• ”Saarnaan vaikka kannon nokassa!”

    Evankelisessa herätysliikkeessä on vaikuttanut monia julistajia, jotka ovat palaneet evankeliumille sellaisella liekillä, että he ovat levittäneet tulta roihun lailla muidenkin sydämiin. Yksi merkittävimpiä heistä oli Pietari Kurvinen (1842–1925), joka levitti evankeliumia niin Ambomaalla kuin Suomessakin.

    Pietari Kurvinen syntyi vuonna 1842 uskovaan perheeseen kaukana evankelisen liikkeen valtamailta, Pohjois-Karjalan Ilomantsissa. Isoäiti Mateli Kuivalatar oli runonlaulaja ja Elias Lönnrotin Kantelettaren tärkeä lähde. Kansanparantaja-Mateli antoi pikku-Pietarin sormea loitsuin parantaessaan kosketuksen sellaiseen maailmaan, jonka tunteminen auttoi Kurvista hänen kohdatessaan vastaavia ilmiöitä lähetyskentällä.

    Kurvinen pääsi vuonna 1862 Helsingin Lähetyskouluun sen ensimmäiselle vuosikurssille. Vaikka hänellä oli kutsumus lähetystyöhön, epävarmuus Jumalalle kelpaamisesta jäyti. Lopulta löytyi vakuuttuneisuus syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen ristintyön tähden ja samalla autuuden tunto. Näin Kurvinen liittyi evankelisen liikkeeseen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Hanna Ranssi-Matikainen:”Avioliitto-opetus takaisin seurakuntiin!”

    Syntyvyys ja avioituvuus ovat laskussa ja ilmiö koskettaa kristittyjä siinä missä muutakin väestöä. Miten seurakunnissa voitaisiin tukea nuorten avioitumista ja perheen perustamista?

    Suomessa avioituvuus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana melkein kymmenellä tuhannella avioliitolla, eikä kristillinen kenttä ole irrallaan siitä kulttuurisesta ympäristöstä, jonka keskellä se elää.

    – Meneillään on koko avioliittoinstituutiota koskeva muutos, joka näkyy myös seurakunnissa, sanoo Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja Hanna Ranssi-Matikainen, joka kirjoitti aiheesta hiljattain kolumnin Uusi Tie -lehteen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Häpeämätön junamatka 

    Häpeätkö junalla matkustamista? Miksi pitäisi? Mitä hävettävää on junan vaunussa matkustamisessa?

    Matkustajan tarkoitus on päästä perille. Junalla pääsee perille. Perille pääsee henkilöautollakin. Näiden kahden kulkuneuvon välillä on kuitenkin olennainen ero.

    Autoa ajavalla täytyy olla ajotaitoa. Moottorin pitää olla kunnossa ja polttoaineen riittävyyttä on seurattava. Jos tankki tyhjenee, päämäärää ei saavuteta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Puhu totta

    Miten oppisin puhumaan totta toisesta, jonka ajatuksia en jaa? Aluksi pitäisi lakata valehtelemasta toisesta puolitotuuksia puhumalla. ”Puhukaa totta (hepr. dabru emet) toisillenne – – niin että rauha vallitsee keskuudessanne.” Sakarjan kirjan käsky nöyrtyä oikean todistuksen antamiseen lähimmäisestä tulee keskelle aikamme levottomuutta.

    Dabru emet -asiakirja syntyi maailmanlaajan juutalaisyhteisön halusta rakentaa siltaa kristillisten kirkkojen kanssa holokaustin pimeyden jälkeen. ”Haluamme puhua teistä totta ja kunnioittaa teidän uskoanne, vaikka lähihistoriamme on syvästi haavoitettu.”

    Sakarjan vaatimusta on mahdollista opetella heti syvään päähän hyppäämällä. Onko mahdollista puhua totta niistä, jotka rakastavat Israelia? Heitä yhdistää huoli juutalaisten turvallisuudesta kotimaassaan. Ja voinko puhua totta Palestiinan ystävistä, joilla on hätä ihmishengistä, lapsista, perheistä?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sydän auki maahanmuuttajille

    Antero Polso on toiminut Helsingin Luther-kirkolla erilaisissa palvelutehtävissä jo kohta kymmenen vuoden ajan.

    Missä kaikissa Luther-kirkon vapaaehtoistehtävissä olet toiminut?

    Jo silloin, kun Luther-kirkon toimintaa alettiin valmistella ja kirkon korjaus oli vielä käynnissä, olin mukana rukousryhmässä, joka kokoontui remontin keskellä. Välillä teimme rukouskävelyjä kirkon ympäristössä ja rukoilimme koko korttelin ja sen ihmisten puolesta. Rukouspiiri toimii edelleen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesus, kiusattujen turva

    Tässä raamattuopetuksessa tutkimme Jeesusta synnittömänä kiusattuna, kiusausten voittajana, kiusattujen ylipappina ja kiusattujen auttajana.

    Markuksen evankeliumin 1. luvussa kerrotaan Jeesuksen tulleen Saatanan kiusaamaksi: ”Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana.” (Mark. 1:13)

    Synnittömänä Jumalan Poikana Herramme oli vapaa ihmissydämestä nousevista kiusauksista. Hänen kiusauksensa tulivat hänen ulkopuoleltaan.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Traumakoulutus auttaa sanoittamaan vaikeita kokemuksia

    Ugandassa koulutettiin tammikuussa seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia kohtaamaan eri tavoin traumatisoituneita ihmisiä. Sleyn lähetystyöntekijä Paula Heikkilä oli mukana. Tehdessään Sleyn lähettämänä työtä Etelä-Sudanista ja Sudanista paenneiden kristittyjen parissa Ugandan pakolaisasutusalueilla Paula Heikkilä näkee, miten monin tavoin kotimaastaan paenneet ihmiset ovat kärsineet ennen Ugandaan päätymistään. Heikkilä on kuullut useilta ihmisiltä saman tarinan. Ollaan pellolla, aseelliset joukot […]

    Jatka lukemista
  • ”Tarvitsemme aidan lepopäivän ympärille!”

    Jos ihminen ei anna itselleen lupaa lepäämiseen ja palautumiseen, kyse voi olla sekä hänen jumalakuvastaan että ihmiskäsityksestään. Onko Jumala suorituksia vaativa vahtija, ja pitääkö ihminen itseään arvokkaana vain silloin, kun hän saa jotakin näkyvää aikaan?

    Koko ilta sohvalla maaten, hiljaisuutta kuunnellen ja välillä torkahdellen on monen ruuhkavuosia elävän unelma, joka harvoin toteutuu. Lepo ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä, että ihminen laiskottelee. Lepo voi olla joutilaana olemisen sijaan myös toiminnallista: sitä, että uppoutuu johonkin virkistävään ja hauskaan puuhaan, muistuttaa työnohjaaja ja lyhytterapeutti Anne Saari.

    Sastamalassa asuva Saari, joka on koulutukseltaan myös teologi, kertoo, että työssä jaksaminen, lepo ja palautuminen ovat työnohjauksessa jatkuvasti esiin nouseva teemoja.  Lepo on kuitenkin aihe, joka koskettaa muitakin kuin työssäkäyviä ihmisiä. Myös työelämän ulkopuolella oleva ihminen, vaikkapa eläkeläinen, voi kamppailla sen kanssa, onko hänen elämässään riittävästi tilaa levolle. Elämäntilanteesta riippumatta riittävän levon esteet voivat liittyä sekä ulkoisiin olosuhteisiin – siihen, että työtä ja tekemistä on liikaa eikä levolle löydy tarpeeksi aikaa – mutta myös siihen, että ihmisen on eri syistä vaikea antaa itselleen lupaa jättää velvollisuuksia sivuun ja antaa itselleen aikaa palautumiseen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Anne Pohtamo-Hietanen Mammaa tarvitaan

    Vuoden 1975 Miss Universum pakeni reikihoitokurssilta ja tarttui Raamattuun. Siitä alkoi työ Jumalan valtakunnan hyväksi naisten parissa.

    Anne Pohtamo-Hietasella, 69, on ollut tunteikas vuodenvaihde. Ennen joulua kuoli äiti ja toissa päivänä syntyi neljäs lapsenlapsi.

    – Ensimmäinen mimmiliigalainen. Ihanat fiilikset, Anne kertoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Herätys – nyt!

    Nina Åströmin tutuksi tekemässä Hilja Aaltosen runoon sävelletyssä laulussa sanotaan: ”Kuljen täällä kysellen, katson hiljaa, vaieten, taivaan rantaa tähyillen, missä viipyy sateet sen? Miksi taivas pidättää? Poutapilvet nyt vain nään. Kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais”. Hengen sadetta, uutta herätystä, monet ovat odottaneet ja rukoilleet. Rukoukset on kuultu. Herätys näyttää alkaneen.

    Rippikoululaiset kertovat tulleensa rippikouluun, koska tahtovat tietää, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Varusmiespalvelustaan suorittavat asevelvolliset tulevat runsain joukoin vapaaehtoisiin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin. Nuoret haluavat keskustella uskonasioista koska pitävät niitä tärkeinä. Kirkkojen penkeissä istuu nuoria ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät ole kokeneita kirkossakävijöitä. Tällaista viestiä kuuluu nyt kaikkialta. Jonkin aikaa on jo puhuttu nuorten miesten uskonnollisen kiinnostuksen heräämisestä. Nyt samaa tapahtuu myös tyttöjen keskuudessa. Jumalan sade kostuttaa kuivaa maata.

    Onko meillä vanhemmilla ja – puhun nyt itsestäni – jo vähän leipääntyneillä kristityillä rakkautta ja kärsivällisyyttä avata sydämemme ja sylimme niille nuorille, jotka tulevat luoksemme ehkä hankaline kysymyksineen? Heillä ei välttämättä ole paljon tietoa mutta sitäkin enemmän intoa ja halua oppia. Löytävätkö he turvallisen kodin meidän yhteisöistämme? Kunpa Jumalan antama herätys koskettaisi rajusti myös meidän sydämiämme, jotta voisimme yhdessä ensirakkauttaan hehkuvien kanssa ylistää Jumalaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista