Sanansaattajan maksulliset artikkelit

Kristillinen seksuaalimoraali herättää tätä nykyä länsimaissa laajasti vastustusta ja jopa vihaa. Amerikkalaisen pastori Matthew Ruegerin hiljattain suomeksi julkaistu kristillisen seksuaaliopetuksen puolustuspuhe muistuttaa, ettei ensimmäisillä kristityillä ollut yhtään helpompaa. Heidän edustamansa näkemys, jonka mukaan seksi ei ole vallan tai itsekkään nautinnon väline eikä myöskään välttämätön paha suvun jatkumiseksi, oli antiikin maailmassa radikaali. Paavalin opetus tasavertaisesta, elinikäisestä kumppanuudesta miehen ja vaimon välillä oli jyrkästi ristiriidassa ympäröivän kulttuurin arvojen kanssa: koko valtakunta keisareita myöten rypi himoissaan ja käytti alempisäätyisiä seksiorjinaan ihmisarvoa alentavissa orgioissaan, homo- ja heteroseksuaalisissa.

Uuden testamentin mukaan Jeesus oli Daavidin jälkeläinen – mutta mitä se tarkoittaa? Antti Laato kirjoitti Sanansaattaja-lehdessä hiljattain Daavidista Jeesuksen sukuluetteloissa ja sukuluetteloiden neljästä naisesta, joten emme tällä kertaa palaa niihin. Voimme vain todeta, että Jeesus oli Daavidin poika (Luuk. 18:39).

Psykoterapeutti Seppo Laakso sai keväällä 2024 yllättävän tehtävän. Hänen ystävänsä ja entinen työtoverinsa, Harjavallan kirkkoherran toimesta eläköitynyt Veijo Järvinen (1945–2024) pyysi Laaksoa kirjoittamaan kirjan luopumisen koulusta. Tuolloin hoitokodissa asuneella Järvisellä oli elinaikaa enää joitakin kuukausia, vaikka hän ei sitä silloin tiennytkään. Järvinen halusi Laakson kanssa pohtia tunteita, joita ihmisessä herää, kun hän tietää, että kuolema lähestyy. ”Olen elämässäni pitänyt aika monta puhetta luopumisesta ja kaiken jättämisestä, kun olen siunannut vainajia. Mielestäni en ole puhunut väärin, mutta syvyysulottuvuus on tullut nyt vasta. Ovi on ollut raollaan tällä, ja nyt se on jo aika lailla auki”, Järvinen pohti. Hänelle vaikeinta oli luopumisessa se, ettei hän enää näkisi läheisiään, kun olisi poissa.

Leena Ylimäki oli ujo ja arka lapsi, joka rakasti teatteria.

Se oli yllätys! Rinnallani ehdokkaina samassa palkintokategoriassa oli niin kovaa porukkaa, kuten Anna-Mari Kaskinen, jota on palkittu niin monesta muustakin syystä. Kyllä se tuntui hienolta ja olin tosi yllättynyt. En ole koskaan tehnyt työtä tunnustusten takia, mutta kun tällaisen saa, niin se rohkaisee ja antaa voimia jatkaa.

Usein samaistun profeetta Eliaan, joka oli niin kyllästynyt taistelemaan pahuutta vastaan, että pyysi Jumalaa jo ottamaan hänet pois. Kun velvollisuudet kasaantuvat, ihmissuhteet sakkaavat ja maailman murheet painavat raskaina hartioita, tuntuu luontevalta huokailla Jumalan puoleen. Kaipaanko kuitenkaan hänen luokseen silloin, kun ystäviä riittää ympärillä ja hankkeeni tuntuvat menestyvän?

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on selkeästi suurin maassamme toimivista kristillisistä kirkoista. Vaikka sen jäsenmäärä onkin ollut viimeiset parikymmentä vuotta pahasti laskussa, jäsenmäärä on edelleen ylivoimainen suhteessa muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin. Tosin mitattaessa aktiivisesti seurakuntaelämään osallistuvien osuutta erot tasoittuvat.

Kyseinen päätös kertoo paljon kirkkomme nykytilasta. Heti kokouksen jälkeen Tulkaa kaikki -liike juhli päätöstä ja kiitti kaikkia aktiivejaan, jotka olivat kirjelmöineet aiheesta kirkkohallitukselle. Kirkossa valtaa näyttää siis pitävän perinteisiä kirkollisia arvoja halveksiva Tulkaa kaikki -liike, joka pystyy painostamaan päättäviä elimiä ja jonka pääagenda on konservatiivisten kristittyjen vaientaminen ja saattaminen marginaaliin kirkossa. Samalla äänestyspäätös todistaa taas kerran kirkon vahvasta jakautumisesta.

Huhtikuussa seitsemän herätysliikejärjestöä kokoontui Ryttylän Kansanlähetysopistolle pohtimaan tulevaisuutta. Tapahtuman nimi oli Kirkkokansan teologinen symposium. Taustalla oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja sen herätysliikkeiden kiristyneet välit. Erityisesti Sley ja Kansanlähetys ovat olleet kriisin polttopisteessä, koska ne ovat kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, mutta eivät ole pappisviran ja avioliiton suhteen taipuneet liberaalille kannalle. Muun muassa Inkerin kirkossa suoritettujen pappisvihkimysten vuoksi Sleyn ja Kansanlähetyksen lähetysjärjestöstatus oli vaakalaudalla, mutta niin kutsutun kuulemismenettelyn jälkeen järjestöt saivat sen säilyttää.

Kotona Vammalassa olin kerran menossa syömään paikalliseen ravintolaan. Aikeeni esti suuri valkoinen kyltti, jossa luki: ”Kutsuvierastilaisuus”. Ravintola oli täyttynyt kutsutuista, joiden joukossa minä en ollut. Nälkäisenä käännyin ovelta.