• Jokainen etsivä löytää

    Olin metsässä kävelyllä parivuotiaan kummilapseni kanssa. Olen juossut samaisen metsän läpi kulkevaa pururataa pitkin lukemattomia kertoja. Se on minulle tuttu metsä, oletan tietäväni hyvin millainen maasto ja kasvillisuus siellä on, koska olen liikkunut siellä usein. Tuttu ympäristö muuttuu usein sellaiseksi, jonka kuvittelee tuntevansa ja josta otaksuu tietävänsä kaiken. Niinpä siihen lakkaa kiinnittämästä huomiota.

    Kummilapseni suhtautui metsään hyvin toisella tavalla: uteliaana ja suurella mielenkiinnolla. Hän ei kiirehtinyt, hänelle etenemistä tärkeämpää tuntui olevan pysähtely. Metsä ei ollutkaan vain ihan tavallinen metsä, se oli tosi mielenkiintoinen paikka. Aina, kun olimme edenneet vähän matkaa polulla, lapsi pysähtyi ja huudahti: ”Hei, etsitään jotain!” Sitten tutkimme maata, puita ja mättäitä, kunnes löysimme jotain, johon huomio kiinnittyi. Sieni! Ketunleipä! Kolo vanhassa kannossa! Pieni kärpänen! Kuollut sammakko! Muutaman sadan metrin matkalla ehdimme löytää vaikka mitä, kun pysähdyimme etsimään. Ja siinä metsästä asioita löytäessämme tulin pysähtyneeksi myös lapsen lähelle ja opin hänestä paljon uutta. Opin, että hän osaa jo nimetä joitakin kasveja. Opin, että hänen mielestään ketunleipä maistuu hyvältä. Ja opin, että pientä mietityttää kuka hoitaa kuolleita tai sairaita eläimiä.

    Olen opetellut Nikean uskontunnustuksen ulkoa yli kolmenkymmentä vuotta sitten kirkon penkissä istuessani. Vaikea sanoa, opinko sanat lukemalla vai kuuntelemalla. Kirkon sivuosan penkissä istuva Pentti lausui uskontunnustukset aina hyvin kovalla äänellä, eikä tekstiin tarvinnut edes keskittyä, kun kuunteli hänen sanojaan ja lausui mukana.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Leo XIV – paavi, jolla on personal trainer ja Instagram-tili

    Paavi Leo XIV vaikuttaa tutkijan mukaan olevan maltillinen, vaatimaton ja varautuneempi kuin edeltäjänsä. Kannanotoissaan hän saattaa kuitenkin olla tätä suorempi.

    Huhtikuun lopulla kuolleen paavi Franciscuksen seuraajaksi valittiin 8.5. Robert Francis Prevost, 69, joka otti nimekseen Leo XIV. Hän on historian ensimmäinen amerikkalainen paavi, vaikka onkin tehnyt suurimman osan työurastaan Yhdysvaltojen ulkopuolella. Prevostilla on Perun kaksoiskansalaisuus, ja hän on toiminut 20 vuotta Perussa pappina ja piispana. Kardinaali hänestä tuli vuonna 2023.

    Paavin valitsee kardinaaleista muodostuva konklaavi, joka äänestää suljettujen ovien takana, kunnes 2/3 määräenemmistö on saavutettu.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Piispainkokous nostatti myrskyn

    Piispainkokouksen kesäkuun alussa antama pastoraalinen ohje samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä on nostanut melkoisen myrskyn. Välittömänä reaktiona monet uutta avioliittokäsitystä kannattavat juhlivat, miten seurakunnissa vihdoin on lupa vihkiä avioliittoon myös samaa sukupuolta olevat parit. Pian ohjeen julkistamisen jälkeen kahdentoista herätysliikejärjestön johtajat julkaisivat kannanoton, jossa muun muassa totesivat ohjeen antaneiden piispojen rikkoneen piispanlupauksensa.

    Kolmenkymmenenviiden kirkolliskokousedustajan allekirjoittamassa julkilausumassa todettiin piispainkokouksen ohjeen pyrkineen selvästi ohittamaan kirkolliskokouksen tekemän päätöksen olla muuttamatta kirkon avioliittokäsitystä. Kirkolliskokouksen liberaalipuolen laatima, 52 edustajan allekirjoittama vastine, puolestaan kiitti piispainkokousta ”inhimillisyydestä, ihmisten välisen rakkauden todeksi hyväksymisestä ja Jeesuksen esimerkin seuraamisesta”. Pian näiden jälkeen neljätoista kirkkoherraa otti kantaa kysymykseen ja kertoi ohjeistaneena omien seurakuntiensa pappeja olemaan vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. Reaktiot eivät varmasti jää tähän.

