Essi Tuomala

Keskitalon seurakunnan jäsenet ovat kotoisin Iranista ja Afganistanista. Asetelma ei ole yhteisestä kielestä huolimatta aivan ongelmaton.

Jeesuksen kuulijoille oli selvää, mitä ristin kantaminen tarkoitti: häpeää, kärsimystä ja lopulta kuolemaa. Roomalaisten käyttämän teloitustavan tarkoitus oli nimenomaan häpäistä kuolemaantuomittu. Siksi ristiinnaulitsemiset toteutettiin julkisella paikalla, jossa oli paljon ihmisiä seuraamassa. Ennen varsinaista ristiinnaulitsemista tuomittu joutui kantamaan ristiä tai oikeastaan sen poikkipuuta vilkkaita katuja pitkin teloituspaikalle, jotta vierestä katselijat saivat pilkata häntä. Sellaiseen pilkan ja häpeän kantamiseen Jeesus siis kutsui seuraajiaan. Mutta miksi Jeesuksen seuraamiseen olisi liittynyt häpeä? Sitä kuulijat eivät varmaan vielä osanneet ymmärtää. Olihan Jeesus heille vielä tuossa vaiheessa kauan odotettu voittoisa Messias, Psalmin 24 kunnian kuningas. Hänen seuransahan pitäisi tuottaa kunniaa eikä häpeää.

Hartala oli ostoksilla ja kysyi, eikö hän voisi kuitenkin mennä kodin kautta. Se ei käynyt. Hartala lähti sairaalaan, mutta haki vielä matkalla lähetteen Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöltä. Kun hän käveli Töölöstä Meilahteen, rintakipu yltyi kovaksi. Hartala mietti, kuolisiko hän nyt kadulle puristaen kädessään lähetettä sydäntutkimukseen.

Jokin aika sitten pahimman synkistelyni keskellä astuin ulos kodistani ja menin kävelylle. Soittelin erään ystäväni kanssa ja puhelun aikana yllättäen muistin, mitä kaikkea hyvää vaikkapa omassa seurakunnassani on luotu ja ollaan vielä luomassa. Ymmärsin jotain valtavan keskeistä.

Esikasvatus on hyvässä vauhdissa. Tammikuussa kylvin jo keijunmekkojen ja kelloköynnösten siemenet. Minulla on puhelimessani appi, jolla seuraan, että kasvit saavat riittävästi valoa. Suomessa taimien kasvattaminen siemenistä vaatii keinovaloa huhtikuulle asti, vähintään viisisataa luksia. Kylvän vielä koristetupakkaa ja hämähäkkikukkaa ja keväämmällä tuoksuherneitä ja krassia. Kasvihuoneen otan käyttöön heti kun mahdollista.

Arvostus ja toisen ihmisen kunnioittaminen tai niiden puute ovat läsnä kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”, opettaa Raamattu Roomalaiskirjeessä (12:10). Se, että ihminen osoittaa arvostavansa toista ihmistä, tarkoittaa kristinuskon näkökulmasta Jumalan kuvan kunnioittamista hänessä. Toista on kohdeltava niin kuin itse haluaisi tulla kohdelluksi.

Ihmiskunnan yhteiset maailmanlaajat ongelmat luovat kuitenkin kiusauksen luopua kristillisen uskon erityisyydestä ja yrittää sen sijaan etsiä eri uskonnoista yhteisiä ja yhdistäviä piirteitä. Näin luodaan rauhaa ja harmoniaa muuten niin repaleiseen maailmaan, ajatellaan. Sellainen rauha on kuitenkin pettävää, koska se ei ole lähtöisin hänestä, joka on Rauhan Ruhtinas. Hindulaisen joogan tai buddhalaisen mietiskelyn tuominen kristillisiin seurakuntiin ei edistä evankeliumin eikä rauhan asiaa. Todellisen rauhan tuo evankeliumi, joka kertoo ensin Jumalan tekemästä rauhasta ihmiskunnan kanssa ja kehottaa sitten meitä rauhantekijöiksi levottoman maailman keskelle.

New York Cityn afroamerikkalaisessa seurakunnassa Bonhoeffer löytää henkilökohtaisen uskon ”kuolleen uskonnon” sijaan. Juoneen punotaan myös ilmeisen keksittyjä antirasistisia elementtejä, kun Bonhoeffer yrittää puolustaa mustaa opiskelutoveriaan rotusorrolta. Tämä toimii pohjustuksena alkavalle holokaustille.

Mutta miten Jeesus pelastaa? Omalla lohtolaismurteellani saamme jo vastausta aika pitkälle: Jeesus savesa. Siis mudassa, liassa, itsensä ja vaatteensa sotkien. On touhuttu kunnolla, mikäli käytämme kuvaa vaikkapa pojanviikarista. Ja Vapahtajaamme sama sovitettuna: on tehty töitä. Hänen kohdallaan on taisteltu kuten Hyvä Paimen tekee. Hyvä Paimen kun tunnetaan haavoistaan, taistelun jäljistä.

Magda: Minulla eli pitkään unelma minimalistisesta vaatteesta lempiraamatunkohdastani Jes. 43:1–3. Päädyimme tekemään yhdessä ystäväni kanssa tussilla Prisman valkoiseen T-paitaan ensimmäisen vedoksen. Alettuani seurustelemaan Jaakon kanssa maalasin hänelle valkoiseen T-paitaan kuvan Jeesuksesta. Tämä herätti yllättävän paljon huomiota seurakuntapiireissä ja aloimme pohtia, olisiko vaatteita mahdollista lähteä tekemään muillekin ihmisille. Jaakon veli Toivo hyppäsi yrittäjähenkisenä ihmisenä mukaan ja yritys pyörähti tavallaan itsestään liikkeelle.