Essi Tuomala

Eero Junkkaala ja Pasi Turunen ovat yhtä mieltä siitä, ettei juutalaisia ole ”pelattu ulos pelastushistoriasta”. Mutta täytyykö uuden liiton kristityn siunata Israelin valtiota?

”Onko kirkko korvannut Israelin Jumalan valittuna kansana?” kysyttiin Suomen teologisen instituutin (STI) kevätkauden avajaiskeskustelussa, jossa vastakkain olivat STI:n entinen pääsihteeri, teologian tohtori Eero Junkkaala ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja, teologian maisteri Pasi Turunen.

Eero Junkkaalan mielestä Vanhan testamentin valossa on päivänselvää, että Jumala valitsi omaisuuskansakseen juutalaiset ja maaksi Israelin.

Yhä useampi nuori nainen meillä ja maailmalla peittää päänsä jumalanpalveluksessa. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Sleyn toimintaan osallistuva nuori nainen, Maija (nimi muutettu) peittää päänsä messussa ja muissa tilanteissa, joissa rukoillaan.

– Kävin kirkossa useamman vuoden pitämättä huivia. Jokin aika sitten pysähdyin ajattelemaan asiaa, kun luin Korinttolaiskirjeen kohtaa, jossa puhutaan pään peittämisestä.

Pastori Pasi Hujanen on kiertänyt inkeriläisissä kylissä 26 vuotta. Eläkkeelle jäämisen kynnyksellä hän ihmettelee, miksi Suomen kirkko lopetti Inkerin kirkon tukemisen.

Pasi Hujanen kehuu äänityslaitettani Sleyn keskustoimistolla Helsingissä.

– Vanha tekniikka on monesti luotettavampaa.

Kolmevuotias kummityttömme oli meillä jokin aika sitten yökylässä. Mukaan oli pakattu useampi unikaveri. Yksi niistä oli Jeesus-nukke, jolla oli reppukirja selässä. Harmillisesti kyläilyn loputtua huomasimme, että nukke oli jäänyt epähuomiossa peiton alle, eikä päässyt kummityttömme kanssa samaa matkaa kotiin. Niinpä pakkasin nuken mukaan, kun seuraavan kerran olimme kohtaamassa kummityttömme kanssa. Kotiovella vielä kertasin, kuten usein lähtötilanteessa: avaimet, puhelin, lompakko – ja Jeesus. Kaikki mukana!

Jäin miettimään itsekseni, tuleeko Jeesus otettua aina mukaan, kun lähden kotoani liikkeelle. Valitettavan harvoin muistan pyytää Jeesusta tulemaan mukaani työpäivääni, harrastuksiini ja muihin menoihini. Pikemminkin olen saanut huomata, että Jeesusta ja uskoa häneen tekee mieli piilotella monessa tilanteessa.

Etenkin nuorena opiskelijana pelkäsin kertoa opiskelukavereilleni uskostani ja hengellisissä tilaisuuksissa käymisestä. Voi olla, että osasyynä tuohon pelkooni olivat aiemmat kokemukseni koulukiusaamisesta ja yksin jäämisestä. Edelleen huomaan monessa tilanteessa, että viikonlopun kuulumisia kysyttäessä saatan jättää mainitsematta messussa käymisen ikään kuin siinä olisi jotain noloa.

Aamen on sana, jonka olemme tottuneet lausumaan rukouksemme perään ajattelematta ehkä juurikaan sen merkitystä. Tiesitkö, että heprean kielessä aamen-sana on samaa juurta kuin verbit ”uskoa” tai ”olla luotettavalla mielellä; seistä vahvalla perustuksella”? Aamen ilmentää varmuutta, että Jumala kuulee rukoukset.

Vähässä Katekismuksessaan Luther kirjoittaa Isä meidän -rukouksen selityksen lopuksi aamen-sanan merkitysestä: ”Minun on oltava varma siitä, että taivaallinen Isä mielellään ottaa vastaan ja kuulee tällaiset pyynnöt, sillä hän on itse käskenyt meidän näin rukoilla ja luvannut meitä kuulla. Aamen, aamen merkitsee: kyllä, näin tapahtuu aivan varmasti.”

Aamen-sana on hepreaa ja se löytyy Vanhasta testamentista kolmekymmentä kertaa. Kyseessä on heprean adverbi, jolla on haluttu vahvistaa sanottua asiaa ”varmasti”, ”totisesti”. Sanalla on kuitenkin jo Vanhassa testamentissa vankka liturginen käyttö.

Puolison löytäminen on Japanissa yhä vaikeampaa. Siksi myös syntyvyys on romahtanut. Moni turvautuu avioliitonvälittäjiin ja online-deittailu on suosittua.

Sekä solmittujen avioliittojen että syntyneiden lasten määrä on pudonnut Japanissa dramaattisesti viime vuosina. Japanissa on noin 124 miljoonaa asukasta, ja vuonna 2023 maassa solmittiin hieman alle 500 000 avioliittoa. Tämä on vähemmän kuin kertaakaan ennen toisen maailmansodan jälkeen. Peräti kaksi kolmannesta alle 40-vuotiaasta japanilaisesta kertoo, etteivät he tiedä, miten voisivat löytää puolison, kertoi Japanin hallituksen toimeenpanema, heinäkuussa 2024 julkistettu kyselytutkimus. Neljäsosa alle 40-vuotiaista tai sitä nuoremmista naimisissa olevista pareista oli löytänyt toisensa online-deittailun avulla. Viidennes oli tutustunut tulevaan puolisoonsa työpaikalla.

Solmittujen avioliittojen määrä vaikuttaa suoraan syntyvyyteen, koska Japanissa lasten syntyminen avioliiton ulkopuolella on harvinaista, kertoi Newsweek-lehti artikkelissaan marraskuussa 2024. Niillä nuorilla aikuisilla, joilla ei ole pysyviä työsuhteita, ei ole varaa perheen perustamiseen. Moni menee naimisiin myöhemmällä iällä, eikä ehdi saada lapsia.

Teologian maisteri Kirsti Lehtinen työskentelee Sleyn keskustoimistolla ja tekee vapaaehtoistyötä Suomen teologisella instituutilla ja Luther-Divarissa. Lisäksi hän pitää pyhäkoulua ja raamattukerhoa Pyhän Sydämen kappelilla. Kirstillä on monia sairauksia, jotka muistuttavat häntä omasta rajallisuudesta ja toisaalta Jumalan armosta.

Sinut tunnetaan ahkerana ”jokapaikanhöylänä”. Mitä kaikkea työhösi kuuluu?