Essi Tuomala

Tommi Hakkari sai jo lapsena sydämelleen sorretut ihmisryhmät. Vainottujen kristittyjen kohtaaminen on saanut hänet pohtimaan, mitä maanpäällinen menestys tarkoittaa kristityn elämässä.

Lukiolaispoika oli sonnustautunut pukuun ja kravattiin, kun hän meni kysymään kesätöitä Sipoon Sanomista. Toimittaja oli epäilevä: ”Olet lukiossa, ja kuvittelet pääseväsi kesätoimittajaksi!” Lehden päätoimittaja, joka lauloi samassa kuorossa kuin työnhakijan isä, halusi kuitenkin antaa nuorukaiselle mahdollisuuden. Tämä saisi kokeilla toimittajan hommia seuraavana viikonloppuna.

Ensi töikseen poika haastatteli tuohon aikaan julkisuuteen noussutta nuorta filosofia Pekka Himasta. Ja sai kesätyöpaikan. Sen kesän viikonloput hän teki juttuja kylän tapahtumista. Aiheet vaihtelivat päiväkodin pihan uudesta keinusta gallupiin siitä, mitä mieltä sipoolaiset olivat mansikoiden hinnasta.

Teuvo V. Riikonen sanoi joskus, ettei kiitollisuus ole sitä, että jos toinen lyö sinua pesäpallomailalla päähän, sinä sanot: ”Kiitos Herralle!” Lainomainen kiittäminen tuntuu helposti luotaantyöntävältä teeskentelyltä. Oikea kiitollisuus sen sijaan on Pyhän Hengen hedelmää, joka nousee pelastetun sydämestä.

Olen usein kertonut edesmenneestä miehestä, joka kävi silloin tällöin meidän nuorempien miesten raamattu- ja rukouspiirissä. Hänellä oli tapana sanoa sytyttävästi: ”Oli pikkusen hyvä olla.” Hän kertoi vuosikymmenien takaisesta evankelisen herätyksen ajasta, jolloin Jumalan armo oli hänelle kirkastunut. Siitä tuli ”pikkusen hyvä olla.”

Apostolin mukaan (2. Tim. 3:2) yksi lopunaikojen paheista on se, että ihmiset ovat toisiaan kohtaan kiittämättömiä. Toisaalta, kun Pyhä Henki saa todistaa meidän hengellemme, että me olemme Jumalan lapsia ja että ”Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan ja voimaa antaa päivään uuteen”, saa se meidät, jotka olemme hitaita, kiittämään Jumalaa.

Presidentinvaaleista alkaen olemme kuulleet arvopohjaisesta realismista. Mitä se voisi merkitä nykyisissä sodissa? Entä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa?

Mahtaisiko se tarkoittaa, että Ukrainassa on rauhan saavuttamiseksi suostuttava siihen. että on tingittävä oikeudenmukaisuudesta, mutta niin että Itä-Ukrainasta tulee mieluummin jaetun Saksan mallin mukaan jonkinlainen uusi DDR kuin Suomen mallin mukainen naapurille luovutettu Karjala?

Tarkoittaisiko se Israelissa sitä, että tunnustetaan sekä se, että Hamasin toimet erityisesti 7.10.2024 ja jo sitä ennen 20 vuotta jatkuneet terroriteot ovat nykyisen konfliktin välitön syy, että se, ettei mikään voi oikeuttaa sitä, miten Israel nyt tappaa ihmisiä Gazassa. Hamas on tietysti saatava lopettamaan terrorisminsa, mutta sen on tapahduttava muulla tavoin. Miksi yleensä kuulee näistä kahdesta asiasta sanottavan vain toisen?

Nykynuoret opiskelevat Raamattua innokkaasti ja mielellään, vaikka Raamatun iso kuva saattaakin olla heiltä hukassa. Sleyn raamattukoulutuksen koordinaattori Antti Koskenniemi opettaa nuorille Raamattua mieluiten kertomusten ja Raamatun henkilöiden elämäntarinoiden kautta.

Sleyn isoskoulutusviikonlopussa kysyttiin ensimmäisen vuoden isosilta heidän raamatunlukutottumuksistaan. Viidestäkymmenestäviidestä nuoresta neljätoista kertoi lukevansa Raamattua päivittäin, seitsemän 3–5 kertaa viikossa ja suurin osa hiukan sitä harvemmin. Seitsemän nuorta kertoi, ettei lue Raamattua juuri koskaan. Peräti viisikymmentä nuorta, yhdeksän kymmenestä, ilmoitti haluavansa lukea Raamattua nykyistä enemmän.

Hieman aiemmin tehdyssä vastaavassa kyselyssä seitsemästäkymmenestä nuoresta vain yksi sanoi lukevansa Raamattua mielestään tarpeeksi – ja hän kertoi, ettei hän lue sitä oikeastaan ollenkaan, eikä ymmärrä, miksi sitä tulisi lukea.

Niitä kirkkoja, jotka eivät koskaan ole muuttuneet, ei ole olemassa. Jos kirkko ei ota maailman muutosta vakavasti, se ei itse kykene muuttamaan maailmaa. Näin arkkipiispa Tapio Luoma lausui puheenvuorossaan, jossa ilmaisi harmistuksensa siitä, että piispainkokouksen esitys kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä hylättiin kirkolliskokouksessa.

Kirkko elää ja toimii muuttuvassa maailmassa. Kirkko ei voi sulkea silmiään muutokselta ja yrittää elää sellaisessa maailmassa, jota ei enää ole. Kirkon on puhuttava ihmisten kieltä, vastattava heidän ajankohtaisiin kysymyksiinsä ja julistettava parannusta erityisesti niistä Jumalan sanan vastaisista asioista, jotka kussakin ajassa ovat pinnalla. Kirkon siis on muututtava, mutta ei ajan hengen vaatimusten mukaisesti vaan ennemmin juuri niitä vastaan. Kirkon on uudestaan ja uudestaan arvioitava, miten kussakin ajassa ja kulttuuripiirissä Jumalan muuttumatonta sanaa ja erityisesti puhdasta evankeliumia on julistettava ymmärrettävästi ja kohti käyvästi. Ajan hengen virrassa lipuvalla kirkolla ei ole tarjota ihmisille turvallista perustaa eikä se kykene muuttamaan maailmaa. Juuri siksi apostoli Paavalin ohje kristityille ja heidän muuttumiselleen on tällainen: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Lähihistoria on osoittanut, että ne kirkot, jotka ovat antaneet periksi ajan hengelle, ovat menettäneet uskottavuutensa ja kutistuvat kiihtyvällä vauhdilla. Jumala meidän kirkkoamme varjelkoon sellaiselta tulevaisuudelta. Avioliittokysymyksessä kirkkomme päätti pysyä perinteisellä, raamatullisella kannalla.

Kevät on kesän eteinen. Jää sulaa, routa poistuu, varhaiset kukat kukkivat ja puut luovat silmujaan. Etenkin täällä pohjolassa nautimme kevään ja kesän tulosta. Jumala on ihmeellinen Luoja. Häntä saamme kiittää luonnon rikkaudesta sekä oman elämämme lahjasta.

Myanmarissa hiljattain ollessamme vierailimme surukodissa. Perhe oli menettänyt tyttärensä Mercyn (suom. armo). Mercy syntyi silloin, kun asuimme Myanmarin Yangonissa. Hän syntyi vakavasti sydänvikaisena, monivammaisena. Lääkäri oli sanonut Mercyn sydänongelman olevan niin vakava, ettei häntä voida auttaa Myanmarissa. Elinaikaa ei luvattu paljon. Mercy kastettiin parin viikon ikäisenä. Kaikkien yllätykseksi perhe sai pitää tytärtään lähes 7-vuotiaaksi saakka. Mercy ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan, mutta hän hymyili, itki ja tarkkaili ympäristöään. Hän kommunikoi silmillään ja kaipasi huomiota. Vanhemmilleen ja isoveljelleen hän oli hyvin rakas perheenjäsen.

Kaksi kuukautta ennen viimeisintä matkaamme Myanmariin Mercy oli saanut kutsun taivaan kotiin. Hänen kuolinviestinsä ei ollut tavoittanut meitä. Matkalaukussani oli Mercylle tuliaiseksi ostettu t-paita. Sitä Mercy ei enää tarvinnut. Taivaassa hänellä on päällään uusi, hohtavan valkoinen puku. Siellä hän on terve. Siellä on nyt hänen kotinsa.

Yksikään kristitty ei säästy hengellisiltä erämailta, paholaisen hyökkäyksiltä tai elämän kivuilta. Joskus koettelemukset ovat niin suuria, että niiden kestäminen tuntuu mahdottomalta.

Jumala johdattaa kristityn toisinaan autiomaahan. Sitä ei tee sattuma, sielunvihollinen tai kurja kohtalo. Siellä, missä Pyhä koskettaa, seuraa erämaa tai houkutus. Näin tapahtui usein evankeliumeissakin. Jeesuskin joutui heti kasteensa jälkeen autiomaahan, minne hänet veti Pyhä Henki.

Jeesus vastasi häntä kiusaavalle paholaiselle Jumalan sanalla ja kielsi koettelemasta Herraa, koska oikea järjestys on se, että Herra koettelee ihmistä, ei ihminen Herraa. Jeesus karkotti perkeleen pois sanansa voimalla ja osoitti samalla, ketä ihmisen on palveltava.

Lähetystyö alkoi tyhjältä haudalta luultavasti huhtikuussa vuonna 30 jKr. Kuollutta Jeesusta palvelemaan tulleet naiset eivät löytäneetkään rakkaan opettajansa pahoin runneltua ruumista vaan enkelin, joka viestitti hyvää sanomaa kuoleman kukistumisesta. Naiset lähetettiin ensimmäisinä ylösnousemuksen todistajina kertomaan opetuslapsille, apostoleille, pääsiäisen evankeliumi.

Varsinainen maailmanlähetys alkoi vielä samana keväänä vain muutamaa viikkoa myöhemmin, kun ylösnoussut Jeesus oli koolla apostoliensa kanssa ja antoi heille tehtävän saarnata evankeliumi kaikille luoduille ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Siitä alkoi Kristuksen kirkon suuri tehtävä, joka on yhä edelleen kesken. Eikä kirkolla oikeastaan muuta tehtävää olekaan kuin evankeliumin julistaminen lähellä ja kaukana. Kun Jeesus lisäsi lähetyskäskyyn lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, antaa se ymmärtää, että hänen antamaansa tehtävää on toteutettava uskollisesti siihen päivään asti, kun hän tulee ja tämän maailman historia päättyy.

Me haluamme tehdä oman osamme. Sleyn strategiaan on kirjattu yhdeksi kaikkea toimintaa ohjaavaksi arvoksi uskollisuus Raamatun sanalle, Kristuksen antamalle tehtävälle sekä luterilaiselle ja evankeliselle perinnölle. Tahdomme siis luterilaisina ja evankelisina kristittyinä viedä yksinkertaista Raamattuun perustuvaa evankeliumia niin monille ja niin kauan kuin mahdollista. Resurssimme ovat kuitenkin kovin vähäiset ja edelleen vähenevät. Toivon, että nuoren evankelisen sukupolven keskuudessa syttyy innokas lähetysherätys, niin että sekä lähtijöitä että lähettäjiä olisi runsain määrin. Jumala meitä herättäköön näkemään maailman hengellinen hätä.