• Luottotiimi hoitaa hommat!

    Antti Arkkila, 28, kantaa vapaaehtoisena kenttätiimin puheenjohtajana vastuun siitä, että Evankeliumijuhlaan nousevat ajallaan tarvittavat rakennelmat, kuten teltat, vessat sekä myynti- ja vesipisteet.

    Miten päädyit tähän vastuutehtävään?

    Vastasin myöntävästi, kun kutsuttiin! Kyllähän sitä helpommin tulee suostuttua, kun joku varta vasten pyytää. Silloin ei kehtaa kieltäytyä. Ja onhan se mukavaakin, kun pyydetään.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sankarillisen uurastajan kuva murtuu

    Elias Lönnrot oli Kalevalan kokoaja, lääkäri ja suomalaiskansallinen ikoni. Uuden tutkimuksen valossa hän oli myös ristiriitaisempi henkilö kuin aiemmin on ajateltu.

    Oliko kansalliseksi ikoniksi nostettu tiedemies Elias Lönnrot (1802–1884) yksinomaan vaatimaton, nöyrä, uupumaton uurastaja ja jopa pyhimysmäinen kulttihahmo, jollaisena hänet on ollut tapana kuvata? Tämä kysymys on askarruttanut historiantutkija ja emeritaprofessori Irma Sulkusta. Sulkusen mielestä Lönnrotista vallitsee melko puiseva ihannekuva, jota hän on halunnut ravistella teoksessaan Elias Lönnrot ja hänen pitkä varjonsa (SKS 2025). Edellinen Lönnrotin elämäkerta, Aarne Anttilan Elias Lönnrot: Elämä ja toiminta, ilmestyi jo 1930-luvulla.

    Elias Lönnrot syntyi Sammatissa räätälin poikana. Hän opiskeli sinnikkäästi, teki jalkaisin pitkiä runojenkeruumatkoja, toimi lääkärinä ja päätyi Helsingin yliopistoon suomen kielen professoriksi. Jo Lönnrotin aikalaiset nostivat hänet sankariksi J.V. Snellmanin ja Zachris Topeliuksen rinnalle. Irma Sulkusen mukaan nouseva kansakunta ja voimistuva kansallisuusaate tarvitsivat suurmiehiä ja kulttihahmoja edustamaan yhteisiä tavoitteita. Jalustalle nostettuja henkilöitä ihailtiin. Elias Lönnrot oli esimerkki kaikille suomalaisille, koska hän työskenteli voimiaan säästämättä oman kansan hyväksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran johtohahmot maalasivat Elias Lönnrotista kuvan, joka sopi osaksi1800-luvun kielitaisteluita ja poliittisia kamppailuja. Eräänlainen Lönnrot-kultti vahvistui 1910-luvulla, jolloin Suomessa ajettiin voimakkaasti suomen kielen aseman parantamista ruotsin kieleen nähden.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Riittävät teologiset perusteet

    Kirkon avioliittokeskustelussa ääripäiden välillä on niitä, jotka kokevat, että avioliittokannan säilyttäminen ennallaan toukokuun kirkolliskokouksessa oli oikea ratkaisu, koska teologisia perusteita muutokselle ei vielä ollut riittävästi. Heidän ajatuksensa näyttää kuitenkin olevan se, että samaa sukupuolta olevien kirkolliseen avioliittoon vihkiminen tulee kyllä ajallaan hyväksyä, ja hyvät teologiset perusteetkin varmasti lopulta löytyvät.

    Teologia on mielenkiintoinen oppiaine. Joka sen hyvin taitaa, osaa selittää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi ja perustella asiansa teologisin termein vakuuttavasti. Välillä tuntuu siltä, että juuri sitä meille teologeille yliopistossa opetetaankin. Teologiasta on tullut väline ajaa kirkollisessa päätöksenteossa muualta omaksuttuja ja usein kirkon pitkän perinteen vastaisia näkemyksiä. Hyvän teologian pitäisi kuitenkin toimia aivan toisin ja päästä palvelijan asemasta herraksi. Hyvän teologian tulisi ohjata meidän ajatuksiamme ja näkemyksiämme Jumalan tahdon mukaisiksi. Ajankohtaiseen keskusteluun sovellettuna: jos Jumala on asettanut avioliiton vain miehen ja naisen välille, ei samaa sukupuolta olevien avioliitolle voi löytää teologisia perusteita, vaikka niitä kuinka etsisi.

    Perusongelma on siinä, että monet teologiset suuntaukset ovat erkaantuneet kauas Raamatusta. Esimerkiksi vapautuksen teologia ja erityisesti feministiteologia ovat ennemmin kääntyneet kritisoimaan Raamatun tekstejä ja haluavat luoda Raamatun patriarkaaliseksi koetusta arvomaailmasta vapaata teologiaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Valon puolella näkee, missä on pimeyttä”

    Uushenkisyyttä ei pääse pakoon missään: se tulee vastaan niin naistenlehtien sivuilla, terveydenhuollossa kuin seurakunnassakin. Raamatunlukijain Liitto on vastannut haasteeseen lanseeraamalla Ylivoimainen kirkkaus -sivuston, jossa uushenkisiin uskomuksiin otetaan kantaa raamattuopetuksen lomassa. 

    Naistenlehdissä mainostetaan äänimaljahoitoja, terveydenhuollon hoitosuosituksissa törmää mindfulnessiin, kirkollisessa lehdessä haastatellaan noitia ja shamaaneja ja seurakunnan tiloissa joogataan.

    Uushenkisiä ilmiöitä ei pääse pakoon missään, ei edes työpaikan pakollisessa hyvinvointipäivässä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Raamattukurssilla tuli palo tutkia Raamattua enemmän”

    Maleena Savolainen, 19, vietti kevään raamattukurssilla Karkussa ja rakastui Roomalaiskirjeeseen. Arjessaan hän lukee Raamattua päivittäin – joskus yhden jakeen, toisinaan taas useamman luvun kerralla.

    Minkälainen on oma raamatunlukurutiinisi arjen keskellä?

    Koitan lukea Raamattua joka päivä, mutta se, miten paljon luen kerralla, vaihtelee yhdestä jakeesta muutamaan lukuun. Ilta on minulle yleensä sopivin aika lukea. Moni sanoo, että jos Raamattua ei lue aamulla, sen lukeminen jää kokonaan. Itselläni aamut ovat kuitenkin niin kiireisiä, että raamatunlukua on vaikea sovittaa siihen kohtaan, mutta illalla ennen nukkumaanmenoa on kiva rauhoittua Raamatun ääressä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • kuvassa Tommi Hakkari Mieluummin katekismuskristitty kuin menestysteologi

    Tommi Hakkari sai jo lapsena sydämelleen sorretut ihmisryhmät. Vainottujen kristittyjen kohtaaminen on saanut hänet pohtimaan, mitä maanpäällinen menestys tarkoittaa kristityn elämässä.

    Lukiolaispoika oli sonnustautunut pukuun ja kravattiin, kun hän meni kysymään kesätöitä Sipoon Sanomista. Toimittaja oli epäilevä: ”Olet lukiossa, ja kuvittelet pääseväsi kesätoimittajaksi!” Lehden päätoimittaja, joka lauloi samassa kuorossa kuin työnhakijan isä, halusi kuitenkin antaa nuorukaiselle mahdollisuuden. Tämä saisi kokeilla toimittajan hommia seuraavana viikonloppuna.

    Ensi töikseen poika haastatteli tuohon aikaan julkisuuteen noussutta nuorta filosofia Pekka Himasta. Ja sai kesätyöpaikan. Sen kesän viikonloput hän teki juttuja kylän tapahtumista. Aiheet vaihtelivat päiväkodin pihan uudesta keinusta gallupiin siitä, mitä mieltä sipoolaiset olivat mansikoiden hinnasta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kiitollisuus on tietoisuutta ja tunnetta

    Teuvo V. Riikonen sanoi joskus, ettei kiitollisuus ole sitä, että jos toinen lyö sinua pesäpallomailalla päähän, sinä sanot: ”Kiitos Herralle!” Lainomainen kiittäminen tuntuu helposti luotaantyöntävältä teeskentelyltä. Oikea kiitollisuus sen sijaan on Pyhän Hengen hedelmää, joka nousee pelastetun sydämestä.

    Olen usein kertonut edesmenneestä miehestä, joka kävi silloin tällöin meidän nuorempien miesten raamattu- ja rukouspiirissä. Hänellä oli tapana sanoa sytyttävästi: ”Oli pikkusen hyvä olla.” Hän kertoi vuosikymmenien takaisesta evankelisen herätyksen ajasta, jolloin Jumalan armo oli hänelle kirkastunut. Siitä tuli ”pikkusen hyvä olla.”

    Apostolin mukaan (2. Tim. 3:2) yksi lopunaikojen paheista on se, että ihmiset ovat toisiaan kohtaan kiittämättömiä. Toisaalta, kun Pyhä Henki saa todistaa meidän hengellemme, että me olemme Jumalan lapsia ja että ”Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan ja voimaa antaa päivään uuteen”, saa se meidät, jotka olemme hitaita, kiittämään Jumalaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Miten sanotaan ”koko maailman autuus” japaniksi?

    Ken Takaki on tehnyt lähetystyötä internetissä vuodesta 2006. Takaki on kiitollinen siitä, että päätyi Tokiossa 1980-luvulla juuri luterilaiseen kirkkoon. Hänestä luterilaisessa teologiassa esitetään kristinuskon ydinasiat yksinkertaisesti. Hayai, yasui, umai. Sama suomeksi: nopea, halpa ja hyvä. Tämä japanilainen slogan kuvaa Ken Takakin mukaan hyvin internetissä tehtävää lähetystyötä. Ensi vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun Ken […]

    Jatka lukemista
  • Onko arvopohjainen realismi mahdollista – myös kirkossa?

    Presidentinvaaleista alkaen olemme kuulleet arvopohjaisesta realismista. Mitä se voisi merkitä nykyisissä sodissa? Entä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?

    Mahtaisiko se tarkoittaa, että Ukrainassa on rauhan saavuttamiseksi suostuttava siihen. että on tingittävä oikeudenmukaisuudesta, mutta niin että Itä-Ukrainasta tulee mieluummin jaetun Saksan mallin mukaan jonkinlainen uusi DDR kuin Suomen mallin mukainen naapurille luovutettu Karjala?

    Tarkoittaisiko se Israelissa sitä, että tunnustetaan sekä se, että Hamasin toimet erityisesti 7.10.2024 ja jo sitä ennen 20 vuotta jatkuneet terroriteot ovat nykyisen konfliktin välitön syy, että se, ettei mikään voi oikeuttaa sitä, miten Israel nyt tappaa ihmisiä Gazassa. Hamas on tietysti saatava lopettamaan terrorisminsa, mutta sen on tapahduttava muulla tavoin. Miksi yleensä kuulee näistä kahdesta asiasta sanottavan vain toisen?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sleyn nuoret haluaisivat lukea Raamattua nykyistä enemmän

    Nykynuoret opiskelevat Raamattua innokkaasti ja mielellään, vaikka Raamatun iso kuva saattaakin olla heiltä hukassa. Sleyn raamattukoulutuksen koordinaattori Antti Koskenniemi opettaa nuorille Raamattua mieluiten kertomusten ja Raamatun henkilöiden elämäntarinoiden kautta.

    Sleyn isoskoulutusviikonlopussa kysyttiin ensimmäisen vuoden isosilta heidän raamatunlukutottumuksistaan. Viidestäkymmenestäviidestä nuoresta neljätoista kertoi lukevansa Raamattua päivittäin, seitsemän 3–5 kertaa viikossa ja suurin osa hiukan sitä harvemmin. Seitsemän nuorta kertoi, ettei lue Raamattua juuri koskaan. Peräti viisikymmentä nuorta, yhdeksän kymmenestä, ilmoitti haluavansa lukea Raamattua nykyistä enemmän.

    Hieman aiemmin tehdyssä vastaavassa kyselyssä seitsemästäkymmenestä nuoresta vain yksi sanoi lukevansa Raamattua mielestään tarpeeksi – ja hän kertoi, ettei hän lue sitä oikeastaan ollenkaan, eikä ymmärrä, miksi sitä tulisi lukea.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista