Sanansaattajan maksulliset artikkelit

– Tänään oli koeaikani viimeinen päivä. Potkuja ei tullut, Eerik nauraa.

Paavali ymmärsi tietysti hyvin lain tärkeän merkityksen kristillisessä julistuksessa. Samoin sukuluettelot sisälsivät tärkeää teologiaa ja Paavali arvosti niitä. Paavali muistuttaa esimerkiksi, että hän itse on juutalainen, ”syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa” (Fil. 3:5). Siksi hän voi juutalaisena toimia myös evankeliumin julistajana juutalaisten keskuudessa (1. Kor. 9:19–23). Kokemus oli osoittanut, ettei juutalaisten evankeliointi onnistunut ei-juutalaiselta. Tehtävään tarvittiin juutalaisuuden hyvin tunteva, mielellään siis juutalaiskristitty (Gal. 2:7–8). Paavali itse halusi keskittyä olemaan pakanoiden apostoli, mutta hän kohtasi lähetysmatkoillaan myös juutalaisia ja kertoi heille Jeesuksen olevan luvattu Messias.

Japanin luterilaisuuden alku oli vaatimaton – vain muutamia pieniä seurakuntia eri puolilla maata. Luterilaisuus kasvoi koko maan mittakaavassa laajaksi liikkeeksi melko hitaasti. Länsi-Japanin evankelis-luterilaisen kirkon pastori ja Koben teologisen seminaarin rehtori emeritus Makito Masakin mukaan tähän vaikutti muun muassa se, että Japanin luterilaisuus ei alkanut Tokiosta, eikä se tavoittanut niitä, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Siksi sen leviäminen oli muita suuntauksia hitaampaa.

Opiskelu ylipäänsä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Viime kesänä joku, olisiko ollut isä, vinkkasi, että tällainen on alkamassa.

Oikeista arvoista käydään tällä hetkellä kiihkeää taistelua. Niiden pohjalta ihminen tai kokonainen ihmisryhmä voidaan sulkea ”hyvien ihmisten” ulkopuolelle. Elämme arvopuheen ja moralismin tulva-aikaa. Myös kristittyjen ajattelussa arvot ja moraalisuus saattavat nousta armon rinnalle, jopa edelle.

Melkein neljäkymmentä vuotta myöhemmin, syksyllä 2025, joukko uusia teologian opiskelijoita alkaa suorittaa kolmivuotista kandidaatin tutkintoa STI:n ja norjalaisen Fjellhaug International University Collegen (FIUC) välisen yhteistyösopimuksen mahdollistamana. Tutkinto suoritetaan pääasiassa etäopiskeluna joko STI:n tiloissa tai kotoa käsin.

Jeesus sanoi Pyhän Hengen työstä: ”Pyhä Henki . . . opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki ei siis johdata kohti alati muuttuvia käsityksiä totuudesta ja harhasta tai oikeasta ja väärästä, vaan Hän kiinnittää meidän sydäntämme entistä vahvemmin siihen, mitä Jeesus on jo opettanut. Ja yksi raamatullisen uskon peruspilareista on usko Jumalan muuttumattomuuteen. Heprealaiskirje ilmaisee tämän yksinkertaisen selkeästi: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8) Pyhä Henki on konservatiivi ja johdattaa meitä uudestaan ja uudestaan alkulähteelle Raamatun yksinkertaiseen sanaan, ei ikinä sitä vastaan. Sitähän uskonpuhdistuskin oli: takaisin Raamattuun!

Tästä sattuvasta sanonnasta on tullut meille ystävyksille keskinäinen lohdutuksen ja jopa mustan huumorin aihe. Kun lunta sataa tupaan ovista ja ikkunoista emmekä ymmärrä Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia, lohdutamme toisiamme toteamalla, että elämä ei tosiaankaan ole sellaista. Se kulkee usein aivan eri suuntaan kuin mihin me haluaisimme sen menevän. Joskus joudumme käymään pitkällisiä rukoustaisteluja ja jäämme silti vaille haluamaamme vastausta. Kaiken lisäksi maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jonka ymmärrämme olevan selkeästi Jumalan tahdon vastaista. Jäämme ymmällämme kyselemään Jumalan tarkoitusperiä.

Historiallinen katsaus alkukirkosta nykypäivään on varsin kattava. Nikean tunnustuksen juhlavuotena on syytä paneutua tunnustukseen ja nähdä, ettei ole kyse vain opinkappaleista, vaan uskosta ja elämästä. Tarvainen on pitänyt hyvin mielessään myös Lutherin luettelemat kirkon tuntomerkit: Jumalan sana, kaste, ehtoollinen, rippi, pappisvirka, jumalanpalvelus ja risti.

Mitkä ovat kaikkien kristittyjen yhteisiä kysymyksiä jälkikristillisessä yhteiskunnassa? Missä kulkee ekumenian raja? Näitä kysymyksiä pohdittiin Kansanlähetysopistolla huhtikuussa järjestetyn apologiaforumin ekumeenisessa paneelikeskustelussa, jossa saman pöydän ääreen istuivat tunnustuksellinen luterilainen, reformoitu ja katolilainen.