Sanansaattajan maksulliset artikkelit

Ortodoksinen, katolinen ja luterilainen kirkkokunta ovat käytännössä murtuneita yhteisöjä, joissa on erilaisia käsityksiä sekä opista että etiikasta. Niinpä suureen kirkkokuntaan kuuluva kristitty ei voi välttyä kompromissien tekemiseltä.

Olen usein todennut, että kirkko-oppi on minulle henkilökohtaisesti sietämiskysymys. Jokaisella yhteisöllä on omat lajityypilliset puutteensa. Kannattaa kuulua sellaiseen yhteisöön, jonka puutteita jaksaa sietää, sanoi dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä tammikuun alussa.

Vainio huomautti, että pyhyys vaikuttaa kristillisissä yhteisöissä olevan varsin häilyväistä ja pahuus melko lailla pysyvää. Täydellisen kirkon etsijä joutuu siis pettymään.

Tuomo Liimatainen on 46-vuotias ammattikorkeakoulun lehtori Lappeenrannasta. Hänen perheeseensä kuuluvat vaimo Katriina, täysi-ikäiset lapset Iida ja Inka sekä kissa ja koira.

Miten olet päätynyt Lappeenrannan Armonkallion messuyhteisöön?

Totuuden jälkeinen aikamme kammoaa termejä totuus ja valhe. Kirkossakin vältetään minkään opetuksen tai uskomisen leimaamista vääräksi, vaikkakin yhä edelleen yhden kirkkovuoden sunnuntain teema on “Totuus ja harha”. Sanan ”harhaoppi” ajatellaan kuuluvan pimeään historiaan. Ajatellaan, että oikean ja väärän sijaan on vain erilaisia tulkintoja ja henkilökohtaisia kokemuksia, joita ei voi arvottaa.

Tänä vuonna vietetään Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen ja siellä laaditun Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina oli selvää, että on olemassa oikea, Raamatun mukainen oppi Jumalasta. Sellainen opetus puolestaan, joka on vastoin oikeaa oppia, on harhaoppia, heresiaa. Nikean uskontunnustus on nimenomaan laadittu siihen aikaan laajaan suosioon päässyttä harhaoppia, areiolaisuutta, vastaan.

Luterilainen päätunnustus, Augsburgin tunnustus, jatkaa vanhan kirkon linjalla. Sen eri artikloissa määritellään ensin oikea oppi ja sitten useassa kohdassa tehdään rajaa väärään opetukseen toteamalla: ”Seurakuntamme tuomitsevat… ” Luterilaiset isät ymmärsivät, että oikea oppi ei voi elää sovussa väärän opetuksen kanssa. Jumala ei ole yhtä aikaa kyllä ja ei. Valkoinen on valkoista, ja musta on mustaa.

Herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöissä käy kaikenikäisiä ihmisiä monenlaisista taustoista. Miten yhteisö voisi toimia niin, että kaikki tuntisivat itsensä tervetulleiksi? Miten tavoittaa nuorten miesten lisäksi myös nuoria naisia? Tätä pohtivat Sleyn Helsingin Luther-kirkon messuyhteisöä lähes vuosikymmenen ajan luotsanneet Soili ja Martti Haverinen Perustan teologisilla opintopäivillä tammikuussa.

Herätys ei ole välttämättä kaunista katseltavaa, Helsingin Luther-kirkon messuyhteisön pastori Martti Haverinen lataa.

Martti Haverinen ja hänen vaimonsa, Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen, ovat Perustan teologisilla opintopäivillä kertomassa Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan messuyhteisön arjesta. Soili toimi Luther-kirkon teologina kesään 2023 asti.

Yläkouluihin jaetussa Respektiä-seksioppaassa annetaan seksivinkkejä ja opetetaan ottamaan alastonkuvia. Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen tapaa rippikoulussa rikkinäisiä 15-vuotiaita, jotka ovat kokeneet seksuaalisuuden saralla liikaa.

Menneenä syksynä sosiaalisessa mediassa nousi kohu yläkouluihin jaetusta Respektiä-seksioppaasta, jossa annetaan yksityiskohtaisia seksivinkkejä ja ohjeistetaan, miten itsestään voi ottaa hyvän alastonkuvan. Vuonna 2019 julkaistua Respektiä-kirjaa on jaettu kouluihin osana Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa Lukuklaani-hanketta, jonka tavoitteena on tukea nuorten lukutaitoa. Ruotsissa kirja on valittu vuoden parhaaksi nuortenkirjaksi.

Kansanedustaja Päivi Räsänen teki hallitukselle Respektiä-kirjasta kirjallisen kysymyksen, jossa hän tiedusteli, miten hallitus aikoo ohjeistaa opetushallitusta ja kouluja, ettei seksuaalivalistuksessa käytetä lapsille sopimattomia materiaaleja. Räsänen kertoi Seurakuntalaiselle saaneensa runsaasti viestejä huolestuneilta vanhemmilta, joiden lapset ovat ahdistuneet kirjasta. (seurakuntalainen.fi 26.11.)

Suomenjuutalaisen liikemiehen, Abraham Stillerin, ansiosta 150 juutalaispakolaista vältti keskitysleirien kauhut. Klaus Härön uudessa elokuvassa Ei koskaan yksin keskitytään kuitenkin niihin kahdeksaan, joita hän ei onnistunut pelastamaan.

Arno Anthoni, Toivo Horelli, Ari Kauhanen. Nämä kolme miestä muodostivat ”pahan akselin”, joka koitui kahdeksan Suomesta turvapaikkaa hakeneen juutalaispakolaisen kohtaloksi toisen maailmansodan aikana.

Anthoni toimi jatkosodan aikaan Valtiollisen poliisin (Valpo) päällikkönä, Kauhanen sen ulkomaalaisvalvonnasta vastaavana virkailijana ja Horelli sisäministerinä. Heidän missionaan oli hankkiutua eroon pakolaisista, jotka tahrasivat Suomen maineen Saksan uskollisena liittolaisena.

Suomi kiinnostaa kansainvälisesti, ja erityisen voimakasta kiinnostus on Japanissa. Muumit, Marimekko ja suomalainen design tunnetaan itäisessä Aasiassa hyvin. Mutta mistä japanilaisten Suomi-kiinnostus pohjimmiltaan kumpuaa ja voiko sitä käyttää evankeliumin välineenä?

Midori Takahashi tutustui Suomeen yläasteikäisenä.

– 15-vuotiaana menin kymmenen päivän mittaiseen kesävaihtoon Jyväskylään, joka on kotikaupunkini Niizan ystävyyskaupunki. Asuin suomalaisessa perheessä, jossa oli samanikäisiä lapsia. Pidämme vuosikymmenten jälkeen edelleen yhteyttä tuon perheen kanssa.

Raamatun lupaukset ja musiikki. Siinä ovat Las Vegasista Maata Näkyvissä -festarien puhujaksi saapuneen Sarah Crowderin lääkkeet epätoivoa ja pimeyttä vastaan.

Jeesus ei anna meille aseeksi miekkaa, vaan hän varustaa meidät lupauksillaan. Hän kehottaa meitä olemaan rohkeita, sillä hän on jo voittanut maailman. Näin Sarah Crowder rohkaisi puheessaan nuoria Maata Näkyvissä -festareilla marraskuussa. Saman viestin hän haluaa työssään välittää amerikkalaisnuorille.

Sarah Crowder opettaa teologia -nimistä oppiainetta Faith Lutheran -koulussa Nevadan osavaltiossa. Koulussa on luokka-asteet 6–12 ja kaksituhatta oppilasta, ja se on Yhdysvaltojen suurin luterilainen koulu. Koulu on yhteydessä Missouri Synodiin, luterilaiseen kirkkoon (The Lutheran Church Missouri Synod). Siellä kaikki oppilaat opiskelevat kristillistä teologiaa uskonnollisesta taustastaan riippumatta. Faith Lutheranissa opiskelee kristittyjen lisäksi muun muassa juutalaisia, muslimeja ja ateisteja.

Moni potee tänä päivänä ilmastoahdistusta. Onko Jumalalla jotain sanottavaa koko ihmiskuntaa uhkaavan ekokatastrofin kynnyksellä?

Moni suomalainen katselee harmistuneena uutislähetystä Mannerheimintieltä, jossa pipopäiset nuorisoporukat tukkivat kadun ja estävät liikenteen sujuvan kulun. ”Menisivät mieluummin töihin ja olisivat hyödyksi yhteiskunnalle”, on järkevän ihmisen johtopäätös, kun hän kuuntelee provosoivien nuorten mielipiteitä. On silti hyvä pysähtyä miettimään, mistä tällainen häiriköivä toiminta johtuu.

Ilmastoahdistus määritellään osaksi laajempaa ympäristöahdistuksen ilmiötä: Kyse on vaikeista tuntemuksista, jotka kumpuavat merkittävässä määrin ympäristöongelmista ja niiden uhasta. Laajassa tarkastelussa sekä ympäristö- että ilmastoahdistus asettuvat osaksi sitä ilmiötä, jossa maailman tila (eli ns. makrososiaaliset tekijät) vaikuttaa mielenterveyteen. Näin Panu Pihkala kuvaa ilmastoahdistusta raportissaan, jossa käsitellään tarkemmin ilmastoahdistuksen kanssa elämistä (mieli.fi: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen).