Essi Tuomala

Pastorit Richard Beny ja Robert Bunder istuvat kanssani Karkun evankelisen opiston pihapiirin majoitusrakennuksen sohville. On Evankeliumijuhla-viikonlopun lauantai, ja sääennusteista huolimatta ilma on aurinkoinen, suomalaisittain arvioituna ”helteinen”. Richard Benyn mielestä on hitusen koleaa, mutta tunnelmaa hän kehuu lämpimäksi. Beny haluaa ottaa yhteisiä selfieitä jo ennen ensimmäistä kysymystä.

Varmasti tuore täysjyväleipä voi homehtua ja aito luomumaito voi pilaantua. Mutta tarkoittaako se sitä, että on syytä kiertää kaukaa leipomot ja meijerit?

Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) perustettiin jo vuonna 1873 – miltei puolivuosisataa ennen itsenäistä Suomea. Silloin evankeliumia vietiin purjelaivoilla satamakaupungeista ja hevoskyydeillä takamaille. Aika, kulkuneuvot ja kiistojen otsikot ovat vaihtuneet, mutta tehtävä ei: tarkoituksemme on “levittää Kristuksen evankeliumia”. Tänään kirkko on maallistuneempi ja sisäiset ristiriidat – virkakysymys, avioliittokäsitys – kuumentavat keskustelua. Miksi Sley silti toimii kansankirkon sisällä?

Viron evankelis-luterilaisen kirkon emerituspiispa Joel Luhamets vieraili äskettäin Suomessa, kun Helsingin Luther-kirkolla juhlittiin Sleyn 20-vuotista lähetystyötä Virossa.

Modernissa maailmassa meidät koulutetaan ajattelemaan, että elämä koostuu monien pienten sattumien sarjoista. Matemaatikko innostuu laskemaan jopa arvion, millä todennäköisyydellä joku asia tapahtui tai voisi tapahtua. Tällaisen ajattelun vuoksi voi tuntua vieraalta puhua Jumalan johdatuksesta tai suunnitelmasta, kun nuori nainen tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen.

Onko kaste ensisijaisesti a) tunnustustoimi b) osoitus siitä, että olen uskon kanssa tosissani vai c) uudestisyntymisen pesu, jossa tullaan Jumalan lapseksi?

Kummilapseni suhtautui metsään hyvin toisella tavalla: uteliaana ja suurella mielenkiinnolla. Hän ei kiirehtinyt, hänelle etenemistä tärkeämpää tuntui olevan pysähtely. Metsä ei ollutkaan vain ihan tavallinen metsä, se oli tosi mielenkiintoinen paikka. Aina, kun olimme edenneet vähän matkaa polulla, lapsi pysähtyi ja huudahti: ”Hei, etsitään jotain!” Sitten tutkimme maata, puita ja mättäitä, kunnes löysimme jotain, johon huomio kiinnittyi. Sieni! Ketunleipä! Kolo vanhassa kannossa! Pieni kärpänen! Kuollut sammakko! Muutaman sadan metrin matkalla ehdimme löytää vaikka mitä, kun pysähdyimme etsimään. Ja siinä metsästä asioita löytäessämme tulin pysähtyneeksi myös lapsen lähelle ja opin hänestä paljon uutta. Opin, että hän osaa jo nimetä joitakin kasveja. Opin, että hänen mielestään ketunleipä maistuu hyvältä. Ja opin, että pientä mietityttää kuka hoitaa kuolleita tai sairaita eläimiä.

Huhtikuun lopulla kuolleen paavi Franciscuksen seuraajaksi valittiin 8.5. Robert Francis Prevost, 69, joka otti nimekseen Leo XIV. Hän on historian ensimmäinen amerikkalainen paavi, vaikka onkin tehnyt suurimman osan työurastaan Yhdysvaltojen ulkopuolella. Prevostilla on Perun kaksoiskansalaisuus, ja hän on toiminut 20 vuotta Perussa pappina ja piispana. Kardinaali hänestä tuli vuonna 2023.

Kolmenkymmenenviiden kirkolliskokousedustajan allekirjoittamassa julkilausumassa todettiin piispainkokouksen ohjeen pyrkineen selvästi ohittamaan kirkolliskokouksen tekemän päätöksen olla muuttamatta kirkon avioliittokäsitystä. Kirkolliskokouksen liberaalipuolen laatima, 52 edustajan allekirjoittama vastine, puolestaan kiitti piispainkokousta ”inhimillisyydestä, ihmisten välisen rakkauden todeksi hyväksymisestä ja Jeesuksen esimerkin seuraamisesta”. Pian näiden jälkeen neljätoista kirkkoherraa otti kantaa kysymykseen ja kertoi ohjeistaneena omien seurakuntiensa pappeja olemaan vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Reaktiot eivät varmasti jää tähän.