• Rakas viimeinen päivä

    Lääkärit eivät voi mitään. Kutsu pappi. Näin sanoi isä aikuiselle pojalleen. Poika soitti Raamattuopistolle ja kun olin paikalla, puhelu ohjattiin minulle. Siitä on jo vuosikymmeniä, mutta tilanne on yhä mielessä.

    Mies kysyi suoraan, mitä pitää tehdä, kun kuolema on edessä. Tilanne oli pelottava. Osaisinko auttaa? Tartuin niihin välineisiin, jotka tiesin: rippiin ja ehtoolliseen. Oli hyvä, kun en ollut oman viisauteni varassa.

    Saattokeikkoja on sen jälkeen tullut muutamia. Yksi sanoi: ”Hyvä kun tulit, että voit sanoa, voinko minä päästä taivaaseen”. Kysymykseen tiivistyi pitkä elämä. Omaa uskoaan kuoleva kuvasi sanomalla, että lopulta jäljelle on jäänyt vain huokaus Jumalan puoleen. Vakuutin, että Jeesuksen mukaan se meni vanhurskaana kotiin, joka huokasi: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”. Kun luin, että Jumala on luvannut viedä aloittamansa työn päätökseen (Fil. 1:6), hän sanoi: ”Mikä huikea lupaus”.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Augustinus ei uskonut kristilliseen suurvaltaan maan päällä

    Jumalan valtion ensimmäinen osa julkaistiin, kun sen suomentaja Heikki Koskenniemi oli vielä elossa. Toisen osan valmistuminen oli pitkä prosessi. Erkki Koskenniemi kertoo teoksen toisen osan esipuheessa henkilökohtaisen muiston vaiheesta.

    Kun Heikki Koskenniemi oli sairaalassa ja jo hyvin heikko, Erkki Koskenniemi istui hänen vuoteensa vierellä ja kävi Jumalan valtion suomennosta läpi.

    – Minulla ei ollut käsitystä siitä, että seuraava yö olisi isäni viimeinen, vaikka minun olisi pitänyt ymmärtää se. Olin juuri lukenut tekstin, jossa Augustinus pohtii kristityn ihmisen kuolemaa. Siinä hän kirjoittaa: ”Kuolema ei ole muuttunut pahasta hyväksi asiaksi. Jumala on vain suonut niin suuren armon, että kuolemasta, joka varmasti on elämän vastakohta, on tullut elämään johtava tie.”

    Tätä kohtaa lukiessaan Koskenniemi huomasi, että kirja oli laitettava sivuun ja saateltava isä kirkkauteen.

    – Kun sitten muokkasin suomennosta, kuulin siinä jatkuvasti edesmenneen isäni äänenpainot. Työ oli ikään kuin vuoropuhelua hänen kanssaan.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Kevät

    Kevät on lempivuodenaikani, tarkkaan ottaen loppukevät. Odotan sitä, kun koivuun tulevat ensimmäiset, vaaleanvihreät lehdet. Niissä on ihana lupaus kesästä, joka vielä odottaa koittamistaan. Loppukevään merkit luonnossa kertovat valon lisääntymisestä kohti juhannuksen yötöntä yötä. Kun sitten juhannusyönä ihmettelen valoisaa pimeyttä, koen sisälläni ensimmäisen kaamosmasennuksen oireen: nyt päivät alkavat lyhetä. Ehkä minussa on jotain vikaa.

    Kevät on hengellisessä elämässä usein käytetty vertauskuva. Se kuvaa hengellisen herätyksen odotusta. Kevätsateet kostuttavat kuivan maan, kuivat sydämet, joista pian versoo elävää uskoa ja Jumalan ylistystä. Sellaista kevättä olemme pitkään odottaneet ja rukoilleet ja ehkä saaneet jo vähän kokeakin. Jumala on hyvä.

    Raamatussa tuore oliivipuun lehti kyyhkysen nokassa kertoi vedenpaisumuksen olleen ohi. Jumalan antaman tuhotulvan jälkeen koitti uusi alku koko maailmalle. Oliivipuun lehdessä oli suuri lupaus. Kesä kuitenkin kääntyi taas syksyksi. Nooan jälkeläiset eivät olleetkaan oikeamielisiä. Katseet pitikin suunnata kauemmas tulevaan.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Auringon noustua 

    Auringon noustua moni katsoo kirkasta maisemaa. On onnea ja menestystä ilman huolen häivää ja tummia varjoja. Tällaiseen aamuun me haluaisimme herätä, mutta emme ole vielä heränneet. Aamut, joihin heräämme, ovat usein sumuisia ja harmaita hetkiä.

    “Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.” (SK 429:1) Näin me laulamme ja se on varmasti totta. Mutta mikä on uskomme ja toivomme, kun emme tunne ja näe iloa ja valoa?

    Auringon noustua moni ihminen on ollut synkkyyden keskelläUusi aamu on pakottanut jopa pelastushistorian keskellä eläneet ihmiset kulkemaan murheellisia polkuja. “Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle.” (Mark.16:2)

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Esikoinen ja esikoiskirja syntyivät samaan aikaan

    Kansanlähetyksen juniorityöntekijä Aleksi Soininen tarttui puolitoista vuotta sitten haastavaan tehtävään: hän alkoi kirjoittaa kristillistä kirjaa alakouluikäisille lapsille.  

    Miltä lapsesta tuntuu muuttaa vieraalle paikkakunnalle? Entä kun moni asia jännittää ja murehduttaa mieltä ja jokin kouluaine tuntuu erityisen hankalalta? Tai kun oma koti on saamassa purkutuomion – kuka silloin auttaa?

    Muun muassa tällaisia kysymyksiä käsitellään maaliskuun puolivälissä ilmestyneessä Donkki ja hyytävä Hervo -kirjassa, jonka on kirjoittanut Aleksi Soininen ja kuvittanut Sini Kuparinen. Kirjan ovat yhdessä julkaisseet Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys ja Sley-Media.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Yön läpi turvaan

    Pommitusten tultua lähelle kotona yritettiin suojautua.

    – Äiti käski meidät uunin ympärille lattialle makaamaan. Sirpaleita ajatellen se oli talon turvallisin paikka. Mutta jos pommi olisi kohdalle osunut, olisi talo sortunut päällemme.

    Noihin aikoihin Antti oli juuri aloittanut koulun. Koulumatka tehtiin kätevästi soutaen, veljen kanssa kahdestaan. Kummallakin oli yksi airo.

    – Isä oli toisinaan herättänyt meidät aamulla kalaan, jotta oppisimme soutamaan.

    Maaliskuun 13. päivän iltana vuonna 1940 Pullin ovelle koputettiin. Mies ilmoitti, että koko kylä tyhjennetään.

    Aikaa oli kaksi tuntia.

    Kaksi hevosta veti rekiä, joihin oli lastattu talon väki ja tavarat.

    – Koko yö oltiin siinä kyydissä. Oli kova pakkanen, ja se oli hevosillekin raskasta. Kaikki pikkukarja piti ennen lähtöä teurastaa siihen kotipihalle. Ei niitä voinut elävänä jättää navettaan.

    – Kyllähän siinä ikävät tunnelmat oli. Vanhemmille varmaankin oli raskasta lähteä suuren lapsiperheen kanssa tuntemattomaan, Antti arvelee.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Vuodenajat Raamatussa

    Kuolleelta näyttävän luonnon puhkeaminen uuteen kukoistukseen on tulkittu Raamatussa kuvana uudesta alusta, jolloin Jumalan rakkaus luo maailmaan jotakin ihmeellistä ja uutta. Tätä rakkauden ihmettä kuvataan Laulujen laulussa: ”Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan.” (Laul. 2:10–13)

    Aamoksen kirjassa ennustetaan, että tulevana pelastuksen aikana luonto uudistuu ihmeellisesti. Kylväjä ja sadon korjaaja työskentelevät samaan aikaan, sillä maata voidaan viljellä kaikkina vuodenaikoina: ”Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän.” (Aamos 9:13–14)

    Ilmestyskirjassa Aamoksen tulevaisuuden näky sanoitetaan uudelleen niin, että hedelmäpuista voidaan korjata sato vuoden jokaisena kuukautena: ”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” (Ilm 22:1–5)

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Viron kirkon lähetyskeskuksen johtaja Esa Luukkala: ”Lähetystyöntekijän tulee olla kanssakulkija”

    Korona-aikaan kirkosta hakivat turvaa myös ne, jotka eivät siellä tavallisesti käyneet.

    – Korona-aikana yhteiskunnassa oli nähtävissä iso kahtiajakautuminen. Viranomaiset painostivat ottamaan rokotteen ja viesti oli, että jos et ota, olet lähestulkoon vaarallinen muulle yhteiskunnalle. Jotkut ihmiset alkoivat tällöin etsiä kirkosta ja seurakunnasta omien sanojensa mukaan ”positiivista yhteisöä”, koska kaikkialla muualla heitä katsottiin karsaasti, mikäli he olivat eri linjoilla viranomaisten kanssa, Luukkala kertoo.

    Siinä missä Suomessa kiistellään Suvivirren laulamisesta ja seurakunnan työntekijöiden on entistä vaikeampaa päästä kouluihin kristillinen sanoma edellä, Viron kouluissa ei podeta uskontoallergiaa.

    Luukkalakin on usein päässyt puhumaan koululaisille pastorin roolissa.

    – Kaikissa seurakunnissa, joissa olen työskennellyt, paikalliset koululuokat kävivät kirkossa. Heille kerrottiin evankeliumin sanoma, laulettiin ja rukoiltiin yhdessä Isä meidän -rukous.

    – Melkein kaikki koululaiset osasivat sen ulkoa, hän kertoo.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • ”Neulon metrossa, bussissa – ja kirkossa”

    Sanna Pyykönen, 31, on Espoossa asuva puhevammaisten tulkki, neulesuunnittelija ja puolitoistavuotiaan tytön äiti. Siskonsa Maaria Anttooran kanssa Pyykönen perusti vuonna 2023 Kaksosflikat-yrityksen, joka kautta naiset myyvät suunnittelemiaan neulemalleja ja tilausneuleita. Kauhavalta kotoisin olevaa Pyyköstä inspiroivat Etelä-Pohjanmaan perinteisistä käsitöistä nousevat neulemallit, joihin voi tutustua Kaksosflikkojen Instagram-tilillä.

     

    Mitä Kaksosflikkojen neulekevääseen kuuluu?

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista
  • Uskon ja epäuskon rajalla

    Kaikki eivät usko Jumalaan. Eivät tänään, eivätkä silloinkaan, kun Vapahtaja vielä kulki meidän keskellämme ihmishahmossa. Jopa osa niistä, jotka saivat nähdä Jeesuksen ja kokea ihmeitä, ei uskonut häneen. Sairaita parani, sokeat saivat näkönsä, kuurot alkoivat kuulla ja kuollut heräsi, mutta silti jotkut eivät kyenneet näkemään Vapahtajaa. Jumalan tuntemisen sijaan sydämen täytti itseriittoisuus tai joillakin jopa viha. Mutta miksi?

    Miksi sydän ei helly eivätkä polvet notkistu edes suurille ihmeille? Edes silloin, jos se ihme kohdistuu henkilöön itseensä? Miksi sydäntämme ei sulata lupaus meitä itseämme suuremmasta armahtavasta rakkaudesta? Onhan tästä monta saarnaa tehty ja kuultu. Epäuskon mysteeristä. Sielun sokeudesta.

    Olisiko pelko jollekin syy sydämen kylmyyteen? Tai oikean tiedon puute? Ryhmäpaine? Huonot mielikuvat? Toimeentulon huolet? Tai yksinkertaisesti tahto? Ehkä minun sydämeni ei helly, koska minä en tahdo sen heltyvän. Koska minä en vaan tahdo.

    Sanansaattajan verkkojuttu

    Jatka lukemista

    Sanansaattajan verkkojutut ovat tilaajille. Tilaamalla jatkat lukemista heti ja tuet samalla laadukasta kristillistä journalismia.

    Jatka lukemista

    Jatka lukemista