Essi Tuomala

Kesäkuun viimeisenä lauantaina Evankeliumijuhlassa keskusteltiin tunnin verran kristillisestä kasvatuksesta, kun Kirkon ihmeelliset tarinat -podcastaaja, tietokirjailija Heikki Rusama jututti aiheesta Saara Kinnusta, Lukas Brenneriä ja Mari Ahvenjärveä.

En ole koskaan ollut reipas porskuttelija, vaikka minusta voikin hyvin helposti saada sellaisen käsityksen, sanoo ylikiiminkiläinen Sirpa Laurila, 56.

Olen mielelläni merellä pienellä puuveneelläni. Meri on kaunis ja se huokuu rauhaa. Joskus tuulee kovasti ja aallot lyövät korkeina. Muistan A.V. Jaakkolan viisauden. Kun puhutaan minun synnistäni, kaikki se, mitä teen ja jätän tekemättä, on kuin meren aallot, jotka näen. Mainingit eivät kuitenkaan ole koko meri, vaan se on myös syvemmällä. Aaltojen alla on syvä vesi, satoja metrejä syvä ja jopa kilometrejä syvä. Samoin meidän tekojemme alla on jotakin paljon pahempaa kuin meidän tekomme. Siellä on se, mikä synnyttää teot – meidän syntinen olemuksemme. Eikä sitä saa lähtemään ihmisestä pois millään keinolla.

Miksi asetuit ehdolle Sleyn hallitukseen?

Chrishan Fernando, 35, ja Rashmi Senadheera, 34, sekä pariskunnan 6-vuotias poika Yevon muuttivat Suomeen marraskuussa 2024. Syitä olivat hyvät opiskelumahdollisuudet sekä muutoksen- ja seikkailunhalu.

Taitekohta voi myös houkutella muuttamaan ihan kaiken. Uusi ympäristö ja uudet ihmiset tarjoavat mahdollisuuden kävellä ulos vanhasta elämästä. Joku lähtee ovet paukkuen ja polttaa sillat, toinen kasvaa pikkuhiljaa uuteen. Osa ei halua minkään muuttuvan, vaan pitää kynsin hampain kiinni entisestä ja haikailee takaisin menneeseen.

Kukapa voisi unohtaa herra Collinsin? Jane Austenin (1775–1817) romaanissa Ylpeys ja ennakkoluulo tapaamme tämän tärkeilevän ja omahyväisen pastorin. Collins-raukan säälimätön kuvaus ei kuitenkaan ole merkki siitä, että Austen olisi teoksissaan pyrkinyt tekemään pappeja naurunalaisiksi tai arvostellut ylipäänsä aikansa anglikaanisen kirkon elämää.

Japanin-lähetyksen alkuaikoina odotettiin japanilaisten pian kääntyvän Kristuksen puoleen ja sen jälkeen puolestaan välittävän evankeliumin muualle Aasiaan. Japanin-lähetit ovat kuitenkin joutuneet huomaamaan, miten kova maa heillä on ollut ja on kylvettävänä. Tänä päivänä vain vajaa prosentti japanilaisista on kristittyjä. Eikä lähetystyö kaikkialla muuallakaan ole voitosta toiseen kulkemista. Maailman paras sanoma ei kelpaa ihmisille. Ei ihme, että välillä houkuttaisi ripustaa hanskat naulaan ja lopettaa turhauttava työ.

Tartun psykoterapeutti Maaret Kallion Mielenrauha-kirjaan kiinnostuneena siitä, miten tunnettu mielenterveyden asiantuntija määrittelee mielenrauhan. Mielenrauha kun liitetään nykyään usein meditaatio- tai hengitystekniikoihin, joiden harjoittajaa ei mikään ulkoinen tai mielensisäinen tuulenpuuska enää heilauta. Huomaan ilokseni, että Kallio näkee mielenrauhan realistisesti. Hän toteaa, että ihminen voi kokea mielenrauhaa silloinkin, kun hänen mielessään vellovat monenlaiset, toisilleen vastakkaisetkin tunteet.  Onni ja tyytyväisyys, rauhattomuus, levottomuus, tuskaisuus ja suru mahtuvat samaan hetkeen. ”Mielenrauha on pitkälti kykyä olla epätasapainossa ja sietää rauhattomuutta mielessä ja elämässä”, Kallio kirjoittaa. Mielenrauhaan kuuluu myös se, että ihminen kykenee etsimään kipeiden ja raskaiden asioiden keskellä toivoa ja valoa.

Entinen ulkoministeri on kahvilassa tuttu.