Essi Tuomala

Kirkko elää ja toimii muuttuvassa maailmassa. Kirkko ei voi sulkea silmiään muutokselta ja yrittää elää sellaisessa maailmassa, jota ei enää ole. Kirkon on puhuttava ihmisten kieltä, vastattava heidän ajankohtaisiin kysymyksiinsä ja julistettava parannusta erityisesti niistä Jumalan sanan vastaisista asioista, jotka kussakin ajassa ovat pinnalla. Kirkon siis on muututtava, mutta ei ajan hengen vaatimusten mukaisesti vaan ennemmin juuri niitä vastaan. Kirkon on uudestaan ja uudestaan arvioitava, miten kussakin ajassa ja kulttuuripiirissä Jumalan muuttumatonta sanaa ja erityisesti puhdasta evankeliumia on julistettava ymmärrettävästi ja kohti käyvästi. Ajan hengen virrassa lipuvalla kirkolla ei ole tarjota ihmisille turvallista perustaa eikä se kykene muuttamaan maailmaa. Juuri siksi apostoli Paavalin ohje kristityille ja heidän muuttumiselleen on tällainen: ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)

Myanmarissa hiljattain ollessamme vierailimme surukodissa. Perhe oli menettänyt tyttärensä Mercyn (suom. armo). Mercy syntyi silloin, kun asuimme Myanmarin Yangonissa. Hän syntyi vakavasti sydänvikaisena, monivammaisena. Lääkäri oli sanonut Mercyn sydänongelman olevan niin vakava, ettei häntä voida auttaa Myanmarissa. Elinaikaa ei luvattu paljon. Mercy kastettiin parin viikon ikäisenä. Kaikkien yllätykseksi perhe sai pitää tytärtään lähes 7-vuotiaaksi saakka. Mercy ei koskaan oppinut kävelemään eikä puhumaan, mutta hän hymyili, itki ja tarkkaili ympäristöään. Hän kommunikoi silmillään ja kaipasi huomiota. Vanhemmilleen ja isoveljelleen hän oli hyvin rakas perheenjäsen.

Jumala johdattaa kristityn toisinaan autiomaahan. Sitä ei tee sattuma, sielunvihollinen tai kurja kohtalo. Siellä, missä Pyhä koskettaa, seuraa erämaa tai houkutus. Näin tapahtui usein evankeliumeissakin. Jeesuskin joutui heti kasteensa jälkeen autiomaahan, minne hänet veti Pyhä Henki.

Varsinainen maailmanlähetys alkoi vielä samana keväänä vain muutamaa viikkoa myöhemmin, kun ylösnoussut Jeesus oli koolla apostoliensa kanssa ja antoi heille tehtävän saarnata evankeliumi kaikille luoduille ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla. Siitä alkoi Kristuksen kirkon suuri tehtävä, joka on yhä edelleen kesken. Eikä kirkolla oikeastaan muuta tehtävää olekaan kuin evankeliumin julistaminen lähellä ja kaukana. Kun Jeesus lisäsi lähetyskäskyyn lupauksen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”, antaa se ymmärtää, että hänen antamaansa tehtävää on toteutettava uskollisesti siihen päivään asti, kun hän tulee ja tämän maailman historia päättyy.

Minkälaisen perinnön Paavi Franciscus mielestäsi antoi katoliselle kirkolle? Mitä Franciscus uudisti?

Erityisen mielenkiintoista on se, kuinka suuri vaikutus lauluilla, hymneillä ja liturgialla on ollut myös kristillisen opin kehitykselle. Kun Pyhän Hengen jumaluudesta kiisteltiin 300-luvulla, kirkkoisä Basileios Suuri perusteli Pyhän Hengen jumaluutta sillä, että liturgiassa Pyhälle Hengelle annetaan sama kunnia, kunnioitus ja palvonta kuin Isälle ja Pojallekin. 400-luvun alussa Konstantinopolin kirkkokansa pillastui Nestoriokselle, koska tämä ei suostunut liturgiassa kutsumaan Neitsyt Mariaa Jumalansynnyttäjäksi, mikä johti suuriin kristologisiin keskusteluihin koko kristikunnassa. Athanasios Aleksandrialainen puolestaan kuvaa teoksessaan Areiolaisia vastaan, kuinka Konstantinopolin patriarkka Johannes Krysostomos kävi laulusotaa Jeesuksen jumaluuden kieltäviä areiolaisia vastaan. Areiolaiset kulkivat kaupungilla laulaen pilkkalauluja, kuten: “Missä ovat ne, jotka sanovat, että kolme asiaa ovat vain yksi voima?” Johannes, pelätessään että areiolaisten laulu saisi houkuteltua kirkkokansaa heidän puolelleen, järjesti omia ristisaattoja ja kulkueita, joissa kristityt lauloivat lauluja areiolaisia vastaan. Kilpalaulanta äityi melkein mellakoinniksi asti, kunnes keisari kielsi areiolaisia laulamasta laulujaan julkisesti.

”Koska olet viimeksi pyytänyt anteeksi? Siis pyytänyt anteeksi kunnolla niin, että sisuskaluissa tuntuu katumus, pelko, ehkä häpeä ja kimppu muita inhottavia tunteita”, kysyi hiljattain Aamulehden vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen pääkirjoituksessaan (AL 19.4.2025). Keskisen kirjoituksen – joka muuten päättyi pääsiäisen kristilliseen teemaan anteeksiannosta ja siitä, että Jeesus sovitti ihmisten synnit – tausta oli virheessä, jonka Aamulehti teki taannoin vaaliuutisoinnissaan. Lehden toimittaja oli vaalivalvojaisten melskeessä kuullut pormestariehdokas Kalervo Kummolan sanat väärin. Tämä oli puhunut ihanasta Aamulehdestä, kun taas toimittaja oli kuullut poliitikon sanovan ”vihaan Aamulehteä”. Päätoimittaja pyysi julkisesti anteeksi Kummolalta virheellistä uutisointia. Tapaus sai hänet pohtimaan anteeksipyytämisen merkitystä syvemminkin kuin vain Kummola-tapauksen osalta.

– Ootko hereillä, muru? Pinja Alenius kysyy ja kurkistaa violetteihin vaunuihin, jotka alkoivat juuri yllättävästi heilua. Neljän kuukauden ikäinen Eeva ei nukukaan tällä kertaa kolmen tunnin päiväunia. Pian hän istuu hymyillen ja valppaana äitinsä sylissä. Eevalla on jalassaan äidinäidin neulomat sukat ja isänäidin tekemät lapaset.

Vastasyntyneen vauvan, kesäillassa lämpiävän saunan, vihtojen, vastaleikatun nurmen tai kukkakedon tuoksu saavat mielen ja sielun ihastelemaan ja muistelemaan. Joulu tuoksuu pipareille. Mikä voittaisikaan aamukahvin tuoksun. Tutkimusten mukaan puolison valinnassakin tuoksulla on valtavan suuri merkitys.