Sanansaattajan maksulliset artikkelit

Mitä tarkoittaa, että ”juuri tällaisen ylipapin me tarvitsemme”? Oleellista on se, että ylipappimme Jeesus on pyhä, viaton ja tahraton. Sellaisia me ihmiset emme ole. Me olemme syntisiä, pahoja, vianalaisia, tuomittuja ja rangaistuksen ansainneita. Meitä ei pelasta mikään, ellei apu tule ulkopuoleltamme. Synti asuu meissä, ja synti kadottaa. Synti tuo rangaistuksen ja tuomion. Onko niin, että emme aina edes tajua synnin kauhistuttavuutta? Saakoon Raamattu näyttää meille synnin ja ajaa meitä Kristuksen luo apua saamaan.

Johannes Virolainen sanoi aikanaan, että pulinat pois. Edellä mainitsemieni asioiden todellinen juurisyy on kirkon oppiperustassa tehty muutos pappisviran avaamisesta naisille. Eikö senkin suhteen olisi pulinoita vähennettävä, otettava niin sanotusti lusikka kauniiseen käteen ja mahdollisuuksien mukaan pyrittävä korjaamaan kirkon ykseydelle muutoksessa syntynyttä vahinkoa?

Onkin oikein, että kristittyjä tsempataan Raamatun lukemisessa, ja lukemista helpottamaan tehdään monenlaista materiaalia. Raamatunlukijain Liitossa työmme ydintä onkin juuri tämä: teemme ja toimitamme erilaisille kohderyhmille, eri tilanteissa käytettäviä apuvälineitä Raamatun lukemiseen ja ymmärtämiseen.

– Ajattelin, että onpa omaperäinen ja hieno haave. Muistan ajatelleeni, että miksipä ei! Jollekin tuo voi toimia. Oma haaveeni liittyi urheiluun. Tykkäsin treenata.

Kaikesta aika tavallisesta tulee tosi tärkeää. Varpaiden sujauttaminen villasukkiin, kun palaa töistä kotiin. Kupillinen kuumaa keittiönpöydän ääressä ystävän kanssa. Tuttu käsi omassa kädessä vuosien jälkeenkin. Ja miksi ihmeessä matkustaa hotelleihin nukkumaan, kun kuitenkin nukkuu paremmin omassa sängyssään?

Kun todistuspuheen pitäjän sosiaalisen median profiilia selaa tarkemmin, käy ilmi, että kirkko, josta hän puhuu, on Yhdysvalloissa 1800-luvulla syntynyt Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, MAP-kirkko tai kansanomaisemmin mormonikirkko.

Aihe on noussut alkuvuoden aikana esiin useissa piispallisissa puheenvuoroissa. Radio Dein piispan kyselytunnilla helmikuussa piispa Kaisamari Hintikka puhui kirkon ja muutaman herätysliikkeen suhteista vertaamalla niitä kiristettyyn kuminauhaan. Taustalla oli muutakin kuin vain virkakysymys. Hän totesi kirkon johdon ”venyttäneen kuminauhaa jo aika pitkäksi”, jopa katkeamispisteeseen. Siinä Hintikka on oikeassa: nimenomaan kirkon johto on venyttänyt ja kiristänyt kuminauhaa. Raamattukonservatiiviset herätysliikkeet ovat pysyneet Raamattuun perustuvassa ja hyväksi koetussa linjassaan, vaikka arkkipiispa Tapio Luoma helmikuun lopun puheenvuorossaan sanoikin näkevänsä herätysliikkeiden virkateologisen linjan olevan kiristymässä.

Koska häpeä ei ohita yhtäkään meistä, niin me joudumme etsimään vastausta häpeän voittamiseen. Edellä jo kerroin vastauksen. Mutta olen pakotettu toteamaan myös sen, että ihmisen periturmelus saa aikaan myös vääriä teitä häpeän voittamiseksi. Kuinka paljon joudummekaan tänä aikana todistamaan häpeän peittämistä häpeämättömyydellä! Ja suuri yleisö taputtaa kuten sadussa keisarin uusista vaatteista. Rukoilkaamme, että Herramme ohjaisi meitä jokaista ottamaan Jumalan sanan ja hänen Henkensä työn todesta. Se merkitsee lain saarnaa sydämille, missä syntiä ei enää nähdä ja anteeksiantamuksen sanaa Kristuksesta kaikkialle armahduksen saamiseksi.

Kirjan artikkeleiden äärellä lukija saa runsaasti aineksia sen miettimiseen, miten monin tavoin sana uskonto voidaan yhteiskunnassa ymmärtää ja millaisia erilaisia ilmenemismuotoja uskonnolla on suomalaisessa yhteiskunnassa ja maailmassa.

Masennukselle ei ole yhtä syytä, mutta siitä puhutaan usein aivojen toimintahäiriönä.  Keskustelussa käytetään psykologian, terapian ja psykiatrian sanastoa. Visala väittää kuitenkin, ettei puhe molekyyleistä, traumoista, aivoalueista ja kognitiivisista järjestelmistä tavoita masennuksen kokemusta eikä sitä, mitä masennus voisi kertoa kulttuurista, ihmisten asenteista ja todellisuudesta. ”Lääketieteen sijaan sopivaa kieltä olisi ehkä parempi etsiä taiteesta, kirjallisuudesta ja ehkä jopa uskonnosta”, Visala toteaa. Jos elämän merkitys oli kateissa jo ennen masentumista, ei sitä löydy myöskään lääketieteen, psykologian tai psykoterapian teorioista.