Sanansaattajan maksulliset artikkelit

Miksi olet päätynyt juuri graafiseksi suunnittelijaksi? Mikä alassa sinua kiehtoo?

Arvopohjainen realismi näyttäisi rikkovan tämän idealismin sikäli kuin ymmärrän monitulkintaista käsitettä oikein. Se nimittäin antaa luvan työskennellä jopa väärässä olevien toimijoiden kanssa. Se saattaisi jopa mahdollistaa sen, että katsoisimme omaa oletettua eettistä hyvyyttämme hieman kriittisemmin. Silloin ulkopolitiikasta tulee enemmän sopimusperusteista ja yhteisten intressien etsimistä kuin käännyttämistä tai …niin… moraaliposeerausta. Ideologisesti oikeaoppisia lauseita, joita lausutaan sen vuoksi, että voitaisiin näyttää olevan hyvän puolella pahaa vastaan.

Lokakuun puolessa välissä maailmanlaajuisen anglikaaniyhteisön raamattukonservatiivinen siipi, pääosin Afrikan anglikaanikirkoista koostuva Global Anglican Future Conference (GAFCON) julisti olevansa anglikaaninen kirkkoyhteisö. GAFCON-yhteisön kirkkoihin kuuluu jopa noin 85 prosenttia maailman anglikaaneista.

Mikä siis olisi hyvä termi kuvaamaan edustamaani näkemystä? Miten olisi ”raamatullinen”? Mielelläni omaksun tuon termin itselleni, mutta kirkollisessa keskustelussa sen käyttäminen johtaa riitaan termin omimisesta. Myös kirkon liberaali siipi katsoo olevansa raamatullinen. Sama ongelma koskee termiä ”tunnustuksellinen”. Ehdotan käytettäväksi termiä ”raamattukonservatiivi”. Termin voi ymmärtää kahdella toisiaan täydentävällä tavalla. Ensinnäkin, olen raamattunäkemykseltäni konservatiivi. Ymmärrän Raamattua niin kuin kirkko on sitä parin tuhannen vuoden ajan ymmärtänyt ja luen sitä yhdessä alkukirkon isien, Lutherin ja Hedbergin kanssa. Toiseksi, konservatiivisuuteni ei nouse niinkään vanhan arvostamisesta vaan Raamatusta. En siis ole konservatiivi vain ollakseni konservatiivi, vaan haluan pitäytyä Raamatun oppiin ja arvoihin. Olen siis raamattukonservatiivi.

Puustinen, Marjokorpi ja Säntti määrittelevät vaikeiksi aiheiksi teemat, jotka herättävä keskustelijoissa syviä, identiteetteihin asti ulottuvia erimielisyyksiä sekä vahvoja tunteita. Tällaiset teemat liittyvät usein politiikkaan, maailmankuvaan ja arvoihin.  Vaikeita aiheita ovat myös henkilökohtaisesti herkät teemat kuten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai terveydentilaan liittyvä asiat.

– Kuinka ollakaan, tuoli lähti altani ja putosin pöydän alle. Koko sali oli aivan hiljaa. Sitten nousin pöydän alta ja jatkoin opetusta kesken jääneestä lauseesta.

Raamattu on täynnä tällaisia melodioita ja säveliä. En nyt puhu musiikista vaan rakenteista ja kuvista, jotka nousevat esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Nämä rakenteet opettavat meille jotain tärkeää. Jos olet lukenut Raamattua jo hyvän aikaa, alat tunnistaa tällaisia rakenteita tai melodioita nopeammin ja useammin. Tämä taito on hyvä oppia. Jumalamme on nimittäin suuri taiteilija, joka maalaa monilla väreillä, mutta käyttää usein samoja värejä kertoessaan samoista teemoista.

– Se oli ensimmäinen kerta, kun kävin luterilaisessa jumalanpalveluksessa, Olena kertoo.

Muutin Seinäjoelle vähän yli vuosi sitten opintojen perässä ja aloin käydä Hyvän paimenen kappelilla messussa. Rusaman Matti (Hyvän paimenen kappelin pastori) kysyi minua tähän tehtävään viime keväänä.

Raamatussa puhutaan Jumalan valtakunnan erikoisesta järjestyksestä, jossa pienin on suurin ja viimeinen on ensimmäinen. Maata näkyvissä -festareilla olen kokenut käytännössä, miten asioiden järjestäminen epätavallisella tavalla toimii juuri oikein. Festareilla nuoret johtavat työtä, me vanhemmat osallistumme talkoisiin. Isäni osallistuu festaritalkoisiin tiimissä, jossa nuorimmat talkoolaiset ovat häntä lähes kuusikymmentä vuotta nuorempia. Olen ollut talkoolaisena jakamassa ruokaa suuressa messuhallissa, jossa koko ruokailutilannetta johtavat parikymppiset nuoret. Nuoret aikuiset ovat myös hoitaneet ruokatilaukset, keittäneet soppatykeillä puuroa aamuyöllä ja tehneet talkoolaisten työvuorolistat. Ja ne nuoret talkootyönjohtajat ovat myös muistaneet asioiden tärkeysjärjestyksen ja keränneet jokaisen talkoovuoron aluksi talkooväen yhteiseen rukoukseen.