• Arvot ja moraali

    Tämä aika puhuu paljon arvoista. Sanalla voidaan keskustelussa tarkoittaa lähes mitä vain. ”Meidän perheemme yhteiset arvot liittyvät hyvään ruokaan ja rauhalliseen yhdessäoloon.” Arvot tarkoittavat tässä samaa kuin mieltymykset, asiat, joita arvostan.

    Hieman syvemmälle pyrittäessä arvoilla tarkoitetaan hyvää ja oikeaa elämää, johon pyrin omaksi ja toisten parhaaksi, siis moraalisuutta suhteessa tärkeisiin valintoihin ja asenteisiin. Näin ymmärrettynä arvot liittävät ihmisen samanmielisten ryhmään, samojen arvojen kannattajaksi.

    Oikeista arvoista käydään tällä hetkellä kiihkeää taistelua. Niiden pohjalta ihminen tai kokonainen ihmisryhmä voidaan sulkea ”hyvien ihmisten” ulkopuolelle. Elämme arvopuheen ja moralismin tulva-aikaa. Myös kristittyjen ajattelussa arvot ja moraalisuus saattavat nousta armon rinnalle, jopa edelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Tiedekunnalla ei ole monopolia opettaa teologiaa”

    Luterilaisten herätysliikejärjestöjen yhteinen Suomen Teologinen Instituutti (STI) ja norjalainen Fjellhaug International University College (FIUC) aloittavat syksyllä uuden teologikoulutuksen, josta on haaveiltu neljäkymmentä vuotta.

    Kun Suomen teologinen instituutti (STI) vuonna 1987 perustettiin, perustajajoukon haaveissa siinsi oman teologikoulutuksen aloittaminen. Sellaisen, joka olisi vaihtoehto tiedekunnan erityisesti eksegetiikan osalta yksipuoliselle koulutukselle.

    Melkein neljäkymmentä vuotta myöhemmin, syksyllä 2025, joukko uusia teologian opiskelijoita alkaa suorittaa kolmivuotista kandidaatin tutkintoa STI:n ja norjalaisen Fjellhaug International University Collegen (FIUC) välisen yhteistyösopimuksen mahdollistamana. Tutkinto suoritetaan pääasiassa etäopiskeluna joko STI:n tiloissa tai kotoa käsin.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Totuuden Henki, johda sinä meitä

    Kirkkovuodessa on siirrytty helluntaijaksoon. Pyhä Henki on annettu seurakunnalle johdattamaan sitä kaikkeen totuuteen. Kaiholla muistelen aikaa, kun alakoulussa yhdessä laulettiin ”Totuuden Henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä.”

    Nykyään on vallalla ajatus, että Pyhä Henki johtaa kirkkoa demokraattisin enemmistöin kohti muuttuvia käsityksiä milloin mistäkin asiasta. Ajatellaan, että kirkon perinteiset opetukset eivät nyky-ymmärryksen valossa ole enää mielekkäitä tai edes hyväksyttyjä. Harva uskaltaa kuitenkaan suoraan sanoa, että kirkko olisi pari tuhatta vuotta ollut väärässä. Mikä oli väärin vielä muutama vuosikymmen sitten, onkin nyt siis oikein. Onko Jumala muuttunut? Vai onko kyse siitä, että Jumala lempeästi houkuttelee koko maailmaa kohti suurempaa iloa ja harmoniaa itsekin muuttuen maailman mukana, kuten prosessiteologiassa ajatellaan?

    Jeesus sanoi Pyhän Hengen työstä: ”Pyhä Henki . . . opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26) Pyhä Henki ei siis johdata kohti alati muuttuvia käsityksiä totuudesta ja harhasta tai oikeasta ja väärästä, vaan Hän kiinnittää meidän sydäntämme entistä vahvemmin siihen, mitä Jeesus on jo opettanut. Ja yksi raamatullisen uskon peruspilareista on usko Jumalan muuttumattomuuteen. Heprealaiskirje ilmaisee tämän yksinkertaisen selkeästi: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” (Hepr. 13:8) Pyhä Henki on konservatiivi ja johdattaa meitä uudestaan ja uudestaan alkulähteelle Raamatun yksinkertaiseen sanaan, ei ikinä sitä vastaan. Sitähän uskonpuhdistuskin oli: takaisin Raamattuun!

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Elämä ei ole sellaista!”

    Me tiedämme, että Jumala muuttaa kaiken hyväksi niille, jotka rakastavat häntä ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. (Room. 8:28, UT 2020)

    Vuosia sitten eräs ystäväni oli sielunhoidossa. Hän valitti pastorille tuskaansa siitä, että lapsi elää avoliitossa. Pastori oli huokaissut ja sanonut: ”Niin, niin, mutta kun elämä ei ole sellaista!” Nämä sanat jäivät ystäväni mieleen pitkäksi aikaa.

    Tästä sattuvasta sanonnasta on tullut meille ystävyksille keskinäinen lohdutuksen ja jopa mustan huumorin aihe. Kun lunta sataa tupaan ovista ja ikkunoista emmekä ymmärrä Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia, lohdutamme toisiamme toteamalla, että elämä ei tosiaankaan ole sellaista. Se kulkee usein aivan eri suuntaan kuin mihin me haluaisimme sen menevän. Joskus joudumme käymään pitkällisiä rukoustaisteluja ja jäämme silti vaille haluamaamme vastausta. Kaiken lisäksi maailmassa tapahtuu paljon sellaista, jonka ymmärrämme olevan selkeästi Jumalan tahdon vastaista. Jäämme ymmällämme kyselemään Jumalan tarkoitusperiä.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kirkon neljä nikealaista määrettä

    Juhana Tarvainen: Murtunut Kristuksen ruumis. Kirkon ykseys, pyhyys, katolisuus ja apostolisuus varhaiskirkosta 2000-luvulle. Sley-Media 2025, 324 sivua, Tallinna.

    Sley:n kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen on kirjoittanut kohtuullisen paksun ja tiiviin opuksen kirkosta – ja sen murtuneisuudesta. Teoksessa tarkastellaan kirkon menneisyyttä ja nykyaikaa Nikean uskontunnustuksen neljän määreen valossa: yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen.

    Historiallinen katsaus alkukirkosta nykypäivään on varsin kattava. Nikean tunnustuksen juhlavuotena on syytä paneutua tunnustukseen ja nähdä, ettei ole kyse vain opinkappaleista, vaan uskosta ja elämästä. Tarvainen on pitänyt hyvin mielessään myös Lutherin luettelemat kirkon tuntomerkit: Jumalan sana, kaste, ehtoollinen, rippi, pappisvirka, jumalanpalvelus ja risti.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • ”Mikä tahansa kirkkokunta näyttää netissä paremmalta kuin se todellisuudessa on”

    Tunnustuskunnasta toiseen pomppivat ihmiset tulevat aina pettymään etsiessään täydellistä yhteisöä, latasi professori Jordan B. Cooper apologiaforumin ekumeenisessa paneelikeskustelussa.

    Kristityt ovat yhteiskunnassa yhä syvemmällä marginaalissa, ja aikamme haastaa entistä voimakkaammin perinteisiä arvoja ja erityisesti kristillistä ihmiskuvaa. Muuttuneessa tilanteessa kirkkojen onkin aiempaa helpompi löytää yhteistä perustaa apologian saralla.

    Mitkä ovat kaikkien kristittyjen yhteisiä kysymyksiä jälkikristillisessä yhteiskunnassa? Missä kulkee ekumenian raja? Näitä kysymyksiä pohdittiin Kansanlähetysopistolla huhtikuussa järjestetyn apologiaforumin ekumeenisessa paneelikeskustelussa, jossa saman pöydän ääreen istuivat tunnustuksellinen luterilainen, reformoitu ja katolilainen.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Koti, uskonto ja isänmaa

    Kristitty saa rakastaa omaa kansaansa ja kulttuuriaan. Hän uskonsa ja toivonsa ei kuitenkaan lopulta ankkuroidu sen paremmin oman maan armeijaan kuin hyvinvointivaltioonkaan. Kristitty on taivaan kansalainen.

    Isänmaallisuuden ja kristinuskon suhteessa väreilee jännite, jonka olen Saksassa asuessani selkeästi tiedostanut. Yksi näkyvä esimerkki: täällä olisi vaikea kuvitella lippu kirkon kuoriosaan. Sen sijaan Pohjanmaalla palvellessani siunasin useamman sotiemme veteraanin viimeiselle matkalleen Suomen lipun vierestä. Viime vuosina kansalliskonservatiiviset arvot ovat nostaneet kaikkialla päätään. Saako kristitty olla isänmaallinen?

    Paavalin puhe Ateenan Areiopagilla avaa näkymän maailmaan, jossa evankeliumi aloitti voittokulkunsa. Kuulijoista ilmeisesti kukaan ei ollut vielä kuullut hyvää sanomaa. Puhuja osaa kuitenkin kosketella ateenalaisille tuttuja aiheita – heidän jumalgalleriaansa, kaupunkinsa arkkitehtuuria sekä kirjallista sivistystään. Sitten hän lähestyy saarnan huippukohtaa: ”Yhdestä ihmisestä [Jumala] on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” (Ap.t. 17:26–27) Tämän jälkeen hän alkaa puhua Jeesuksesta.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Elisa ja Samuli Luomaranta Keltaiset kupit ja kolme kitaraa

    Elisa ja Samuli Luomaranta ovat olleet yhdessä teini-iästä asti. Molemmat reissaavat työnsä vuoksi, ja viime syksystä lähtien he ovat keikkailleet seurakunnissa myös yhdessä. Koti Nokialla on Luomarannoille tärkeä levon ja perheen yhdessäolon paikka.  

    Armollisuus, toivo ja turvallisuus. Luottamus Taivaan Isään. Nämä asiat toistuvat, kun keskustelen toukokuun puolivälissä Elisa ja Samuli Luomarannan kanssa. Luomarannat ovat toipumassa rajusta influenssasta. Seuraavana viikonloppuna heillä on ohjelmassa muun muassa perheen kahden tyttären ratsastuskisat. Samuli huomauttaa, että hevosenlannan hajua on luvassa.

    Elisa on terveydenhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän tekee työtä hyvinvointivalmentajana ja sosiaalisen median vaikuttajana omassa Elluyellow-yrityksessään. Samuli Luomaranta on nuorisotyönohjaaja ja muusikko, Sleyn nuorisotyöntekijä ja töissä veljensä Miika Luomarannan perustamassa PuistoLive-yrityksessä. Samuli on yksi Maata Näkyvissä -festareiden neljästä tuottajasta. Hänen nykyinen yhtyeensä, tiiviisti keikkaileva Kotiinpalaajat, perustettiin kymmenen vuotta sitten.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista
  • Kuvassa Godly Son ”Kunpa suomalaisnuoret löytäisivät rauhan Kristuksessa!”

    Kun myanmarilainen Godly Son viime kesänä muutti Suomeen, hän luuli, että kaikki suomalaiset ovat palavia kristittyjä. Alkushokista selvittyään hän on päässyt uudessa kotimaassaan evankelioimaan niin suomalaisia opiskelutovereitaan kuin maanmiehiäänkin.  Tapaamme Godly Sonin, 25, kanssa Teamsissa, vaikka jo heti kättelyssä selviää, että haastattelu olisi onnistunut myös kasvokkain – Godly Son matkustaa säännöllisesti Helsinkiin opiskelupaikkakunnaltaan Ylivieskasta. Ylivieskasta […]

    Jatka lukemista
  • Taikasauvoja ja taistelukenttiä

    Minulla on ystävä, joka oli lukeva lapsi, josta tuli ei-kovinkaan-lukeva aikuinen. Yksi kirjasaaga on kuitenkin vienyt hänet aikuisiällä mennessään: Harry Potter. Olen yrittänyt laajentaa hänen repertuaariaan henkilökohtaisilla lukuvinkkauksilla, joissa esitellään (mielestäni!) mukaansatempaavia ja helposti lähestyttäviä teoksia. Ystävä on lainannut velvollisuudentuntoisesti joitakuita ja ehkä avannutkin niitä, mutta into ei ole läikähtänyt hänen sydämessään. Rakkaus ei synny painostuksen alla, huomaan. Mutta kun Harry Potter ja viisasten kivi -kansi pitkänenäisine ja nököhampaisine hahmoineen osuu näköpiiriin, tarinan kutsu kantautuu ihanana kirkkaana torvensoittona ja johdattaa lohikäärmeen selästä avautuvalle värikylläiselle matkalle yhä uudelleen.

    Älkää ymmärtäkö väärin: minusta Harry Potter on mainio romaanisarja. (Ja he, joiden mielestä se viekoittelee lapset kääntymään mustan magian kätyreiksi, voivat matkustaa aikakoneella 1990-luvulle keskustelemaan asiasta.) Minun on vain ollut hieman vaikea sisäistää tätä yhden asian äärelle lukkiutumista. ”Kaipaan maailmoja”, toteaa ystäväni. Hän tarkoittaa maailmoja, joihin voi uppoutua kokonaisvaltaisesti – joskus paetakin. Ja Harry Potterin Tylypahka kierreportaineen, Kolmivelhoturnajaisineen ja Bertie Bottin joka maun rakeineen on niin runsas miljöö, että siitä riittää ruhtinaalliseksi toviksi.

    Kyllä minä maailmojen kaipuun ymmärrän. Maailma, jossa me elämme, on riitaisa ja epäoikeudenmukainen ja väkivaltainen ja julma. Tiedän, etten ole ainut, joka on kuluneena vuonna aika ajoin päättänyt: en taida hetkeen altistaa itseäni uutisille, edes selata otsikkoja. Pois silmistä hullut hallitsijat ja väärämieliset valtataistelut! Ja sitten on tietysti kullakin omat kamppailunsa, joissa rintamalinjan vastakkaisilla puolilla sapeleitaan kalistelevat esimerkiksi HH- ja PP-joukot (= Hauraimmat Haaveet & Pahimmat Pelot). Eskapismi, pako todellisuudesta, on ovi, jonka karmien välistä hohtaa houkutteleva, lohdullinen valo hämäryyteen kyllästyneelle.

    Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
    Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
    ja tuet kristillisiä kirjoittajia.

    Jatka lukemista