Essi Tuomala

Mutta miten Jeesus pelastaa? Omalla lohtolaismurteellani saamme jo vastausta aika pitkälle: Jeesus savesa. Siis mudassa, liassa, itsensä ja vaatteensa sotkien. On touhuttu kunnolla, mikäli käytämme kuvaa vaikkapa pojanviikarista. Ja Vapahtajaamme sama sovitettuna: on tehty töitä. Hänen kohdallaan on taisteltu kuten Hyvä Paimen tekee. Hyvä Paimen kun tunnetaan haavoistaan, taistelun jäljistä.

Magda: Minulla eli pitkään unelma minimalistisesta vaatteesta lempiraamatunkohdastani Jes. 43:1–3. Päädyimme tekemään yhdessä ystäväni kanssa tussilla Prisman valkoiseen T-paitaan ensimmäisen vedoksen. Alettuani seurustelemaan Jaakon kanssa maalasin hänelle valkoiseen T-paitaan kuvan Jeesuksesta. Tämä herätti yllättävän paljon huomiota seurakuntapiireissä ja aloimme pohtia, olisiko vaatteita mahdollista lähteä tekemään muillekin ihmisille. Jaakon veli Toivo hyppäsi yrittäjähenkisenä ihmisenä mukaan ja yritys pyörähti tavallaan itsestään liikkeelle.

Minusta tuntuu, että muistutamme toisiamme Jeesuksesta vaikeuksien keskellä, mutta emme hyvinä päivinä. Kun ystävä on surullinen, kerron, että Jeesus on lähellä ja ehkä lupaan myös rukoilla, että Jeesuksen läsnäolo oikein tuntuu. Joskus puhutaan siitäkin, että myös Jeesus suree ja on myötätuntoinen, jos ihminen on murheellinen. Enpä muista koskaan sanoneeni ilosta hihkuvalle ystävälle, että Jeesus on lähellä ja nauraa kanssasi.

Puhe Hengestä ei ole meille yhtä luontevaa kuin usko Luojaan tai Jeesukseen. Raamatun kuva Hengestä jää salaperäiseksi. ”Henki [tai tuuli] puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee”, kuvaa Jeesus (Joh. 3:8). Hän myös varoittaa, ettei Hengen pilkkaaja saa koskaan anteeksi (Matt. 12:31). Niinpä vanhat nikealaiset pysyivät vaiti, vaikka aiemmat tunnustajat sanoivat edes jotain.

Moni meistä kysyykin nyt, miksi maksaa kirkollisveroa ja tukea kansankirkkoa, jos se samalla pyrkii rikkomaan sitä hengellistä kotia, joka itselle on tullut rakkaaksi. Erityisen turhauttavaa on, jos seurakunnissa tai hiippakunnissa nähdään enemmän vaivaa luterilaisten herätyskristittyjen messujen rajoittamisen kuin niiden arvostamisen eteen.

Helsingissä perheineen asuva Sinivirta syntyi Ruotsissa, kuten myös hänen kaksi pikkusiskoaan. Perheen äiti ja isä olivat muuttaneet Pohjanlahden toiselle puolelle Keski-Pohjanmaalta. Isä oli töissä helluntaiseurakunnan pastorina Eskilstunassa. Äiti oli kotona Susannan ja hänen pikkusiskojensa kanssa. Ruotsissa perhe asui ensin kerrostalossa, mutta muutti sitten maalle, missä kolmi-nelivuotiaalla tytöllä ei ollut samanikäisiä leikkikavereita. Oli kuitenkin luonto, jota Sinivirta rakasti jo silloin. Lapsuuden kesiä Sinivirta vietti Kokkolassa ja Lohtajalla.

Kurvinen pääsi vuonna 1862 Helsingin Lähetyskouluun sen ensimmäiselle vuosikurssille. Vaikka hänellä oli kutsumus lähetystyöhön, epävarmuus Jumalalle kelpaamisesta jäyti. Lopulta löytyi vakuuttuneisuus syntien anteeksisaamisesta Jeesuksen ristintyön tähden ja samalla autuuden tunto. Näin Kurvinen liittyi evankelisen liikkeeseen.

– Meneillään on koko avioliittoinstituutiota koskeva muutos, joka näkyy myös seurakunnissa, sanoo Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja Hanna Ranssi-Matikainen, joka kirjoitti aiheesta hiljattain kolumnin Uusi Tie -lehteen.

Autoa ajavalla täytyy olla ajotaitoa. Moottorin pitää olla kunnossa ja polttoaineen riittävyyttä on seurattava. Jos tankki tyhjenee, päämäärää ei saavuteta.