Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.
  • Hanna Ranssi-Matikainen:”Avioliitto-opetus takaisin seurakuntiin!”

    Syntyvyys ja avioituvuus ovat laskussa ja ilmiö koskettaa kristittyjä siinä missä muutakin väestöä. Miten seurakunnissa voitaisiin tukea nuorten avioitumista ja perheen perustamista?

    Suomessa avioituvuus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana melkein kymmenellä tuhannella avioliitolla, eikä kristillinen kenttä ole irrallaan siitä kulttuurisesta ympäristöstä, jonka keskellä se elää.

    – Meneillään on koko avioliittoinstituutiota koskeva muutos, joka näkyy myös seurakunnissa, sanoo Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja Hanna Ranssi-Matikainen, joka kirjoitti aiheesta hiljattain kolumnin Uusi Tie -lehteen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Häpeämätön junamatka 

    Häpeätkö junalla matkustamista? Miksi pitäisi? Mitä hävettävää on junan vaunussa matkustamisessa?

    Matkustajan tarkoitus on päästä perille. Junalla pääsee perille. Perille pääsee henkilöautollakin. Näiden kahden kulkuneuvon välillä on kuitenkin olennainen ero.

    Autoa ajavalla täytyy olla ajotaitoa. Moottorin pitää olla kunnossa ja polttoaineen riittävyyttä on seurattava. Jos tankki tyhjenee, päämäärää ei saavuteta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Puhu totta

    Miten oppisin puhumaan totta toisesta, jonka ajatuksia en jaa? Aluksi pitäisi lakata valehtelemasta toisesta puolitotuuksia puhumalla. ”Puhukaa totta (hepr. dabru emet) toisillenne – – niin että rauha vallitsee keskuudessanne.” Sakarjan kirjan käsky nöyrtyä oikean todistuksen antamiseen lähimmäisestä tulee keskelle aikamme levottomuutta.

    Dabru emet -asiakirja syntyi maailmanlaajan juutalaisyhteisön halusta rakentaa siltaa kristillisten kirkkojen kanssa holokaustin pimeyden jälkeen. ”Haluamme puhua teistä totta ja kunnioittaa teidän uskoanne, vaikka lähihistoriamme on syvästi haavoitettu.”

    Sakarjan vaatimusta on mahdollista opetella heti syvään päähän hyppäämällä. Onko mahdollista puhua totta niistä, jotka rakastavat Israelia? Heitä yhdistää huoli juutalaisten turvallisuudesta kotimaassaan. Ja voinko puhua totta Palestiinan ystävistä, joilla on hätä ihmishengistä, lapsista, perheistä?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sydän auki maahanmuuttajille

    Antero Polso on toiminut Helsingin Luther-kirkolla erilaisissa palvelutehtävissä jo kohta kymmenen vuoden ajan.

    Missä kaikissa Luther-kirkon vapaaehtoistehtävissä olet toiminut?

    Jo silloin, kun Luther-kirkon toimintaa alettiin valmistella ja kirkon korjaus oli vielä käynnissä, olin mukana rukousryhmässä, joka kokoontui remontin keskellä. Välillä teimme rukouskävelyjä kirkon ympäristössä ja rukoilimme koko korttelin ja sen ihmisten puolesta. Rukouspiiri toimii edelleen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesus, kiusattujen turva

    Tässä raamattuopetuksessa tutkimme Jeesusta synnittömänä kiusattuna, kiusausten voittajana, kiusattujen ylipappina ja kiusattujen auttajana.

    Markuksen evankeliumin 1. luvussa kerrotaan Jeesuksen tulleen Saatanan kiusaamaksi: ”Neljäkymmentä päivää hän oli autiomaassa Saatanan kiusattavana.” (Mark. 1:13)

    Synnittömänä Jumalan Poikana Herramme oli vapaa ihmissydämestä nousevista kiusauksista. Hänen kiusauksensa tulivat hänen ulkopuoleltaan.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Tarvitsemme aidan lepopäivän ympärille!”

    Jos ihminen ei anna itselleen lupaa lepäämiseen ja palautumiseen, kyse voi olla sekä hänen jumalakuvastaan että ihmiskäsityksestään. Onko Jumala suorituksia vaativa vahtija, ja pitääkö ihminen itseään arvokkaana vain silloin, kun hän saa jotakin näkyvää aikaan?

    Koko ilta sohvalla maaten, hiljaisuutta kuunnellen ja välillä torkahdellen on monen ruuhkavuosia elävän unelma, joka harvoin toteutuu. Lepo ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sitä, että ihminen laiskottelee. Lepo voi olla joutilaana olemisen sijaan myös toiminnallista: sitä, että uppoutuu johonkin virkistävään ja hauskaan puuhaan, muistuttaa työnohjaaja ja lyhytterapeutti Anne Saari.

    Sastamalassa asuva Saari, joka on koulutukseltaan myös teologi, kertoo, että työssä jaksaminen, lepo ja palautuminen ovat työnohjauksessa jatkuvasti esiin nouseva teemoja.  Lepo on kuitenkin aihe, joka koskettaa muitakin kuin työssäkäyviä ihmisiä. Myös työelämän ulkopuolella oleva ihminen, vaikkapa eläkeläinen, voi kamppailla sen kanssa, onko hänen elämässään riittävästi tilaa levolle. Elämäntilanteesta riippumatta riittävän levon esteet voivat liittyä sekä ulkoisiin olosuhteisiin – siihen, että työtä ja tekemistä on liikaa eikä levolle löydy tarpeeksi aikaa – mutta myös siihen, että ihmisen on eri syistä vaikea antaa itselleen lupaa jättää velvollisuuksia sivuun ja antaa itselleen aikaa palautumiseen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Anne Pohtamo-Hietanen Mammaa tarvitaan

    Vuoden 1975 Miss Universum pakeni reikihoitokurssilta ja tarttui Raamattuun. Siitä alkoi työ Jumalan valtakunnan hyväksi naisten parissa.

    Anne Pohtamo-Hietasella, 69, on ollut tunteikas vuodenvaihde. Ennen joulua kuoli äiti ja toissa päivänä syntyi neljäs lapsenlapsi.

    – Ensimmäinen mimmiliigalainen. Ihanat fiilikset, Anne kertoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Herätys – nyt!

    Nina Åströmin tutuksi tekemässä Hilja Aaltosen runoon sävelletyssä laulussa sanotaan: ”Kuljen täällä kysellen, katson hiljaa, vaieten, taivaan rantaa tähyillen, missä viipyy sateet sen? Miksi taivas pidättää? Poutapilvet nyt vain nään. Kunpa sadepisarat vuotais maahan, kostuttais”. Hengen sadetta, uutta herätystä, monet ovat odottaneet ja rukoilleet. Rukoukset on kuultu. Herätys näyttää alkaneen.

    Rippikoululaiset kertovat tulleensa rippikouluun, koska tahtovat tietää, mistä kristillisessä uskossa on kyse. Varusmiespalvelustaan suorittavat asevelvolliset tulevat runsain joukoin vapaaehtoisiin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin. Nuoret haluavat keskustella uskonasioista koska pitävät niitä tärkeinä. Kirkkojen penkeissä istuu nuoria ihmisiä, jotka ilmiselvästi eivät ole kokeneita kirkossakävijöitä. Tällaista viestiä kuuluu nyt kaikkialta. Jonkin aikaa on jo puhuttu nuorten miesten uskonnollisen kiinnostuksen heräämisestä. Nyt samaa tapahtuu myös tyttöjen keskuudessa. Jumalan sade kostuttaa kuivaa maata.

