Oletko kuullut sanottavan, että Jeesukselle ei mikään inhimillinen ole vierasta? Minä olen kuullut tuon tapaista ilmaisua käytettävän aika usein, mutta vain tietyn tyyppisissä yhteyksissä. Jeesuksen elämää ihmisenä ja sen kokemuspuolta korostetaan kivun, kärsimyksen ja ahdistuksen hetkillä. Muistetaan kertoa, että Jeesus on siellä, missä on surua ja tuskaa. Ja että Jeesus tietää mitä se on, olihan hän itsekin ihminen maan päällä. Kipujen mies ja sairauden tuttava. Se on tietenkin totta.
Mutta jos Jeesukselle ei mikään inhimillinen ole vierasta, pitäisi yhtä paljon puhua myös siitä, että Jeesus on siellä, missä syödään, juodaan, lauletaan, nauretaan, tanssitaan ja juhlitaan. Jos Jeesus tietää, miltä tuntuu olla ihminen, hän tietää varmaan sen, millaista on nauraa vedet silmissä kaverin kertomalle hauskalle jutulle. Ja Jeesus tietää sen, miten kivaa on viettää aika hyvässä seurassa. Jeesus tietää, miten onnellinen voi olla, kun yllättyy iloisesti. Surun hetkellä ajatus Jeesuksen läsnäolosta lohduttaa ja tuo turvaa. Mikä vaikutus mahtaisi olla sillä, jos yhtä lailla muistaisi Jeesuksen läsnäolon syntymäpäiväjuhlissa, rantalomalla tai ravintolassa, kun ilo on ylimmillään?
Minusta tuntuu, että muistutamme toisiamme Jeesuksesta vaikeuksien keskellä, mutta emme hyvinä päivinä. Kun ystävä on surullinen, kerron, että Jeesus on lähellä ja ehkä lupaan myös rukoilla, että Jeesuksen läsnäolo oikein tuntuu. Joskus puhutaan siitäkin, että myös Jeesus suree ja on myötätuntoinen, jos ihminen on murheellinen. Enpä muista koskaan sanoneeni ilosta hihkuvalle ystävälle, että Jeesus on lähellä ja nauraa kanssasi.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.
