• Arvostuksen vaje jäytää ihmistä

    Usein väitetään, että ihmisen pitää itse arvostaa itseään ja viis veisata siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Tämä on kuitenkin virheellinen käsitys, niin kuin myös se, että ihminen voisi elää ilman toisilta ihmisiltä saatua arvostavaa kohtelua.

    Jäänkö hetkeksi juttelemaan naapurin kanssa, joka tuntuu kaipaavan keskustelukumppania? Kiitänkö läheistäni siitä, että hän rasvasi pyytämättä polkupyöräni ketjut? Tahdonko kuunnella ja kunnioittaa sitäkin ihmistä, joka on monesta asiasta eri mieltä kuin minä? Miten suhtaudun toisen ihmisen epätäydellisyyteen?

    Arvostus ja toisen ihmisen kunnioittaminen tai niiden puute ovat läsnä kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”, opettaa Raamattu Roomalaiskirjeessä (12:10). Se, että ihminen osoittaa arvostavansa toista ihmistä, tarkoittaa kristinuskon näkökulmasta Jumalan kuvan kunnioittamista hänessä. Toista on kohdeltava niin kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kristus, koko maailman Herra

    Olin aamukävelyllä pienessä kaupunkipuistossa Tokiossa, tai tarkemmin Shinjukun kaupungissa (Tokion metropoli koostuu 23 itsenäisestä kaupungista). Puiston laidalla oli pieni shintotemppeli. Katselin, miten muutama ilmeisesti paikallinen asukas pysähtyi temppelin oviaukolle rukoilemaan taputtaen käsiään ja soittaen aukon ylläpuolella riippuvaa kelloa. Mielessäni alkoi soida Exit-yhtyeen laulu: ”Niin moni temppeli kohoaa maan kamarasta korkeuteen. Mutta löytyykö jostain valo pimeään? Löytyykö näin yhteys Jumalaan? Kuinka me yksin jäisimmekään, ellei Hän ois tullut maailmaan.” (Exit: Uskomaton uutinen)

    Kristus on ainutlaatuinen. Hän ei ole yksi uskonnon perustaja muiden joukossa, vaan hän on ihmiseksi tullut Jumala, taivaan ja maan luoja. Hän on ainoa tie, totuus ja elämä niin japanilaisille shintolaisille, iranilaisille muslimeille, myanmarilaisille buddhalaisille kuin jälkikristillisen Euroopan nimikristityille ja mammonanpalvojille. Evankeliumi Kristuksesta ja hänen täytetystä työstään Golgatan ristillä kuuluu kaikkina aikoina, kaikille ja kaikkialla. Meitä kutsutaan hylkäämään väärät jumalat ja uskomaan elävään Jumalaan, joka lähetti Poikansa maailman pelastajaksi.

    Ihmiskunnan yhteiset maailmanlaajat ongelmat luovat kuitenkin kiusauksen luopua kristillisen uskon erityisyydestä ja yrittää sen sijaan etsiä eri uskonnoista yhteisiä ja yhdistäviä piirteitä. Näin luodaan rauhaa ja harmoniaa muuten niin repaleiseen maailmaan, ajatellaan. Sellainen rauha on kuitenkin pettävää, koska se ei ole lähtöisin hänestä, joka on Rauhan Ruhtinas. Hindulaisen joogan tai buddhalaisen mietiskelyn tuominen kristillisiin seurakuntiin ei edistä evankeliumin eikä rauhan asiaa. Todellisen rauhan tuo evankeliumi, joka kertoo ensin Jumalan tekemästä rauhasta ihmiskunnan kanssa ja kehottaa sitten meitä rauhantekijöiksi levottoman maailman keskelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Bonhoeffer-elokuva herätti keskustelua kristillisen nationalismin vaaroista

    Holokaustin päättymisestä on tänä vuonna kulunut 80 vuotta. Joitain viikkoja ennen toisen maailmansodan loppua saksalainen pastori Dietrich Bonhoeffer kuoli keskitysleirillä. Bonhoeffer on myös Angel Studiosin uutuuselokuvan Bonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin. päähenkilö.

    Elokuva Bonhoeffer: Pastor. Spy. Assassin. on herättänyt paljon kritiikkiä ja nostanut huomion kohteeksi kristittyjen suhteen väkivaltaan. Tarina seuraa elämäkerranomaisesti luterilaisen papin ja vastarintataistelijan, Dietrich Bonhoefferin, tarinan eri vaiheita. Elokuva alkaa vuodesta 1914, kun Dietrich on lapsi ja leikkii piilosta sisarustensa kanssa. Piileskely asetetaan kerronnalliseen suhteeseen tulevan ”vakoojuuden” kanssa.

    New York Cityn afroamerikkalaisessa seurakunnassa Bonhoeffer löytää henkilökohtaisen uskon ”kuolleen uskonnon” sijaan. Juoneen punotaan myös ilmeisen keksittyjä antirasistisia elementtejä, kun Bonhoeffer yrittää puolustaa mustaa opiskelutoveriaan rotusorrolta. Tämä toimii pohjustuksena alkavalle holokaustille.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesus saves

    Paavali kirjoittaa: ”Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57)

    Noin 45 vuotta sitten törmäsin silloisen esimieheni kautta otsikon sanoihin. Se oli ilmaus, joka oli sovitettavissa esimieheni eteläpohjalaiseen kieleen yhdessä englannin kielen kanssa. Yksinkertaisena käännöstekstinä sanoisimme: Jeesus pelastaa.

    Mutta miten Jeesus pelastaa? Omalla lohtolaismurteellani saamme jo vastausta aika pitkälle: Jeesus savesa. Siis mudassa, liassa, itsensä ja vaatteensa sotkien. On touhuttu kunnolla, mikäli käytämme kuvaa vaikkapa pojanviikarista. Ja Vapahtajaamme sama sovitettuna: on tehty töitä. Hänen kohdallaan on taisteltu kuten Hyvä Paimen tekee. Hyvä Paimen kun tunnetaan haavoistaan, taistelun jäljistä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Vaatteet välittävät evankeliumia

    Isaja on Jaakko, Magda ja Toivo Anttooran perustama julistava vaatemerkki. Kärsivä Kristus paidalle painettuna herättää huomiota myös niiden parissa, joille kristinusko on vieras.

    Mikä on Isajan syntyhistoria ja mistä yrityksen nimi tulee?

    Magda: Minulla eli pitkään unelma minimalistisesta vaatteesta lempiraamatunkohdastani Jes. 43:1–3. Päädyimme tekemään yhdessä ystäväni kanssa tussilla Prisman valkoiseen T-paitaan ensimmäisen vedoksen. Alettuani seurustelemaan Jaakon kanssa maalasin hänelle valkoiseen T-paitaan kuvan Jeesuksesta. Tämä herätti yllättävän paljon huomiota seurakuntapiireissä ja aloimme pohtia, olisiko vaatteita mahdollista lähteä tekemään muillekin ihmisille. Jaakon veli Toivo hyppäsi yrittäjähenkisenä ihmisenä mukaan ja yritys pyörähti tavallaan itsestään liikkeelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesus haluaa mielellään nauraa kanssasi

    Oletko kuullut sanottavan, että Jeesukselle ei mikään inhimillinen ole vierasta? Minä olen kuullut tuon tapaista ilmaisua käytettävän aika usein, mutta vain tietyn tyyppisissä yhteyksissä. Jeesuksen elämää ihmisenä ja sen kokemuspuolta korostetaan kivun, kärsimyksen ja ahdistuksen hetkillä. Muistetaan kertoa, että Jeesus on siellä, missä on surua ja tuskaa. Ja että Jeesus tietää mitä se on, olihan hän itsekin ihminen maan päällä. Kipujen mies ja sairauden tuttava. Se on tietenkin totta.

    Mutta jos Jeesukselle ei mikään inhimillinen ole vierasta, pitäisi yhtä paljon puhua myös siitä, että Jeesus on siellä, missä syödään, juodaan, lauletaan, nauretaan, tanssitaan ja juhlitaan. Jos Jeesus tietää, miltä tuntuu olla ihminen, hän tietää varmaan sen, millaista on nauraa vedet silmissä kaverin kertomalle hauskalle jutulle. Ja Jeesus tietää sen, miten kivaa on viettää aika hyvässä seurassa. Jeesus tietää, miten onnellinen voi olla, kun yllättyy iloisesti. Surun hetkellä ajatus Jeesuksen läsnäolosta lohduttaa ja tuo turvaa. Mikä vaikutus mahtaisi olla sillä, jos yhtä lailla muistaisi Jeesuksen läsnäolon syntymäpäiväjuhlissa, rantalomalla tai ravintolassa, kun ilo on ylimmillään?

    Minusta tuntuu, että muistutamme toisiamme Jeesuksesta vaikeuksien keskellä, mutta emme hyvinä päivinä. Kun ystävä on surullinen, kerron, että Jeesus on lähellä ja ehkä lupaan myös rukoilla, että Jeesuksen läsnäolo oikein tuntuu. Joskus puhutaan siitäkin, että myös Jeesus suree ja on myötätuntoinen, jos ihminen on murheellinen. Enpä muista koskaan sanoneeni ilosta hihkuvalle ystävälle, että Jeesus on lähellä ja nauraa kanssasi.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Nikean uskontunnustus 1700 vuotta: Uskomme Pyhään Henkeen

    Tänä vuonna juhlittavan alkuperäisen Nikean tunnustuksen kolmas osa on lyhyt: ”Ja Pyhään Henkeen.” Siinäkin on Raamatun kannalta kolme sanaa liikaa. Mitä ihmettä?

    Meillä messuissa luettava Konstantinopolin tunnustus syntyi tarpeesta sanoa Pyhästä Hengestä enemmän. Niinpä se lisää alkuperäiseen tunnustukseen yli 40 sanaa. Nousevatko ne Raamatusta?

    Puhe Hengestä ei ole meille yhtä luontevaa kuin usko Luojaan tai Jeesukseen. Raamatun kuva Hengestä jää salaperäiseksi. ”Henki [tai tuuli] puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, kuvaa Jeesus (Joh. 3:8). Hän myös varoittaa, ettei Hengen pilkkaaja saa koskaan anteeksi (Matt. 12:31). Niinpä vanhat nikealaiset pysyivät vaiti, vaikka aiemmat tunnustajat sanoivat edes jotain.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kaksikymmentä vuotta työtä kovalla maaperällä

    Sley aloitti lähetystyön Virossa 20 vuotta sitten. Tässä jutussa entiset ja nykyiset lähetystyöntekijät kertovat työn iloista ja suruista ja siitä, miten Viro on vuosien varrella muuttunut. Miksi Viro? Evankelisella liikkeellä on ollut yhteyksiä Viroon jo vuosikymmenten ajan. Sleyn entisen toiminnanjohtajan Seppo Suokunnaan mukaan henkilökohtaiset yhteydet esimerkiksi Viron lähetyskeskuksen nykyiseen johtajaan Leevi Reinaruun juontavat juurensa kauas […]

    Jatka lukemista
  • Herätysliikkeiden kirkko

    Suomen evankelis-luterilainen kirkko on herätysliikkeiden kirkko. Kirkkohistorian saatossa meillä Suomessa on aina ollut sekä tahtoa että kykyä sovittaa yhteen kansankirkon laaja-alaisuus ja herätysliikkeiden hengellinen syvyys. Tämä yhdistelmä on aina ollut jännitteinen, mutta siitä huolimatta sen puitteissa on osattu uskoa, toimia ja kulkea yhdessä.

    Tänään yhteinen sävel kirkon ja herätysliikkeiden välillä tuntuu olevan entistä vaikeammin löydettävissä. Yhteiskuntamme vastakkainasettelut heijastuvat kirkkoon, ja keskustelu jakautuu ääripäihin. Myös sinä voit kokea turhautumista kansankirkkoamme kohtaan, kun se etääntyy Raamatun avioliittokäsityksestä ja rajoittaa herätysliikkeiden messuyhteisöjen toimintaa.

    Moni meistä kysyykin nyt, miksi maksaa kirkollisveroa ja tukea kansankirkkoa, jos se samalla pyrkii rikkomaan sitä hengellistä kotia, joka itselle on tullut rakkaaksi. Erityisen turhauttavaa on, jos seurakunnissa tai hiippakunnissa nähdään enemmän vaivaa luterilaisten herätyskristittyjen messujen rajoittamisen kuin niiden arvostamisen eteen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Susanna Sinivirta Henki kulkee, kun on edes murunen toivoa

    Kuvataiteilija Susanna Sinivirta maalaa mielellään heleän värisiä lintuja ja kukkia. Mutta vuosia sitten, keskellä suurta surua, Sinivirta piirsi kädettömiä naisia. Silloin hänen rukouksistaankin loppuivat sanat.

    Vaeltelen vieläkin ajatuksissani lapsuuteni kotimetsässä Ruotsissa. Ja kun näen lumikelloja ja kevätesikkoja, muistan äidin kukkapenkin. Minulla oli ihana lapsuus, josta saan vieläkin paljon inspiraatiota, taiteilija Susanna Sinivirta sanoo.

    Helsingissä perheineen asuva Sinivirta syntyi Ruotsissa, kuten myös hänen kaksi pikkusiskoaan. Perheen äiti ja isä olivat muuttaneet Pohjanlahden toiselle puolelle Keski-Pohjanmaalta. Isä oli töissä helluntaiseurakunnan pastorina Eskilstunassa. Äiti oli kotona Susannan ja hänen pikkusiskojensa kanssa. Ruotsissa perhe asui ensin kerrostalossa, mutta muutti sitten maalle, missä kolmi-nelivuotiaalla tytöllä ei ollut samanikäisiä leikkikavereita. Oli kuitenkin luonto, jota Sinivirta rakasti jo silloin. Lapsuuden kesiä Sinivirta vietti Kokkolassa ja Lohtajalla.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista