Essi Tuomala

Naistenlehdissä mainostetaan äänimaljahoitoja, terveydenhuollon hoitosuosituksissa törmää mindfulnessiin, kirkollisessa lehdessä haastatellaan noitia ja shamaaneja ja seurakunnan tiloissa joogataan.

Minkälainen on oma raamatunlukurutiinisi arjen keskellä?

Lukiolaispoika oli sonnustautunut pukuun ja kravattiin, kun hän meni kysymään kesätöitä Sipoon Sanomista. Toimittaja oli epäilevä: ”Olet lukiossa, ja kuvittelet pääseväsi kesätoimittajaksi!” Lehden päätoimittaja, joka lauloi samassa kuorossa kuin työnhakijan isä, halusi kuitenkin antaa nuorukaiselle mahdollisuuden. Tämä saisi kokeilla toimittajan hommia seuraavana viikonloppuna.

Olen usein kertonut edesmenneestä miehestä, joka kävi silloin tällöin meidän nuorempien miesten raamattu- ja rukouspiirissä. Hänellä oli tapana sanoa sytyttävästi: ”Oli pikkusen hyvä olla.” Hän kertoi vuosikymmenien takaisesta evankelisen herätyksen ajasta, jolloin Jumalan armo oli hänelle kirkastunut. Siitä tuli ”pikkusen hyvä olla.”

Mahtaisiko se tarkoittaa, että Ukrainassa on rauhan saavuttamiseksi suostuttava siihen. että on tingittävä oikeudenmukaisuudesta, mutta niin että Itä-Ukrainasta tulee mieluummin jaetun Saksan mallin mukaan jonkinlainen uusi DDR kuin Suomen mallin mukainen naapurille luovutettu Karjala?

Sleyn isoskoulutusviikonlopussa kysyttiin ensimmäisen vuoden isosilta heidän raamatunlukutottumuksistaan. Viidestäkymmenestäviidestä nuoresta neljätoista kertoi lukevansa Raamattua päivittäin, seitsemän 3–5 kertaa viikossa ja suurin osa hiukan sitä harvemmin. Seitsemän nuorta kertoi, ettei lue Raamattua juuri koskaan. Peräti viisikymmentä nuorta, yhdeksän kymmenestä, ilmoitti haluavansa lukea Raamattua nykyistä enemmän.

Kirkko elää ja toimii muuttuvassa maailmassa. Kirkko ei voi sulkea silmiään muutokselta ja yrittää elää sellaisessa maailmassa, jota ei enää ole. Kirkon on puhuttava ihmisten kieltä, vastattava heidän ajankohtaisiin kysymyksiinsä ja julistettava parannusta erityisesti niistä Jumalan sanan vastaisista asioista, jotka kussakin ajassa ovat pinnalla. Kirkon siis on muututtava, mutta ei ajan hengen vaatimusten mukaisesti vaan ennemmin juuri niitä vastaan. Kirkon on uudestaan ja uudestaan arvioitava, miten kussakin ajassa ja kulttuuripiirissä Jumalan muuttumatonta sanaa ja erityisesti puhdasta evankeliumia on julistettava ymmärrettävästi ja kohti käyvästi. Ajan hengen virrassa lipuvalla kirkolla ei ole tarjota ihmisille turvallista perustaa eikä se kykene muuttamaan maailmaa. Juuri siksi apostoli Paavalin ohje kristityille ja heidän muuttumiselleen on tällainen: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Myanmarissa hiljattain ollessamme vierailimme surukodissa. Perhe oli menettänyt tyttärensä Mercyn (suom. armo). Mercy syntyi silloin, kun asuimme Myanmarin Yangonissa. Hän syntyi vakavasti sydänvikaisena, monivammaisena. Lääkäri oli sanonut Mercyn sydänongelman olevan niin vakava, ettei häntä voida auttaa Myanmarissa. Elinaikaa ei luvattu paljon. Mercy kastettiin parin viikon ikäisenä. Kaikkien yllätykseksi perhe sai pitää tytärtään lähes 7-vuotiaaksi saakka. Mercy ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan, mutta hän hymyili, itki ja tarkkaili ympäristöään. Hän kommunikoi silmillään ja kaipasi huomiota. Vanhemmilleen ja isoveljelleen hän oli hyvin rakas perheenjäsen.

Jumala johdattaa kristityn toisinaan autiomaahan. Sitä ei tee sattuma, sielunvihollinen tai kurja kohtalo. Siellä, missä Pyhä koskettaa, seuraa erämaa tai houkutus. Näin tapahtui usein evankeliumeissakin. Jeesuskin joutui heti kasteensa jälkeen autiomaahan, minne hänet veti Pyhä Henki.