyössä Senegalissa. Hiljattain eläköityneellä lähettikuraattorilla ja työnohjaajalla on sama viesti niin lähetystyöntekijöille kuin kaikille muillekin: mene rohkeasti kohti sitä, mitä et haluaisi itsessäsi katsoa.

    Moni lähtee lähetystyöhön tiedostamatta omia motiivejaan, esimerkiksi saadakseen työalueella paikallisilta ihmisiltä hyväksyntää ja arvostusta, toteaa Raija Hämynen.

    – Lähetystyöntekijän pitäisi kuitenkin pystyä istumaan paikallisten ihmisten kanssa samalle matolle, saman Luojan silmien alle, ja ymmärtää olevansa samanarvoinen heidän kanssaan. Ei pidä asettua ihmisten yläpuolelle eikä alapuolelle, Hämynen jatkaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Siedätkö murtunutta kirkkoa?

    Ortodoksinen, katolinen ja luterilainen kirkkokunta ovat käytännössä murtuneita yhteisöjä, joissa on erilaisia käsityksiä sekä opista että etiikasta. Niinpä suureen kirkkokuntaan kuuluva kristitty ei voi välttyä kompromissien tekemiseltä.

    Olen usein todennut, että kirkko-oppi on minulle henkilökohtaisesti sietämiskysymys. Jokaisella yhteisöllä on omat lajityypilliset puutteensa. Kannattaa kuulua sellaiseen yhteisöön, jonka puutteita jaksaa sietää, sanoi dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä tammikuun alussa.

    Vainio huomautti, että pyhyys vaikuttaa kristillisissä yhteisöissä olevan varsin häilyväistä ja pahuus melko lailla pysyvää. Täydellisen kirkon etsijä joutuu siis pettymään.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Monimuotoisuutta ja talkootyötä Armonkalliolla

    Tuomo Liimatainen on 46-vuotias ammattikorkeakoulun lehtori Lappeenrannasta. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Katriina, täysi-ikäiset lapset Iida ja Inka sekä kissa ja koira.

     

    Miten olet päätynyt Lappeenrannan Armonkallion messuyhteisöön?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Ajaton Jumala on alkujen arkkitehti

    Jatka lukemista
  • Pääkirjoitus: Nikean perilliset

    Totuuden jälkeinen aikamme kammoaa termejä totuus ja valhe. Kirkossakin vältetään minkään opetuksen tai uskomisen leimaamista vääräksi, vaikkakin yhä edelleen yhden kirkkovuoden sunnuntain teema on “Totuus ja harha”. Sanan ”harhaoppi” ajatellaan kuuluvan pimeään historiaan. Ajatellaan, että oikean ja väärän sijaan on vain erilaisia tulkintoja ja henkilökohtaisia kokemuksia, joita ei voi arvottaa.

    Tänä vuonna vietetään Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen ja siellä laaditun Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina oli selvää, että on olemassa oikea, Raamatun mukainen oppi Jumalasta. Sellainen opetus puolestaan, joka on vastoin oikeaa oppia, on harhaoppia, heresiaa. Nikean uskontunnustus on nimenomaan laadittu siihen aikaan laajaan suosioon päässyttä harhaoppia, areiolaisuutta, vastaan.

    Luterilainen päätunnustus, Augsburgin tunnustus, jatkaa vanhan kirkon linjalla. Sen eri artikloissa määritellään ensin oikea oppi ja sitten useassa kohdassa tehdään rajaa väärään opetukseen toteamalla: ”Seurakuntamme tuomitsevat… ” Luterilaiset isät ymmärsivät, että oikea oppi ei voi elää sovussa väärän opetuksen kanssa. Jumala ei ole yhtä aikaa kyllä ja ei. Valkoinen on valkoista, ja musta on mustaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Tuli kirkkoon ateisti ja monisuhteinen

    Herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöissä käy kaikenikäisiä ihmisiä monenlaisista taustoista. Miten yhteisö voisi toimia niin, että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi? Miten tavoittaa nuorten miesten lisäksi myös nuoria naisia? Tätä pohtivat Sleyn Helsingin Luther-kirkon messuyhteisöä lähes vuosikymmenen ajan luotsanneet Soili ja Martti Haverinen Perustan teologisilla opintopäivillä tammikuussa.

    Herätys ei ole välttämättä kaunista katseltavaa, Helsingin Luther-kirkon messuyhteisön pastori Martti Haverinen lataa.

    Martti Haverinen ja hänen vaimonsa, Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen, ovat Perustan teologisilla opintopäivillä kertomassa Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan messuyhteisön arjesta. Soili toimi Luther-kirkon teologina kesään 2023 asti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Kristillinen seksuaaliopetus on todellista vastakulttuuria”

    Yläkouluihin jaetussa Respektiä-seksioppaassa annetaan seksivinkkejä ja opetetaan ottamaan alastonkuvia. Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen tapaa rippikoulussa rikkinäisiä 15-vuotiaita, jotka ovat kokeneet seksuaalisuuden saralla liikaa.

    Menneenä syksynä sosiaalisessa mediassa nousi kohu yläkouluihin jaetusta Respektiä-seksioppaasta, jossa annetaan yksityiskohtaisia seksivinkkejä ja ohjeistetaan, miten itsestään voi ottaa hyvän alastonkuvan. Vuonna 2019 julkaistua Respektiä-kirjaa on jaettu kouluihin osana Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa Lukuklaani-hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten lukutaitoa. Ruotsissa kirja on valittu vuoden parhaaksi nuortenkirjaksi.

    Kansanedustaja Päivi Räsänen teki hallitukselle Respektiä-kirjasta kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedusteli, miten hallitus aikoo ohjeistaa opetushallitusta ja kouluja, ettei seksuaalivalistuksessa käytetä lapsille sopimattomia materiaaleja. Räsänen kertoi Seurakuntalaiselle saaneensa runsaasti viestejä huolestuneilta vanhemmilta, joiden lapset ovat ahdistuneet kirjasta. (seurakuntalainen.fi 26.11.)

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Ville Virtanen ja Klaus Härö Ei koskaan yksin -elokuvassa. Credit: Andres Teiss, MRP Matila Röhr Productions Suomen Schindleriä ei juhlittu sankarina

    Suomenjuutalaisen liikemiehen, Abraham Stillerin, ansiosta 150 juutalaispakolaista vältti keskitysleirien kauhut. Klaus Härön uudessa elokuvassa Ei koskaan yksin keskitytään kuitenkin niihin kahdeksaan, joita hän ei onnistunut pelastamaan.

    Arno Anthoni, Toivo Horelli, Ari Kauhanen. Nämä kolme miestä muodostivat ”pahan akselin”, joka koitui kahdeksan Suomesta turvapaikkaa hakeneen juutalaispakolaisen kohtaloksi toisen maailmansodan aikana.

    Anthoni toimi jatkosodan aikaan Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkönä, Kauhanen sen ulkomaalaisvalvonnasta vastaavana virkailijana ja Horelli sisäministerinä. Heidän missionaan oli hankkiutua eroon pakolaisista, jotka tahrasivat Suomen maineen Saksan uskollisena liittolaisena.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista