Essi Tuomala

Arvostus ja toisen ihmisen kunnioittaminen tai niiden puute ovat läsnä kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”, opettaa Raamattu Roomalaiskirjeessä (12:10). Se, että ihminen osoittaa arvostavansa toista ihmistä, tarkoittaa kristinuskon näkökulmasta Jumalan kuvan kunnioittamista hänessä. Toista on kohdeltava niin kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Ihmiskunnan yhteiset maailmanlaajat ongelmat luovat kuitenkin kiusauksen luopua kristillisen uskon erityisyydestä ja yrittää sen sijaan etsiä eri uskonnoista yhteisiä ja yhdistäviä piirteitä. Näin luodaan rauhaa ja harmoniaa muuten niin repaleiseen maailmaan, ajatellaan. Sellainen rauha on kuitenkin pettävää, koska se ei ole lähtöisin hänestä, joka on Rauhan Ruhtinas. Hindulaisen joogan tai buddhalaisen mietiskelyn tuominen kristillisiin seurakuntiin ei edistä evankeliumin eikä rauhan asiaa. Todellisen rauhan tuo evankeliumi, joka kertoo ensin Jumalan tekemästä rauhasta ihmiskunnan kanssa ja kehottaa sitten meitä rauhantekijöiksi levottoman maailman keskelle.

New York Cityn afroamerikkalaisessa seurakunnassa Bonhoeffer löytää henkilökohtaisen uskon ”kuolleen uskonnon” sijaan. Juoneen punotaan myös ilmeisen keksittyjä antirasistisia elementtejä, kun Bonhoeffer yrittää puolustaa mustaa opiskelutoveriaan rotusorrolta. Tämä toimii pohjustuksena alkavalle holokaustille.

Mutta miten Jeesus pelastaa? Omalla lohtolaismurteellani saamme jo vastausta aika pitkälle: Jeesus savesa. Siis mudassa, liassa, itsensä ja vaatteensa sotkien. On touhuttu kunnolla, mikäli käytämme kuvaa vaikkapa pojanviikarista. Ja Vapahtajaamme sama sovitettuna: on tehty töitä. Hänen kohdallaan on taisteltu kuten Hyvä Paimen tekee. Hyvä Paimen kun tunnetaan haavoistaan, taistelun jäljistä.

Magda: Minulla eli pitkään unelma minimalistisesta vaatteesta lempiraamatunkohdastani Jes. 43:1–3. Päädyimme tekemään yhdessä ystäväni kanssa tussilla Prisman valkoiseen T-paitaan ensimmäisen vedoksen. Alettuani seurustelemaan Jaakon kanssa maalasin hänelle valkoiseen T-paitaan kuvan Jeesuksesta. Tämä herätti yllättävän paljon huomiota seurakuntapiireissä ja aloimme pohtia, olisiko vaatteita mahdollista lähteä tekemään muillekin ihmisille. Jaakon veli Toivo hyppäsi yrittäjähenkisenä ihmisenä mukaan ja yritys pyörähti tavallaan itsestään liikkeelle.

Minusta tuntuu, että muistutamme toisiamme Jeesuksesta vaikeuksien keskellä, mutta emme hyvinä päivinä. Kun ystävä on surullinen, kerron, että Jeesus on lähellä ja ehkä lupaan myös rukoilla, että Jeesuksen läsnäolo oikein tuntuu. Joskus puhutaan siitäkin, että myös Jeesus suree ja on myötätuntoinen, jos ihminen on murheellinen. Enpä muista koskaan sanoneeni ilosta hihkuvalle ystävälle, että Jeesus on lähellä ja nauraa kanssasi.

Puhe Hengestä ei ole meille yhtä luontevaa kuin usko Luojaan tai Jeesukseen. Raamatun kuva Hengestä jää salaperäiseksi. ”Henki [tai tuuli] puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, kuvaa Jeesus (Joh. 3:8). Hän myös varoittaa, ettei Hengen pilkkaaja saa koskaan anteeksi (Matt. 12:31). Niinpä vanhat nikealaiset pysyivät vaiti, vaikka aiemmat tunnustajat sanoivat edes jotain.

Moni meistä kysyykin nyt, miksi maksaa kirkollisveroa ja tukea kansankirkkoa, jos se samalla pyrkii rikkomaan sitä hengellistä kotia, joka itselle on tullut rakkaaksi. Erityisen turhauttavaa on, jos seurakunnissa tai hiippakunnissa nähdään enemmän vaivaa luterilaisten herätyskristittyjen messujen rajoittamisen kuin niiden arvostamisen eteen.

Helsingissä perheineen asuva Sinivirta syntyi Ruotsissa, kuten myös hänen kaksi pikkusiskoaan. Perheen äiti ja isä olivat muuttaneet Pohjanlahden toiselle puolelle Keski-Pohjanmaalta. Isä oli töissä helluntaiseurakunnan pastorina Eskilstunassa. Äiti oli kotona Susannan ja hänen pikkusiskojensa kanssa. Ruotsissa perhe asui ensin kerrostalossa, mutta muutti sitten maalle, missä kolmi-nelivuotiaalla tytöllä ei ollut samanikäisiä leikkikavereita. Oli kuitenkin luonto, jota Sinivirta rakasti jo silloin. Lapsuuden kesiä Sinivirta vietti Kokkolassa ja Lohtajalla.