    Onko meillä vanhemmilla ja – puhun nyt itsestäni – jo vähän leipääntyneillä kristityillä rakkautta ja kärsivällisyyttä avata sydämemme ja sylimme niille nuorille, jotka tulevat luoksemme ehkä hankaline kysymyksineen? Heillä ei välttämättä ole paljon tietoa mutta sitäkin enemmän intoa ja halua oppia. Löytävätkö he turvallisen kodin meidän yhteisöistämme? Kunpa Jumalan antama herätys koskettaisi rajusti myös meidän sydämiämme, jotta voisimme yhdessä ensirakkauttaan hehkuvien kanssa ylistää Jumalaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kirkollista elämää eteläisellä pallonpuoliskolla

    Keijo Plit: Suomalaista luterilaisuutta Australiassa. Merimieslähetysseuran ja seurakuntien toimintaa 1916–2016. Luther-kirjat 2024.

    Keijo Plit on kirjoittanut merkittävän kirjan suomalaissiirtolaisuudesta. Australian suomalaisista ja heidän kirkollisesta elämästään on kirjoitettu aiemmin vain vähän. Tärkein teos on Erkki Kansanahon Etelän ristin alla, joka on ilmestynyt jo vuonna 1975. Raila Mantere julkaisi vuonna 2003 selvityksen Kirkon ulkosuomalaistyöstä ja Olavi Koivukangas vuonna 1986 yleisesti Australian siirtolaisuudesta.

    Plit lähtee liikkeelle vuodesta1916, jolloin ensimmäinen Merimieslähetysseuran työntekijä saapui Australiaan. Paavo Hytönen tuli maahan vuonna 1935 ja joutui internoiduksi toisen maailmansodan aikaan (1942–1944). 1940-luvun lopulla Kansalliskirkko Amerikasta aloitti suomalaistyön Australiassa. Suomesta Toivo Kuusiola (1949–1954) ja Heikki Castrén (1955–1959) tulivat työhön Merimieslähetyksen lähettäminä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Mihin kiinnitän katseeni?

    Olemme ystäväni kanssa pitäneet noin kymmenen vuoden ajan joka perjantai lyhyen rukoushetkisen. Elämän hektisyydestä johtuen olemme usein joutuneet turvautumaan etäyhteyteen. Pidämme silti kiinni tästä ihanasta tavasta viedä yhdessä sydäntä painavat asiat Jeesuksen käsiin. Onhan hän luvannut: ”Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt 18:20) Tätä viikoittaista hetkistä varten olen käyttänyt rukousvihkosta. Vihon vasemmanpuoleisille sivuille olen kirjoittanut rukouspyynnöt omani, lähimmäisten elämän ja koko maailman hädän puolesta Oikeanpuoleiset sivut on varattu kiitokselle ja rukousvastauksille. Vihkoa selatessa huomaan, miten täynnä ovat vasemmanpuoleiset sivut ja miten vähän asiaa on kertynyt oikeanpuoleisille.

    Mistä tämä kertoo? Eikö rukouksiimme vastatakkaan? Enkö todella löydä kiitollisuuden ja kiitoksen aiheita?

    Luulenpa, että kyse on näköharhasta. Siitä, mihin itse kiinnitän katseeni ja huomioni. Tulee mieleen nuoruudenystäväni kirjoitus vanhaan muistikirjaani: ”Käännä katseesi aurinkoon, niin et voi nähdä varjoa, joka on takanasi.” Varjot seuraavat meitä jokaisena hetkenä, raskaina ja pelottavina. Taakkoja on yhä enemmän, mieltä painavat niin monet asiat, jos ei omat ja läheisten, niin sitten ainakin tämä maailman pahuus, sodat ja kärsimykset. Ja kuin huomaamatta alankin kantaa koko maailman hätää omilla harteillani luullen näin tekeväni Herrani tahdon mukaisesti. Unohtuu niin helposti, että rukoilijan tehtävä onkin välittää kaikki tämä ahdistus ja tuska hänen hoidettavakseen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista