Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.
  • Rekkamies kuljetti Raamattuja

    Esko Mäki-Soini: Salainen tyhjä tila. toim. Marko Westerbacka. Warelia 2025.

    Sastamalasta kotoisin oleva, nykyisin Kansanlähetyksen palveluksessa työskentelevä Esko Mäki-Soini oli nuoresta asti mukana toiminnassa, jossa silloisen itäblokin maihin kuten esimerkiksi Romaniaan ja Unkariin kuljetettiin rekkoihin piilotettuina Raamattuja ja kristillistä kirjallisuutta. Matkat, joita Mäki-Soini kuvaa Salainen tyhjä tila -kirjassaan, olivat vaarallisia. Nuori rekkakuski tärisi usein pelosta rajanylityksillä, joita yhdellä matkalla oli lukuisia. Taloelementtikuormaan piilotettujen Raamattujen löytyminen olisi merkinnyt kuljettajalle kuulusteluja ja pahempiakin seurauksia.

    Kirja kuvaa koskettavasti lujaa ystävyyttä ja työtoveruutta sekä kuormien kuljettajien että henkensä uhalla kirjallisuutta vastaanottavien kristittyjen välillä. Aluksi epävarma Mäki-Soini karaistuu vähitellen ja oppii, miten tullimiesten kanssa toimitaan ja miten ryöstöyrityksistä voi yrittää selvitä. Tietynlainen kovuus ja omien tunteiden kuolettaminen tulee hinnaksi sille, että kristillisen kirjallisuuden salakuljetus ja myöhemmin, rautaesiripun murruttua, avustuskuormien kuljettaminen Itä-Eurooppaan on ylipäänsä mahdollista. Esko Mäki-Soini näki reissuillaan paljon inhimillistä kärsimystä: köyhyyttä, prostituutiota, lastenkoteja, psykiatrisiin laitoksiin suljettuja ihmisiä, väkivaltaa. Kirjan sivuille on ajopäiväkirjojen ohella tallentunut myös ilo rakkauden löytämisestä. Mäki-Soini tutustui työnsä kautta amerikkalaiseen Sandi Bozziniin, jonka kanssa avioitui vuonna 1993. Pariskunnan kaksi jo täysi-ikäistä lasta syntyivät perheen asuessa Suomessa. Olisin mielelläni lukenut myös Mäki-Soinin vaimon ja lasten ajatuksia Esko Mäki-Soinin työstä, sillä perhe oli usein mukana avustuskuljetuksissa. Näin kirjan tarinasta olisi tullut kokonaisempi.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Aamupalaksi psalmeja

    Karkun evankelisen opiston rehtori Milka Jääskeläinen on syvällinen jalkapallofani, joka neuloo itsensä pois päivän hektisyydestä. Hänestä opettajan on tärkeää kuunnella oppilaitaan tarkalla korvalla.

    Luokanopettaja ja uskonnon aineenopettaja Milka Jääskeläinen aloitti Karkun evankelisen opiston rehtorina elokuussa. Hänen henkilökohtainen historiansa opiston kanssa on aiemmin ollut ”vähäinen” käsittäen kuitenkin esimerkiksi lintukurssille osallistumista ja juhannuksenviettoa.

    – Olen silti jo aiemmin tiennyt, että tämä paikka on monelle ihmiselle tärkeä ihan tunnetasolla, Jääskeläinen kertoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuka on uskollinen?

    Maata Näkyvissä -festarit juhlii tänä syksynä 40-vuotista taivaltaan teemalla Uskollinen. Neljäkymmentä vuotta on raamatullinen aikamääre. Israelin kansa oppi neljänkymmenen erämaavuoden aikana, että Jumala pysyy uskollisena silloinkin, kun ihmisen uskollisuus horjuu.

    Maata Näkyvissä -festarit sai alkunsa, kun koululainen Timo Vainio menehtyi sairaskohtaukseen kesken koulupäivän. Hänen isosiskonsa ja kaverinsa päättivät järjestää muistotilaisuuden, joka sai nimekseen Maata Näkyvissä. Jumala tarttui tapahtumaan, ja vuosien varrella on nähty monia käänteitä, mutta tänä syksynä tämä Pohjoismaiden suurin kristillinen nuorisotapahtuma järjestetään jo 40. kerran. Tämän vuoden teema on uskollinen. Mistä oikein on kysymys?

    Me ollaan nähty kuinka meri halkeaa, seurattu pimeässä tulta valkeaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sleyn lähetystyö 2030

    Lähetystyön on jatkuttava siihen päivään asti, kun Jeesus tulee takaisin. Sley toteuttaa yhtenä lähetysjärjestönä Kirkon Herran antamaa lähetyskäskyä. Vaikka tehtävänanto on muuttumaton, olosuhteet muuttuvat. Siksi aika ajoin on syytä tarkistaa ja päivittää lähetysstrategiaa. Kesäkuussa Sleyn hallitus hyväksyi lähetysstrategian vuoteen 2030 asti.

    Sleyn lähetystön missio, perustehtävä, pohjautuu Sleyn sääntöjen tarkoituspykälään. Uudessa strategiassa missio on ilmaistu seuraavasti: ”Sley toteuttaa Kristuksen kirkolleen antamaa lähetystehtävää pitäen työnsä perustana Sleyn sääntöjen tarkoituspykälää: ’Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.’”

    Lähetysstrategian visio määrittelee suunnan, johon haluamme kulkea ja jossa tahdomme olla viiden vuoden kuluttua. Uuden strategian visiossa on kolme kohtaa. Ensin: ”Tuomme iankaikkisen pelastuksen ja hengellistä toivoa tavoittamattomille ihmisryhmille, rakennamme yhteyksiä yli kulttuurirajojen ja teemme Kristuksen rakkautta eläväksi sanoin ja teoin.”

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Seiväshyppääjä Juho Alasaari: ”Olen ensisijaisesti uskova, vasta sitten urheilija”

    Seiväshyppääjä Juho Alasaari voitti kultaa vuonna 2023 alle 23-vuotiaiden Euroopan mestaruuskisoissa. Tänä vuonna hän sai haltuunsa alle 23-vuotiaiden sisäratojen Suomen ennätyksen. Voittamistakin tärkeämpää hänelle on silti usko Jeesukseen.

    Miten usko vaikuttaa siihen, miten näet urheilun?

    Lähtökohtaisesti urheilu on minulle toissijainen asia, johon ei tarvitse sitoa omaa identiteettiä. Olen ensisijaisesti uskova ja vasta sitten urheilija, mikä ottaa painetta pois urheilusta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Ensimmäiset ja viimeiset lennot

    Mikä on merkityksellisen elämän mitta? Milloin elämä on enemmän taakka kuin lahja, enemmän onnettomuus kuin siunaus? Tätä pohtii uskonnonfilosofi Lari Launonen kirjassaan Poikani, elä vielä ensi talvi − lyhyen elämän filosofia (Otava 2024). Hänen Huugo-poikansa syntyi vakavasti sairaana, ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan ja menehtyi ennen neljättä syntymäpäiväänsä. Vanhemman tunneskaala Huugon elämän vaiheissa on mittava, ilosta kipuun, heikotuksesta hassutteluun.

    Teoksen äärellä nousi monia ajatuksia, mutta kaksi teemaa yli muiden.

    Ensimmäisenä: ihmisarvo. Joidenkin ihmisten arvon vuoksi noustaan barrikadeille ja taistellaan kynnet verillä. Toisten arvo selitetään pois ja poljetaan maan tomuun: ihmisten, jotka syntyvät vääränlaisina tai vääränä hetkenä. Kuka määrittää näiden välisen eron? Ihminen. Kuka sanoo: ”Minä olen luonut sinut sisintäsi myöten — Sinä olet ihme, suuri ihme”? Jumala. (Tai no Daavid ja eri persoonapronomineilla, mutta Jumala uskoakseni allekirjoittaa asian.) Maailmassa on ääniä, joiden mukaan Huugon olisi kuulunut jäädä syntymättä, mutta toisin kävi. Kaiken koetun jälkeen Launonen toteaa: ”Huugon elämä oli lyhyt, mutta hyvä, paljon parempi kuin monien terveiden lasten elämä tässä maailmassa.”

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sosiaalinen media haastaa käyttäjänsä etiikan

    Ihmisen pimeät puolet tulevat somessa esiin, kun hän luulee voivansa sanoa nimettömyyden valheellisessa suojassa mitä tahansa. Some ei kuitenkaan ole muusta todellisuudesta erillinen tila, jossa kymmenen käskyä eivät sitoisi ihmistä.

    Sleyn viestinnän koordinaattori Martti Pyykönen järkyttyi viimeksi sosiaalisen median äärellä syyskuun kymmenes päivä, kun X-palvelussa julkaistiin täysin suodattamattomia videoita amerikkalaisen konservatiiviaktivisti Charlie Kirkin murhasta.

    – Olin yöllä hereillä, kun näin videot. Pian alkoi tulla naureskelu- ja pilkkavideoita, joilla iloittiin Kirkin kuolemasta. Se tuntui todella pahalta, Pyykönen sanoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Messuherätys

    Evankelinen liike on pitkän historiansa aikana kokenut erilaisia vaiheita. Siionin kannelta laulaneen seuraliikkeen valloitti 1980–1990-luvuilla raamattuherätys, ja Raamattu tutuksi -luennot kokosivat seurakuntasalit ja Sleyn omat rukoushuoneet ja kirkot täyteen hyvää raamattuopetusta kaipaavia ihmisiä. Evankeliumiyhdistys sai palvella omalla ydinosaamisellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntia. Jo paljon aikaisemmin evankelisen liikkeen historian aikana on koettu rukoushuoneiden rakentamisen ja kansanopistojen perustamisen aikoja, nuorisoherätyksiä on ollut siellä täällä, ja lähetysinto on sytyttänyt sydämiä tukemaan työtä milloin Japanissa, milloin Keniassa, milloin jossain muussa maailmankolkassa.

    Tällä hetkellä näyttää olevan meneillään messuherätys. Messuyhteisöt eri puolilla Suomea kasvavat ja uusia syntyy. Paikoin ongelmana alkaa olla tilojen ahtaus. Joissain paikoissa on jo harkittu kahden messun viettämistä sunnuntaisin. Messuihin kokoontuu herätysliikkeitten parissa kasvanutta väkeä mutta yhä enemmän myös niitä tavallisia kirkossa kävijöitä, jotka eivät enää koe oman paikallisseurakuntansa toimintaa rakentavana. Ilahduttavan paljon messuyhteisöihin löytää tiensä myös heitä, joilla ei ole mitään hengellistä taustaa. Jumalan tuuli puhaltaa.  Messuyhteisöille on selvä tarve – eiväthän ihmiset niihin muuten tulisi.

    Paikallisseurakuntarakenteeseen perustuvalle kirkollemme messuyhteisöt näyttävät olevan ongelma. Ne koetaan kilpailevana toimintana. Siksi niiden toimintaedellytyksiä pyritään rajoittamaan tai messujen toimittaminen jopa kielletään. Paikallisseurakunnille halutaan taata messumonopoli. Kirkon johdon taholta messuyhteisöjen moititaan hajottavan kirkkoa. Mutta entä jos messuyhteisöt hyväksyttäisiin paikallisseurakuntien rinnalla toimiviksi henkilöseurakunniksi ja siten osaksi kirkon virallista rakennetta? Entä jos kirkon johto iloitsisi siitä, että ne tarjoavat hengellisen kasvupaikan suurelle joukolle kirkon jäseniä? Silloinhan messuyhteisöt eivät hajottaisi vaan päinvastoin rakentaisivat kirkkoa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kallion sylissä

    Toisessa Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.” (2. Moos. 33:22–23)

    Oletko koskaan elämässäsi tosi ahtaalla? Jos olet saanut vaeltaa täällä useamman vuosikymmenen, todennäköisesti vastaat kyllä. Joudumme kokemaan elämässämme monenlaisia ahdistavia juttuja, menetyksiä, sairautta ja vastoinkäymisiä. Niitä riittää jokaisen kohdalle.

    Vaikea elämäntilanne voi tuntua järkyttävän ahdistavalta. Aamulla herätessä vieraana on pelko, illalla kauhu ja yön uni on täynnä painajaisia. Olo on kuin ahtaaseen kallionkoloon tungettuna. Joka puolella on vastassa kova ja kylmä kiviseinä, joka ei hievahdakaan nyrkiniskuista, jos ylipäätään on tilaa edes käsiä nostaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Äiti, puhelin pois!”

    Yksi nykypäivän tärkeimmistä vanhemmuustehtävistä on tuoda järkeä älylaitteiden käyttöön. Samaan aikaan moni vanhempi joutuu miettimään myös omaa suhdettaan somemaailmaan ja alati kasvavaan ruutuaikaan.

    Tänä syksynä on puhuttu paljon puhelinten haitoista erityisesti pienten lasten ja koululaisten kohdalla. Monissa kouluissa lanseerattu kännykkäkielto on herättänyt keskustelua niin oppilaissa, opettajissa kuin vanhemmissakin. Nimettömät äidit ja isät ovat avautuneet mediassa pienten lastensa puhelinaddiktioista ja siitä, kuinka vaikea vanhempana on rajata lasten ruutuaikaa.

    Ulkomailla on tavallista, ettei alakouluikäisillä lapsilla ole puhelimia lainkaan, Suomessa taas poikkeuksellista on se, jos puhelinta ei ole.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista