Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.
  • Mercy pääsi perille

    Kevät on kesän eteinen. Jää sulaa, routa poistuu, varhaiset kukat kukkivat ja puut luovat silmujaan. Etenkin täällä pohjolassa nautimme kevään ja kesän tulosta. Jumala on ihmeellinen Luoja. Häntä saamme kiittää luonnon rikkaudesta sekä oman elämämme lahjasta.

    Myanmarissa hiljattain ollessamme vierailimme surukodissa. Perhe oli menettänyt tyttärensä Mercyn (suom. armo). Mercy syntyi silloin, kun asuimme Myanmarin Yangonissa. Hän syntyi vakavasti sydänvikaisena, monivammaisena. Lääkäri oli sanonut Mercyn sydänongelman olevan niin vakava, ettei häntä voida auttaa Myanmarissa. Elinaikaa ei luvattu paljon. Mercy kastettiin parin viikon ikäisenä. Kaikkien yllätykseksi perhe sai pitää tytärtään lähes 7-vuotiaaksi saakka. Mercy ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan, mutta hän hymyili, itki ja tarkkaili ympäristöään. Hän kommunikoi silmillään ja kaipasi huomiota. Vanhemmilleen ja isoveljelleen hän oli hyvin rakas perheenjäsen.

    Kaksi kuukautta ennen viimeisintä matkaamme Myanmariin Mercy oli saanut kutsun taivaan kotiin. Hänen kuolinviestinsä ei ollut tavoittanut meitä. Matkalaukussani oli Mercylle tuliaiseksi ostettu t-paita. Sitä Mercy ei enää tarvinnut. Taivaassa hänellä on päällään uusi, hohtavan valkoinen puku. Siellä hän on terve. Siellä on nyt hänen kotinsa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Erämaan opetukset

    Yksikään kristitty ei säästy hengellisiltä erämailta, paholaisen hyökkäyksiltä tai elämän kivuilta. Joskus koettelemukset ovat niin suuria, että niiden kestäminen tuntuu mahdottomalta.

    Jumala johdattaa kristityn toisinaan autiomaahan. Sitä ei tee sattuma, sielunvihollinen tai kurja kohtalo. Siellä, missä Pyhä koskettaa, seuraa erämaa tai houkutus. Näin tapahtui usein evankeliumeissakin. Jeesuskin joutui heti kasteensa jälkeen autiomaahan, minne hänet veti Pyhä Henki.

    Jeesus vastasi häntä kiusaavalle paholaiselle Jumalan sanalla ja kielsi koettelemasta Herraa, koska oikea järjestys on se, että Herra koettelee ihmistä, ei ihminen Herraa. Jeesus karkotti perkeleen pois sanansa voimalla ja osoitti samalla, ketä ihmisen on palveltava.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kaikki päivät maailman loppuun asti

    Lähetystyö alkoi tyhjältä haudalta luultavasti huhtikuussa vuonna 30 jKr. Kuollutta Jeesusta palvelemaan tulleet naiset eivät löytäneetkään rakkaan opettajansa pahoin runneltua ruumista vaan enkelin, joka viestitti hyvää sanomaa kuoleman kukistumisesta. Naiset lähetettiin ensimmäisinä ylösnousemuksen todistajina kertomaan opetuslapsille, apostoleille, pääsiäisen evankeliumi.

    Varsinainen maailmanlähetys alkoi vielä samana keväänä vain muutamaa viikkoa myöhemmin, kun ylösnoussut Jeesus oli koolla apostoliensa kanssa ja antoi heille tehtävän saarnata evankeliumi kaikille luoduille ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Siitä alkoi Kristuksen kirkon suuri tehtävä, joka on yhä edelleen kesken. Eikä kirkolla oikeastaan muuta tehtävää olekaan kuin evankeliumin julistaminen lähellä ja kaukana. Kun Jeesus lisäsi lähetyskäskyyn lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, antaa se ymmärtää, että hänen antamaansa tehtävää on toteutettava uskollisesti siihen päivään asti, kun hän tulee ja tämän maailman historia päättyy.

    Me haluamme tehdä oman osamme. Sleyn strategiaan on kirjattu yhdeksi kaikkea toimintaa ohjaavaksi arvoksi uskollisuus Raamatun sanalle, Kristuksen antamalle tehtävälle sekä luterilaiselle ja evankeliselle perinnölle. Tahdomme siis luterilaisina ja evankelisina kristittyinä viedä yksinkertaista Raamattuun perustuvaa evankeliumia niin monille ja niin kauan kuin mahdollista. Resurssimme ovat kuitenkin kovin vähäiset ja edelleen vähenevät. Toivon, että nuoren evankelisen sukupolven keskuudessa syttyy innokas lähetysherätys, niin että sekä lähtijöitä että lähettäjiä olisi runsain määrin. Jumala meitä herättäköön näkemään maailman hengellinen hätä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Paavi Franciscuksen opetus on jättänyt minuun syvän jäljen”

    Oskari Juurikkala on katolisen kirkon pappi ja dogmatiikan apulaisprofessori Roomassa, katolisessa Paavillisessa Pyhän Ristin yliopistossa. Juurikkalan mukaan ei olisi yllätys, jos Franciscuksen jälkeen seuraavaksi paaviksi haettaisiin ikään kuin virkamiesmäisempää persoonallisuutta. Jotkut katoliset ovat nimittäin pitäneet puutteena sitä, ettei opillinen selkeys ollut Franciscuksen vahvuus.

    Minkälaisen perinnön Paavi Franciscus mielestäsi antoi katoliselle kirkolle? Mitä Franciscus uudisti?

    Päällimmäisenä mieleeni tulee Franciscuksen toiminnassa ihmisen kohtaaminen, hänen ihmisläheisyytensä ja laupeuden korostaminen. Tämä on näkynyt hauskasti myös ihmisten reaktioissa Franciscuksen nukuttua pois. Kun kävelin hiljattain kotiini Trastevereen Tevere-joen rantaa, näin tutun kerjäläisen. Hän huikkasi minulle: ”Kuka meistä nyt pitää huolta, kun Franciscus on kuollut?” Köyhät kokevat, että Franciscus puhui heidän puolestaan.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Harhaoppien suohonlaulanta

    J.R.R. Tolkienin fantasiamaailmassa luojajumala Ilúvatar teki ajatuksistaan ainurin, Pyhät, joille hän antoi sävelaiheet soitettavaksi. Tuon soiton kautta hän loi maailman: kaikki maailman kauneus, suru, kunnia ja ristiriidat olivat sävelinä olleet kuultavissa ainurin soitossa jo silloin, kun mitään materiaa ei ollut. Siksi erityisesti haltiat ja ihmiset, joita myös Ilúvatarin lapsiksi kutsutaan, liikuttuvat laulusta ja musiikista. Meidän maailmamme alku taas on Jumalan sanassa. Silti voisi melkein kuvitella, että Jumala lauloi ne sanat, joilla hän loi – niin suuri vaikutus musiikilla on meihin ihmisiin.

    Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka suuri vaikutus lauluilla, hymneillä ja liturgialla on ollut myös kristillisen opin kehitykselle. Kun Pyhän Hengen jumaluudesta kiisteltiin 300-luvulla, kirkkoisä Basileios Suuri perusteli Pyhän Hengen jumaluutta sillä, että liturgiassa Pyhälle Hengelle annetaan sama kunnia, kunnioitus ja palvonta kuin Isälle ja Pojallekin. 400-luvun alussa Konstantinopolin kirkkokansa pillastui Nestoriokselle, koska tämä ei suostunut liturgiassa kutsumaan Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi, mikä johti suuriin kristologisiin keskusteluihin koko kristikunnassa. Athanasios Aleksandrialainen puolestaan kuvaa teoksessaan Areiolaisia vastaan, kuinka Konstantinopolin patriarkka Johannes Krysostomos kävi laulusotaa Jeesuksen jumaluuden kieltäviä areiolaisia vastaan. Areiolaiset kulkivat kaupungilla laulaen pilkkalauluja, kuten: “Missä ovat ne, jotka sanovat, että kolme asiaa ovat vain yksi voima?” Johannes, pelätessään että areiolaisten laulu saisi houkuteltua kirkkokansaa heidän puolelleen, järjesti omia ristisaattoja ja kulkueita, joissa kristityt lauloivat lauluja areiolaisia vastaan. Kilpalaulanta äityi melkein mellakoinniksi asti, kunnes keisari kielsi areiolaisia laulamasta laulujaan julkisesti.

    Myös meidän virsikirjamme on täynnä aarteita, jotka auttavat ymmärtämään kristillistä oppia yhä syvällisemmin. Mikä Kirkko oikeastaan on? Vaikea sanoa, mutta virsi 164 voi selventää asiaa. Kuinka tulisi suhtautua siihen, ettei Kristuksen läsnäoloa ehtoollisessa voi järjellä ymmärtää? Virsi 228 neuvoo: “Vaiti kaikki palvokaamme / salaisuutta Kristuksen / hän on tullut keskellemme / väisty huoli maallinen.” Virsiin ja hengellisiin lauluihin kannattaa siis syventyä ja antaa niiden tehdä tehtävänsä ihmissielussa. Tolkien nimittäin havainnoi aivan oikein, että usein ihmiset kuulevat luojansa äänen juuri laulussa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Anteeksipyytämisen merkitys rapautuu

    Kun ihminen loukkaa toista, hänen kuuluisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää ja pyytää anteeksi. Aikamme minäkeskeisyys korostaa kuitenkin ihmisen omia oikeuksia, ei toisen kokemuksen ja tunteiden huomioonottamista.

    ”Koska olet viimeksi pyytänyt anteeksi? Siis pyytänyt anteeksi kunnolla niin, että sisuskaluissa tuntuu katumus, pelko, ehkä häpeä ja kimppu muita inhottavia tunteita”, kysyi hiljattain Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen pääkirjoituksessaan (AL 19.4.2025). Keskisen kirjoituksen – joka muuten päättyi pääsiäisen kristilliseen teemaan anteeksiannosta ja siitä, että Jeesus sovitti ihmisten synnit – tausta oli virheessä, jonka Aamulehti teki taannoin vaaliuutisoinnissaan. Lehden toimittaja oli vaalivalvojaisten melskeessä kuullut pormestariehdokas Kalervo Kummolan sanat väärin. Tämä oli puhunut ihanasta Aamulehdestä, kun taas toimittaja oli kuullut poliitikon sanovan ”vihaan Aamulehteä”. Päätoimittaja pyysi julkisesti anteeksi Kummolalta virheellistä uutisointia. Tapaus sai hänet pohtimaan anteeksipyytämisen merkitystä syvemminkin kuin vain Kummola-tapauksen osalta.

    Keskinen viittasi kulttuurimme minäkeskeisyyteen ja yltiöyksilöllisyyteen, josta psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen hiljattain varoitti Helsingin Sanomien (4.3.2025) haastattelussa. Artikkelissa, joka oli otsikoitu ”Itsekkäiden yhteiskunta”, Keltikangas-Järvinen totesi: ”Aikuinen voi nykyään julkisesti sanoa, että minun on velvollisuus keskittyä itseeni. Tai että lakkasin tekemästä kompromisseja ja olemasta kiltti.” Vaikka ihmisellä onkin oikeus pitää kiinni rajoistaan, tämä voi kääntyä puhtaaksi itsekkyydeksi. Syyllisyyden ja häpeän tunteista ei pitäisi yrittää päästä eroon, sillä ne ohjaavat käyttäytymään oikein toisia kohtaan, Keltikangas-Järvinen painotti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Pinja Alenius ja Eeva-tytär ”Toivon, että Eevasta kasvaisi rohkea nainen”

    Pinja Alenius juhlii tänä keväänä ensimmäistä äitienpäiväänsä. Esikoisen synnyttyä hän arvostaa entistä enemmän omalta äidiltään saamaansa rakkautta ja pyyteetöntä huolenpitoa.

    – Ootko hereillä, muru? Pinja Alenius kysyy ja kurkistaa violetteihin vaunuihin, jotka alkoivat juuri yllättävästi heilua. Neljän kuukauden ikäinen Eeva ei nukukaan tällä kertaa kolmen tunnin päiväunia. Pian hän istuu hymyillen ja valppaana äitinsä sylissä. Eevalla on jalassaan äidinäidin neulomat sukat ja isänäidin tekemät lapaset.

    Lahdessa asuva Pinja Alenius kertoo, että vieraat ihmiset ovat kysyneet häneltä, onko hän tyttärensä isosisko. Tottahan se on, että Alenius näyttää nuorelta. Hän täytti 21 vuotta, kun Eevan syntymästä oli kulunut reilu viikko.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesuksen tuoksu

    Muistan lapsuudesta hetken, jona tulin koulusta kotiin ja jo melkein portaille asti tunsin vastaleivotun pullan ihanan tuoksun. Keittiön pöydältä sain napata pehmeän pullan ja syödä sen nautiskellen kylmän maidon kera. Tuo muisto kodista, rakkaasta äidistäni ja pullan tuoksusta on piirtynyt syvälle sydämeeni.

    Vastasyntyneen vauvan, kesäillassa lämpiävän saunan, vihtojen, vastaleikatun nurmen tai kukkakedon tuoksu saavat mielen ja sielun ihastelemaan ja muistelemaan. Joulu tuoksuu pipareille. Mikä voittaisikaan aamukahvin tuoksun. Tutkimusten mukaan puolison valinnassakin tuoksulla on valtavan suuri merkitys.

    Raamatussakin puhutaan tuoksuista useamman kerran. Vastasyntyneelle Jeesus-lapselle tuotiin suitsuketta, mirhaa ja monenlaisia tuoksuvia lahjoja. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan, kuinka Maria otti täyden pullon aitoa, kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Juudas moitti naista, mutta Jeesus sanoi: ”Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän hautaamispäivääni varten. Sillä köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina” (Joh. 12:7–8) Maria kiitti ja palvoi Jeesusta. Mekin saamme tulla Herramme eteen kiitollisin mielin. Meillä ei ole mitään, mikä ei jo olisi Jumalan omaa. Kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme häneltä saaneet ja joka päivä saamme, meillä on myös varaa uhrata hänelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuka korjaa herätyksen hedelmät?

    Herätys on käynnissä ja moni nuori tai vanhempikin ihminen pohtii tällä hetkellä omaa suhdettaan kristilliseen uskoon. Miten jo olemassa olevat herätysliikkeet voisivat löytää etsijät tai tulla itse löydetyiksi? Entä pitäisikö vastauskoontulleita ohjata paikallisseurakuntien toimintaan, vai olisiko heidän turvallisinta pysytellä herätysliikkeiden omilla ruokintapaikoilla?

    Luterilaisissa herätysliikejärjestöissä, Kansanlähetyksessä, Evankeliumiyhdistyksessä ja Suomen Raamattuopistolla (SRO), merkkejä herätyksestä on ollut näkyvillä jo jonkin aikaa.

    – Tilaisuuksiin on ilmestynyt nuoria miehiä, joista monet ovat tulleet jälkikäteen henkilökohtaisesti jututtamaan, kertoo SRO:n julistustyön johtaja Petri Kortelahti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sapatti, lepopäivä ja levon tarve

    Velvoittavatko Vanhan testamentin sapattisäädökset kristittyjä? Mikä on lepopäivän rooli kristillisessä kirkossa? Onko levolle raamatullisia perusteita? Tässä raamattuopetuksessa paneudumme näihin kysymyksiin.

    Sapatti on hepreaksi sabbat.  Se tulee verbistä sabat, joka merkitsee ”levätä” tai ”lakata työskentelemästä”. Sapatti tarkoittaakin Raamatussa juutalaisten lepopäivää, jonka Jumala asetti kymmenessä käskyssään.

    Antaessaan sapattikäskyn Jumala myös perusteli sen. Käsky ja perustelut löytyvät toisen Mooseksen kirjan luvusta 20: ”Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä viikossa tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin et saa tehdä mitään työtä (…) Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mikä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” (2. Moos. 20: 8–11) Jumalan luomisprosessi antoi rytmin työllemme ja levollemme.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista