Kevät on kesän eteinen. Jää sulaa, routa poistuu, varhaiset kukat kukkivat ja puut luovat silmujaan. Etenkin täällä pohjolassa nautimme kevään ja kesän tulosta. Jumala on ihmeellinen Luoja. Häntä saamme kiittää luonnon rikkaudesta sekä oman elämämme lahjasta.
Myanmarissa hiljattain ollessamme vierailimme surukodissa. Perhe oli menettänyt tyttärensä Mercyn (suom. armo). Mercy syntyi silloin, kun asuimme Myanmarin Yangonissa. Hän syntyi vakavasti sydänvikaisena, monivammaisena. Lääkäri oli sanonut Mercyn sydänongelman olevan niin vakava, ettei häntä voida auttaa Myanmarissa. Elinaikaa ei luvattu paljon. Mercy kastettiin parin viikon ikäisenä. Kaikkien yllätykseksi perhe sai pitää tytärtään lähes 7-vuotiaaksi saakka. Mercy ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan, mutta hän hymyili, itki ja tarkkaili ympäristöään. Hän kommunikoi silmillään ja kaipasi huomiota. Vanhemmilleen ja isoveljelleen hän oli hyvin rakas perheenjäsen.
Kaksi kuukautta ennen viimeisintä matkaamme Myanmariin Mercy oli saanut kutsun taivaan kotiin. Hänen kuolinviestinsä ei ollut tavoittanut meitä. Matkalaukussani oli Mercylle tuliaiseksi ostettu t-paita. Sitä Mercy ei enää tarvinnut. Taivaassa hänellä on päällään uusi, hohtavan valkoinen puku. Siellä hän on terve. Siellä on nyt hänen kotinsa.
Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiä kirjoittajia.