Sanansaattajan maksulliset artikkelit

Jeesus kuitenkin irtautuu kaikista oman aikansa ajattelutavoista – ja kaikkien aikakausien ajattelutavoista – tällä yhdellä tokaisulla: ”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” (Matt 5:43–44).

Biblisismillä Vikström viittaa 1800-luvulla Saksassa kehittyneeseen suuntaukseen, jonka mukaan Raamattu on riittävä ja ainoa lähde kaikelle jumalatiedolle. Biblisistit hylkäsivät sekä kirkon tunnustukset että yleishumanistisen filosofian. Biblisismi oli autonomian aikaan Suomen merkittävimpiä teologisia koulukuntia, ja sitä edustivat arkkipiispoista Torsten Thure Renvall ja Gustaf Johansson.

Marja Kurosen päivä on alkanut vesijuoksulla. Menemme lounaalle Kenkäveron pappilaan. Kahdeksantoista huonetta käsittävä pytinki on Suomen suurin puupappila. Kuroselle tulee Kenkäveron tunnelmasta mieleen Haukivuorella sijaitseva lapsuudenkoti, jonka rakennuksista osa on 1700-luvulta. Nykyään Kurosen veli viljelee Lietlahden tilalla luomuporkkanaa.

Suomessa lähes jokaisella ihmisellä on jonkinlainen koti. Kodin tulisi olla turvapaikka tämän ajan myrskyiltä ja myllerryksiltä. Kodissa tulisi olla hyvä olla. Silti me tiedämme, että aina näin ei ole. Taivaallisessa kodissa tilanne on toinen. Ilmestyskirja sanoo näin: ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuina pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:1–4)

– Lapsuudenkaverini Pasi Salminen, joka on nykyään Ruskon seurakunnan kirkkoherra, kertoi että olin sanonut Timon hautajaisissa, että haluaisin järjestää Timon muistoksi tapahtuman. En itse muista sitä, Miettinen kertoo.

Marraskuun alussa kokoontuvan kirkolliskokouksen esityslistalla on Helsingin hiippakuntavaltuuston aloite kirkon lähetystyön kokonaisarvioinnin tekemiseksi. Aloitteessa pyydetään piispainkokousta tekemään selvitys ja ryhtymään toimenpiteisiin järjestelmän muuttamiseksi. Aloitteen todellinen intentio on varsin selvä. Tahdotaan yhden tai korkeintaan kahden järjestön malli, jossa herätysliiketaustaiset lähetysjärjestöt eivät ole mukana. Nyt voimassa oleva viisivuotinen sopimuskausi päättyy vuonna 2028, ja aloitteen tavoitteena on uuden mallin voimaan tuleminen tuolloin.

– Ostin ensimmäisen Kalliopohjani joululoma-ansioillani 1960-luvun lopulla Lapinlahdenkatu 1:n kirjakaupasta, jossa olin ensin kiireapulaisena ja sen jälkeen vielä tekemässä inventaariota. Luetteloin pimeässä kirjavarastossa kirjoja ja siinä hyllyn nurkalla oli tyrkyllä Kalliopohja. Se oli meille Vanhan kirkon seurakuntanuorille annetun suositeltavien kirjojen listalla. Sain luvan ostaa kirjan.

Samojen kysymysten äärelle joutui Job. Hän oli tunnettu jumalaapelkäävänä ja menestyneenä miehenä, mutta Jumala salli Saatanan koetella häntä. Tämän seurauksena häneltä vietiin kaikki: omaisuus, terveys, perhe, jopa ystävät kääntyivät häntä vastaan. Inhimillisesti katsottuna Jumalan lain seuraamisesta ei ollut Jobille etua; pahoja asioita tapahtui hänelle siitä huolimatta. Jobin menestys elämässä ei siis ollut hänen omaa ansiotaan vaan Jumalan antama lahja. Tätä asiaa eivät Jobin ystävätkään ymmärtäneen, sillä he syyttivät Jobin onnettomuuden johtuvan Jumalan rangaistuksesta.

Kirja kuvaa koskettavasti lujaa ystävyyttä ja työtoveruutta sekä kuormien kuljettajien että henkensä uhalla kirjallisuutta vastaanottavien kristittyjen välillä. Aluksi epävarma Mäki-Soini karaistuu vähitellen ja oppii, miten tullimiesten kanssa toimitaan ja miten ryöstöyrityksistä voi yrittää selvitä. Tietynlainen kovuus ja omien tunteiden kuolettaminen tulee hinnaksi sille, että kristillisen kirjallisuuden salakuljetus ja myöhemmin, rautaesiripun murruttua, avustuskuormien kuljettaminen Itä-Eurooppaan on ylipäänsä mahdollista. Esko Mäki-Soini näki reissuillaan paljon inhimillistä kärsimystä: köyhyyttä, prostituutiota, lastenkoteja, psykiatrisiin laitoksiin suljettuja ihmisiä, väkivaltaa. Kirjan sivuille on ajopäiväkirjojen ohella tallentunut myös ilo rakkauden löytämisestä. Mäki-Soini tutustui työnsä kautta amerikkalaiseen Sandi Bozziniin, jonka kanssa avioitui vuonna 1993. Pariskunnan kaksi jo täysi-ikäistä lasta syntyivät perheen asuessa Suomessa. Olisin mielelläni lukenut myös Mäki-Soinin vaimon ja lasten ajatuksia Esko Mäki-Soinin työstä, sillä perhe oli usein mukana avustuskuljetuksissa. Näin kirjan tarinasta olisi tullut kokonaisempi.

– Olen silti jo aiemmin tiennyt, että tämä paikka on monelle ihmiselle tärkeä ihan tunnetasolla, Jääskeläinen kertoo.