    Kirkkomme on sekaisin. Kukaan ei enää tiedä, kenellä kirkossa on johtajuus, vai onko kenelläkään. Kirkkoon on syntynyt pahoja repeämiä. Lähitulevaisuus näyttää, onko tämä vain ohimenevä myllerrys vai onko kirkko pysyvästi vaurioitunut. Voi olla, että jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Ville Auvinen ja Daniel Nummela Sleyn Auvinen ja Kansanlähetyksen Nummela: Oppi ei enää ole esteenä yhteydelle

    ”Sleyhyn pitää syntyä, Kansanlähetykseen voi myös liittyä”, ”Muroman kasteoppi erottaa viidesläiset edelleen evankelisista”, ja muita kärjistyksiä. Herätysliikkeet tekevät yhä tiiviimpää yhteistyötä, mutta onko niillä edelleen merkittäviä opillisia tai painotuksellisia eroavaisuuksia? Tätä pohdittiin Karkun opiston kirkkosalissa ennen Evankeliumijuhlaa järjestetyssä seminaarissa. – Meidän nuorisopappimme edusti meidän nuorten mielestä pinnallista kansanlähetysläistä teologiaa. Siksi me eräänä jouluna ostimme hänelle […]

    Jatka lukemista
  • Elämää seurakunnassa, Kristuksen kirkossa

    Jatkuvasti kysytään, mikä on kirkko, mikä on seurakunta?

    Monien on vaikea ymmärtää, että kirkko ei ole ihmisen perustama. Tietysti täällä historiassa ihmiset sitä rakentavat. Mutta monien vikojen alainen se on. Uhkaa peittyä se kaunis ajatus, että kirkko on meidän hengellinen äitimme. Uhkaa peittyä se, että me olemme kirkko. Uhkaa peittyä se uskonpuhdistajan yksikertainen sana, että kirkko on maan päällä uskovien yhteisö. Pieni lapsikin osaa sanoa, että seurakunta on Jeesukseen uskovien joukko.

    Kirkko ei ole yhdistys eikä maallinen harrastusklubi. Ei joukko, jossa jokainen itse määrittää, mikä kirkko on.  Selasin kotona vanhoja papereitani, koska yritän vähentää kirjojen ja mappien määrää. Vastaan tuli vanha lehtileike. Siinä Helsingin silloinen piispa kirjoitti maan suurimmassa lehdessä: ”Kirkon ydinkysymys on, pysyykö se uskollisena Jumalalle. Pitemmän päälle kirkko voi tavoittaa kansaa vain, mikäli se vastaa ihmisten Jumala-kysymyksiin. Kirkon tärkein tehtävä on olla uskonnollinen yhteisö.”  Näin juuri. Kirkon tehtävä on olla hengellinen yhteisö. Se ei saa kadottaa hengellistä olemustaan, kun monet vieraista aatevirtauksista lähtevät pyrkimykset uhkaavat muuttaa sen tehtävää. Uusin puheenvuoro on Sleyn kotimaanjohtajan kirja Murtunut Kristuksen ruumis. Se on syvältä luotaava katsaus alkukirkosta nykypäivään. Kannattaa lukea.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Evankeliumijuhlan tärpit

    Vieraita lähetyskentiltä, takavuosien gospelbändin comeback, puhetta ajankohtaisista aiheista, yhteyttä yli herätysliikerajojen – ja messu joka päivä. Tervetuloa Evankeliumijuhlaan, keltanokat ja konkarit!

    Indonesian kirkon lähetysjohtaja Richard Beny matkustaa Rautaveden rannoille 9000 kilometrin päästä Länsi-Sumatralta. Beny on itse ollut lähetystyössä Malesiassa ja tällä hetkellä hän toimii Niasin luterilaisen kirkon pastorina ja vastaa kirkon ulkosuhteista. Tänä kesänä Sley lennätti Ulriikka ja Jaakko Kanniaisen Indonesiaan luomaan suhteita ja tunnustelemaan tietä kokoaikaiselle lähettiyksikölle. Sleyn on tarkoitus aloittaa Indonesiassa lähetystyö yhdessä paikallisen luterilaisen BKPN-kirkon kanssa.

    Richard Beny ja Viron kirkon pastori Robert Bunder ovat mukana lauantaina klo 12 juhlakentällä järjestettävässä keskusteluhetkessä nimeltä Onko kristinusko totta?

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Yksin Tokiossa, turvana usko – Eerik Siitosen tie armon varaan

    Nuori oululaismies lähti Japaniin opiskelemaan kieltä, jonka kirjoitusjärjestelmäkin vaikuttaa salakieleltä. Matkasta tuli pidempi kuin alun perin piti – ja syvempi kuin osasi odottaa.

    Eerik Siitonen vastaa videopuheluun väliaikaisessa asunnossaan Tokiossa. Yövuorosta juuri palannut Eerik ei näytä väsymyksen merkkejä, vaikka uni varmasti painaa jo päälle. Pian koittaa muutto vakituisempaan asuntoon, sillä Eerikin työt jatkuvat.

    – Tänään oli koeaikani viimeinen päivä. Potkuja ei tullut, Eerik nauraa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Sukuluettelot ja Raamatun punainen lanka

    Onko Raamatun sukuluetteloiden tutkiminen pelkästään ajanhukkaa?

    Apostoli Paavali antaa työtoverilleen Titukselle kehotuksen (Tit. 3:9): ”Vältä typeriä väittelyitä, sukuluetteloita sekä lakia koskevia riitoja ja kiistoja, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.” Alkujaan varoitus on ilmeisesti koskenut gnostilaisten intoa käyttää sukuluetteloita erilaisten typerien uskomustensa tueksi. Tavallinen Raamatun lukija kuitenkin ymmärtää Titukselle kirjoitetun varoituksen joskus niin, että sukuluettelot eivät ole tärkeitä. Niistä syntyy vain turhia väittelyitä. Tällaiseen johtopäätökseen Paavalin kehotusta ei kuitenkaan voida käyttää. Vastaavalla logiikallahan olisi väärin puhua Jumalan laista, sillä siitä syntyy vain riitoja ja kiistoja.

    Paavali ymmärsi tietysti hyvin lain tärkeän merkityksen kristillisessä julistuksessa. Samoin sukuluettelot sisälsivät tärkeää teologiaa ja Paavali arvosti niitä. Paavali muistuttaa esimerkiksi, että hän itse on juutalainen, ”syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa” (Fil. 3:5). Siksi hän voi juutalaisena toimia myös evankeliumin julistajana juutalaisten keskuudessa (1. Kor. 9:19–23). Kokemus oli osoittanut, ettei juutalaisten evankeliointi onnistunut ei-juutalaiselta. Tehtävään tarvittiin juutalaisuuden hyvin tunteva, mielellään siis juutalaiskristitty (Gal. 2:7–8). Paavali itse halusi keskittyä olemaan pakanoiden apostoli, mutta hän kohtasi lähetysmatkoillaan myös juutalaisia ja kertoi heille Jeesuksen olevan luvattu Messias.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Pimeässä loistava majakka

    Pastori Makito Masaki on syntynyt luterilaisen pastorin pojaksi ja kasvanut keskellä kristillistä yhteisöä maassa, jossa luterilaisuus on vähemmistön vähemmistönä. Nyt hän opettaa tulevia pastoreita ja miettii, mitä luterilaisuus tarkoittaa Japanissa – ja mihin suuntaan se on matkalla.

    Luterilaisuus saapui Japaniin muihin kristinuskon suuntauksiin verrattuna melko myöhään, vasta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa maan rajat avanneen Meiji-restauraation jälkeen. Ensimmäiset lähetyssaarnaajat rantautuivat maahan laivoilla tuoden mukanaan paitsi evankeliumin myös opillisesti jäsennellyn näkemyksen ihmisestä, armosta ja Jumalasta. Samaan aikaan maassa olivat jo vahvasti läsnä presbyteerit, metodistit ja kongregationalistit.

    Japanin luterilaisuuden alku oli vaatimaton – vain muutamia pieniä seurakuntia eri puolilla maata. Luterilaisuus kasvoi koko maan mittakaavassa laajaksi liikkeeksi melko hitaasti. Länsi-Japanin evankelis-luterilaisen kirkon pastori ja Koben teologisen seminaarin rehtori emeritus Makito Masakin mukaan tähän vaikutti muun muassa se, että Japanin luterilaisuus ei alkanut Tokiosta, eikä se tavoittanut niitä, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Siksi sen leviäminen oli muita suuntauksia hitaampaa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Takaisin koulun penkille

    Lappeenrantalainen Saku Ryösö, 28, vaihtaa syksyllä linja-autonkuljettajan työn teologian opintoihin. Hän alkaa opiskella teologian kandidaatin tutkintoa STI:n ja Fjellhaug International University Collegen uudessa opinto-ohjelmassa.

    Miten keksit hakea opiskelemaan teologiaa?

    Opiskelu ylipäänsä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Viime kesänä joku, olisiko ollut isä, vinkkasi, että tällainen on alkamassa.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista