Sanansaattajan maksulliset artikkelit

– Ensimmäinen mimmiliigalainen. Ihanat fiilikset, Anne kertoo.

Onko meillä vanhemmilla ja – puhun nyt itsestäni – jo vähän leipääntyneillä kristityillä rakkautta ja kärsivällisyyttä avata sydämemme ja sylimme niille nuorille, jotka tulevat luoksemme ehkä hankaline kysymyksineen? Heillä ei välttämättä ole paljon tietoa mutta sitäkin enemmän intoa ja halua oppia. Löytävätkö he turvallisen kodin meidän yhteisöistämme? Kunpa Jumalan antama herätys koskettaisi rajusti myös meidän sydämiämme, jotta voisimme yhdessä ensirakkauttaan hehkuvien kanssa ylistää Jumalaa.

Morbi non est eget diam aliquam viverra at nec felis. Ut ut arcu dolor. Pellentesque habitant morbi tristique senectus et netus et malesuada fames ac turpis egestas. Ut non leo cursus, vestibulum massa nec, posuere lorem. Nunc rhoncus porttitor risus in dictum. Vestibulum imperdiet augue libero. Pellentesque euismod imperdiet lacus, eget convallis ipsum. Morbi sollicitudin accumsan urna, eget vestibulum tellus. Nam condimentum vestibulum lectus, ut suscipit urna blandit et. Ut feugiat luctus sollicitudin. Praesent vitae magna enim. Pellentesque ultrices, augue sit amet pretium consequat, tortor eros iaculis quam, cursus laoreet purus turpis et mauris. Suspendisse tellus turpis, imperdiet et nunc sed, congue interdum arcu.

Plit lähtee liikkeelle vuodesta1916, jolloin ensimmäinen Merimieslähetysseuran työntekijä saapui Australiaan. Paavo Hytönen tuli maahan vuonna 1935 ja joutui internoiduksi toisen maailmansodan aikaan (1942–1944). 1940-luvun lopulla Kansalliskirkko Amerikasta aloitti suomalaistyön Australiassa. Suomesta Toivo Kuusiola (1949–1954) ja Heikki Castrén (1955–1959) tulivat työhön Merimieslähetyksen lähettäminä.

Luulenpa, että kyse on näköharhasta. Siitä, mihin itse kiinnitän katseeni ja huomioni. Tulee mieleen nuoruudenystäväni kirjoitus vanhaan muistikirjaani: ”Käännä katseesi aurinkoon, niin et voi nähdä varjoa, joka on takanasi.” Varjot seuraavat meitä jokaisena hetkenä, raskaina ja pelottavina. Taakkoja on yhä enemmän, mieltä painavat niin monet asiat, jos ei omat ja läheisten, niin sitten ainakin tämä maailman pahuus, sodat ja kärsimykset. Ja kuin huomaamatta alankin kantaa koko maailman hätää omilla harteillani luullen näin tekeväni Herrani tahdon mukaisesti. Unohtuu niin helposti, että rukoilijan tehtävä onkin välittää kaikki tämä ahdistus ja tuska hänen hoidettavakseen.

Keskustelun kirvoitti Tampereen hiippakunnan piispa Matti Revon ja Tarvaisen yhteishaastattelu (Kotimaa 6.11.), jota Vikström kommentoi yleisönosastokirjoituksessa muutama päivä myöhemmin. Vikströmin mielestä naispappeus ei ole niinkään virka- kuin naiskysymys: Raamatun naiskäsitys puhekieltoineen on vanhentunut eikä sillä voida enää nykypäivänä perustella kirkon virkaa. Tähän Tarvainen vastasi, että ”Raamatun sisältöä ei voi jakaa koreihin sen mukaan mikä sitoo ja mikä ei. Nainen pappisvirassa irrottaa pappisviran sen apostolisesta luonteesta ja hylkää virkaan liittyvät kriteerit, jotka Raamattu sille antaa”. (Kotimaa 20.11.)

Miten Jeesuksen oppilaat alkoivat ajatella, että heidän kanssaan retkeillyt opettaja oli Jumala itse? Tunnustus osoittaa, miten ajatus perustuu Pyhiin kirjoituksiin. Niinpä jokaisen tuon ajan juutalaisen olisi tullut oivaltaa sama asia. Katsotaan!

Historiankirjoitus ja suomalainen Luther-tutkimus vaikuttavat unohtaneen Lutherin ja Melanchtonin vieraan.

Eräänä kohtalokkaana yönä Lieselin perheestä tulee perhe, joka piilottelee kellarissaan juutalaista. Kyseinen Max solahtaa osaksi kummallista, tulenaran varovaista arkea. Hän antaa Lieselille 12-vuotislahjaksi kellarissa maalaamansa 13-sivuisen kirjan, joka alkaa sanoilla ”Olen koko ikäni pelännyt miehiä jotka väijyvät yläpuolellani”. Sitten hän kirjoittaa perheen luo saapumisestaan: ”Pelkällä onnella ja monilla askelilla pääsin perille. Nukuin siellä pitkän aikaa. Kuulemma kolme vuorokautta…ja mitä löysin kun heräsin? En miestä, vaan ylhäällä väijyi joku muu.” Lahjakirja päättyy näin: ”Nyt minusta tuntuu, että olemme ystävät, tyttö ja minä. – – Siitä ymmärrän, että paras ylhäällä väijyjä, jonka koskaan olen tavannut, ei olekaan mies…”

Kaikki lahkoksi väitetyt liikkeet eivät kuitenkaan ole lahkoja eikä kaikki nykyihmistä ahdistava opetus hengellistä väkivaltaa. Toisinaan sorrutaan ylilyönteihin, esimerkkinä perinteisen avioliittokäsityksen leimaaminen hengelliseksi väkivallaksi.