Luokka Arkistot

    Sanansaattajan maksulliset artikkelit

  • Kaikki
    Vain jäsenet voivat tarkastella tätä luokkaa. Nähdäksesi tämän luokan, rekisteröidy ostamalla Sanansaattajan verkkolukuoikeus.
  • Liturgiaa rakastava tutkija

    Filosofian professori Phillip Cary ei aloittaisi keskustelua kristinuskosta vieraantuneen ihmisen kanssa puhumalla synnistä. Hän kertoisi kristinuskon erityislaatuisesta kauneudesta.

    Miten suomalaiset männyt ja Jumalan armo liittyvät yhteen?

    Muun muassa siitä keskustelin filosofian professori Phillip Caryn kanssa elokuun lopulla Sastamalassa. Cary luennoi Karkun evankelisella opistolla Sleyn Raamattu- ja lähetysteologisilla päivillä Nikean uskontunnustuksesta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Vapaa, huoleton ja kutsuttu auttamaan

    Jeesuksen sanat siitä, ettei kristityn pidä murehtia arkisista tarpeistaan, tuntuvat olevan vastoin Raamatun opetusta siitä, että ihmisen on ansaittava leipänsä hikeään pyyhkien ja suurella vaivalla. Mitä tästä voidaan oppia?

    Saamme jatkuvasti kuulla uutisia, jotka saavat aikaan huolta ja murhetta. Jossain käydään sotaa, toisaalla kylvetään pelkoa ja hämmennystä. Puhutaankin ”sodan sumusta”: tilanteesta, jossa faktat katoavat, tilanteet hämärtyvät ja vasta ajan kuluttua voidaan tietää, mitä todella on tapahtunut. Sodan sumu vaikeuttaa oikeiden valintojen tekemistä. Paniikki vyöryy päälle ja käsitys oikeasta ja väärästä muuttuu utuiseksi.

    Jumalan valtakunnassa asiat ovat toisin. Kristus ei hallitse kylvämällä ympärilleen sekaannusta, vaihtoehtoisia todellisuuksia tai hämärtyviä horisontteja. Matteuksen evankeliumissa Jeesus kehottaa meitä olemaan ja huolehtimatta: ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:25–34).

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Rahaa ei näytä olevan morsianten lähettämiseen”

    Suomalaisen lähetystyön alkuvuosina 1800-luvulla kotimaahan jääneet lähetyssaarnaajien morsiamet eivät voineet vuosikausiin työskennellä rakastettujensa rinnalla Ambomaalla. Tämä lähetyshistorian vaihe aiheutti lähetyskutsumuksen saaneille ihmisille monenlaisia vaikeuksia.  

    Englantilaiset lähetysseurat halusivat 1800-luvulla lähettää veljet kentälle avioliiton solmineina. Mannermaiset seurat puolestaan katsoivat parhaaksi lähettää morsiamet kentälle vasta pari vuotta sulhastensa jälkeen. Suomen Lähetysseura noudatti tätä käytäntöä. Ja kuten muutkin eurooppalaiset lähetysseurat, Suomen Lähetysseura katsoi 1860-luvulla työnsä alkuvaiheessa, ettei lähetystyöntekijä saanut astua avioon ilman sen johtokunnan lupaa.

    Kirkkohistorian professori Simo Heininen valottaa teoksessaan Naisen paikka. Suomalaiset Ambomaalla 1870–1900 sitä, millaista oli olla lähetyssaarnaajan morsian ja vaimo aikana, jona naisella ei lähetystyöntekijänä ollut selkeää työnkuvaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Tiedätkö, missä Raamattusi on?

    Aurora Forma, 26, on ollut useana vuonna talkoolaisena Maata Näkyvissä -festareilla, jotka pidetään Turussa 21.–23.11. Kolmatta vuotta teologiaa Åbo Akademissa opiskeleva Forma unelmoi jo kauan ennen ensimmäisiä festaritalkoitaan siitä, että saisi olla mukana tekemässä tapahtumaa. Tänä vuonna hän toimii festareilla neuvonnan aluevastaavana. Forman mielestä Maata Näkyvissä -festarit on upea mahdollisuus saada paljon nuoria koolle evankeliumin sanoman äärelle.

     

    Miksi haluat itse olla mukana talkoissa tekemässä festareita?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Herätyskristillisyyden historiaa helluntailaisittain

    ”Helluntaiherätyksen syntymisestä lähtien henkikasteella on tarkoitettu Pyhän Hengen kastetta, johon liittyy kielilläpuhuminen.” Näin kirjoittaa Tapani Sopanen kolmiosaisessa herätyskristillisyyden historiassaan.

    Sopanen lähtee varhaisen kirkon montanolaisuudesta ja keskiajan valdolaisista, ottaa muiden muassa mukaan myös meidän Ukko-Paavomme ja Lars Levimme ja päätyy helluntailaisuuteen ja karismaattiseen liikkeeseen. Kirjoittajan oma tausta näkyy siinä, miten suuren osan ja merkityksen helluntailiike ja sen sukulaiset saavat.

    Näiden kirjojen ansio on siinä, että ne tuovat esiin sellaisia vapaakirkollisia ilmiöitä, jotka ovat muussa kirkkohistorian kirjoituksessa jääneet syrjään. Kirjoittaja muistuttaa siitä, että valtakirkot ovat usein vainonneet herätysliikkeitä. Herätykset ovat häirinneet kirkon rauhaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Lutherin Sidottu ratkaisuvalta julistaa, että teologialla on rajansa

    Martti Lutherin Sidotun ratkaisuvallan julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 500 vuotta. Sitä on sanottu Lutherin vaikeimmaksi teokseksi. Professori Antti Laato kertoo, miksi se kuitenkin kannattaa lukea.

    Professori Antti Laato yritti lukioaikana yhteensä kolme kertaa aloittaa Martti Lutherin Sidottua ratkaisuvaltaa, mutta hanke tyssäsi kerta toisensa jälkeen aloittelijan mokaan.

    – Kun sitten vihdoin luin sen kokonaan, lähdin liikkeelle Erasmuksen tekstistä. Sitten vasta hahmotin kunnolla, mistä on kyse, hän kertoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Raamatun seksuaaliopetus on radikaali kaikkina aikoina

    Ajatus seksuaalisesta suuntautumisesta ylhäältä päin annettuna synnynnäisenä ominaisuutena, jota yksilö ei mitenkään voi itse hallita, on hyvin tuore, huomauttaa pastori Matthew Rueger vastikään suomennetussa kirjassaan Kristillinen opetus seksuaalisuudesta langenneessa maailmassa.

    Kristillinen seksuaalimoraali herättää tätä nykyä länsimaissa laajasti vastustusta ja jopa vihaa. Amerikkalaisen pastori Matthew Ruegerin hiljattain suomeksi julkaistu kristillisen seksuaaliopetuksen puolustuspuhe muistuttaa, ettei ensimmäisillä kristityillä ollut yhtään helpompaa. Heidän edustamansa näkemys, jonka mukaan seksi ei ole vallan tai itsekkään nautinnon väline eikä myöskään välttämätön paha suvun jatkumiseksi, oli antiikin maailmassa radikaali. Paavalin opetus tasavertaisesta, elinikäisestä kumppanuudesta miehen ja vaimon välillä oli jyrkästi ristiriidassa ympäröivän kulttuurin arvojen kanssa: koko valtakunta keisareita myöten rypi himoissaan ja käytti alempisäätyisiä seksiorjinaan ihmisarvoa alentavissa orgioissaan, homo- ja heteroseksuaalisissa.

    ”Ummehtunutta konservatiivisuutta” edustaa siis pikemminkin seksuaalinen holtittomuus kuin Raamatun seksuaalimoraali, joka Ruegerin mukaan on aina törmäyskurssilla maailman arvojen kanssa. Kristinusko mullisti tälläkin saralla kaikkia niitä yhteiskuntia, joissa se alkoi saada jalansijaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Jeesus – Daavidin Poika

    Vanhan testamentin ”ihannekuningas” Daavidin elämässä on paljon yhtäläisyyksiä Jeesuksen kanssa, mutta myös suuria eroavaisuuksia. Jeesus on koko ihmiskunnan Vapahtaja – myös raskaasti rikkoneen Daavidin.

    Uuden testamentin mukaan Jeesus oli Daavidin jälkeläinen – mutta mitä se tarkoittaa? Antti Laato kirjoitti Sanansaattaja-lehdessä hiljattain Daavidista Jeesuksen sukuluetteloissa ja sukuluetteloiden neljästä naisesta, joten emme tällä kertaa palaa niihin. Voimme vain todeta, että Jeesus oli Daavidin poika (Luuk. 18:39).

    Palmusunnuntaista kertoessaan eri evankelistat kertovat kansan laulaneen tai huutaneen Jeesukselle eri tavoin. Tämä on selvää, sillä eihän kyseessä ollut mikään johdettu kuoro, joka olisi huutanut yhteen ääneen samoin sanoin. Luukas ei käytä meille adventin evankeliumista tuttua hoosianna-sanaa – se olisi ollut hänen pakanalukijoilleen outo – sen sijaan hän käyttää kreikan sanaa doksa, kunnia. Hän käyttää Jeesuksesta arvonimeä ”kuningas”, Matteuksella on ”Daavidin Poika”, Markuksella ”Daavidin valtakunta” ja Johanneksella ”Israelin kuningas”. Kaikkien näiden arvonimien voitiin ymmärtää tarkoittavan maallista messiasta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kun ovi on lähes auki

    Seppo Laakso: Ei ole täällä mitään pysyvää. Keskusteluja luopumisesta Veijo Järvisen kanssa. Väyläkirjat 2025.

    Psykoterapeutti Seppo Laakso sai keväällä 2024 yllättävän tehtävän. Hänen ystävänsä ja entinen työtoverinsa, Harjavallan kirkkoherran toimesta eläköitynyt Veijo Järvinen (1945–2024) pyysi Laaksoa kirjoittamaan kirjan luopumisen koulusta. Tuolloin hoitokodissa asuneella Järvisellä oli elinaikaa enää joitakin kuukausia, vaikka hän ei sitä silloin tiennytkään. Järvinen halusi Laakson kanssa pohtia tunteita, joita ihmisessä herää, kun hän tietää, että kuolema lähestyy. ”Olen elämässäni pitänyt aika monta puhetta luopumisesta ja kaiken jättämisestä, kun olen siunannut vainajia. Mielestäni en ole puhunut väärin, mutta syvyysulottuvuus on tullut nyt vasta. Ovi on ollut raollaan tällä, ja nyt se on jo aika lailla auki”, Järvinen pohti. Hänelle vaikeinta oli luopumisessa se, ettei hän enää näkisi läheisiään, kun olisi poissa.

    Ei ole täällä mitään pysyvää koostuu Veijo Järvisen ja Seppo Laakson pohdinnoista, jotka punoutuvat yhteen niiden tunteiden ja ajatusten kanssa, joita Laaksossa herää hänen saatellessaan ystäväänsä kohti kuoleman hetkeä. Yhteiset rukoushetket ovat tärkeitä miehille, jotka ovat tehneet yhdessä Athos-vuorelle suuntautuneen pyhiinvaelluksenkin. Järvinen ei voi enää osallistua kotiseurakuntansa messuun eikä jaksa aina edes sanoa Isä meidän -rukoukseen kuin ”Amen”.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Teatteri on minulle intohimo”

    Leena Ylimäki toivoo, että teatteria taidemuotona voitaisiin hyödyntää enemmän kirkossa ja kristillisissä järjestöissä.  

    Leena Ylimäki oli ujo ja arka lapsi, joka rakasti teatteria.

    – Teimme serkkujen kanssa mummolassa lapsuuden kesinä sketsejä. Puutarhakeinu toimi katsomona mummille ja muille aikuisille. Haaveilin näyttelemisestä ja minulla oli siihen ujoudestani huolimatta sisäinen palo, Ylimäki kertoo.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista