Kristikunnan suuren juhlan äärellä meidän on hyvä syventyä sen valtavaan sanomaan. Keskuksessa on Kristuksen persoona – ihmiseksi tullut Jumala. Samalla kun on kysymys pelastuksemme keskeisimmistä ja mitä henkilökohtaisimmista asioista, puhumme koko teologian lähtökohdasta ja kristillisen kirkon perustasta, yhteisestä uskosta ja sen tunnustamisesta.
Vanhan kirkon kirkolliskokoukset ovat laatineet tunnustuksia, joilla on avattu Raamatun esittämää oppia Jumalan ihmiseksi tulosta eli inkarnaatiosta. Nikean kirkolliskokouksen juhlavuosi on juuri alkamassa. Hienovaraiset erittelyt ja pohdinnat saattavat tuntua vierailta ja turhalta näpertelyltä, mutta valitettavasti myös monenlaiset harhaopit tulevat kirkkoon juuri tätä reittiä. Siksi meidän on tarkkaan tutkittava, mitä Raamattu opettaa ja pitäydyttävä sen oppilaina. Tunnustus säilyttää oikean uskon ja vetää samalla rajan harhaoppeihin.
Mitä joulun sanoma merkitsee? Miksi Jumalan täytyi tulla ihmiseksi? Mitä opetamme Kristuksesta ja hänen persoonastaan? Opetukselle on huutava tarve. Suomi on muuttumassa pakanamaaksi. Lapsia suojellaan Jeesukselta. Kasteiden määrä laskee rajusti. Kasteesta ja kirkon jäsenyydestä huolimatta valtava joukko ihmisiä ei elä uskon yhteydessä Herraan Jeesukseen. Sen sijaan monet kristinuskolle vieraat uskomukset ja opit ovat vallanneet alaa jopa kirkon piirissä – ja saavat rehottaa ihan rauhassa.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
